Seinässä on ja pysyy

Keittiön kaakelointiprojekti on loppusuoralla, vihdoinkin. Kaakelit on monen mutkan, tuskailun ja sadattelun jälkeen saatu seinään, eivätkä ole tippuneet kolisten alas kuten unessani näin tapahtuvan. Oikea painajainen! Viikonlopun urakaksi jää saumaus. Laastin levittäminen sinänsä on helppoa, mutta pottumaisin tehtävä on pestä liiat pois. moniNainen tietää aikaisempien kaakelointikokemusten perusteella, että kuravettä valuu pitkin seiniä. Kylpyhuoneessa asia ei ole lainkaan niin hankala kuin keittiössä, jossa on materiaaleja, jotka eivät saisi kastua. Saumaaminen ja liian laastin peseminen vaatii, että pinnat suojataan perusteellisesti vahinkojen välttämiseksi.

No, olo on joka tapauksessa jo tässä vaiheessa kuin olympiavoittajalla. On mukavaa katsella omien käsien tuotoksia, vaikka ne eivät ehkä ihan vastaakaan ammattilaisen kädenjälkeä. Kädet ovatkin olleet kovilla viimeisen viikon aikana, haavoja on joka puolella ja kynnet ovat katkeilleet. Mutta haavat paranevat ja kynnet kasvavat uudelleen.

Nyt näyttää siltä, että keittiö saadaan ainakin jouluun mennessä oivalliseen kuntoon. Ehkä tänä vuonna viriää inspiraatio jouluherkkujenkin tekemiseen. Viime vuonna moinen aherrus jäi unelmaksi ja piti tyytyä kaupan valmiisiin herkkuihin. Ja vaikka se vaivatonta onkin, niin tuntui kuin joulusta olisi kuitenkin puuttunut jotain. Sitä on jo luultavasti niin tapojensa orja, että haluaa sen lanttulootan ja joulupullat paistella ihan itse, kaupasta ostetusta valmistavarasta kun ei oikein tahdo jouluntuoksuja keittiöön levitä.

Tuoksuja odotellessa!
moniNainen

Kova vai pehmeä?

Tähän asti olen luullut, että kaakeli on kovaa. Ja kyllä se todella onkin silloin kun siihen yrittää sahata kulmaa tai jotain muuta koloa. Viimeisten päivien aikana on tullut todettua, että kovuus on vain puoli totuutta. Useita kaakeleita on mennyt pilalle juuri kun on luullut, että kolot pistorasiaa tai katkaisijaa varten on valmiita niin kuinka ollakkaan, syystä tai toisesta kaakeli napsahtaa poikki kuin näkkileipä.
Keittiön välitilan kaakeloinnista on tullut ikuisuusprojekti, kuten monista muistakin projekteista. moniNainen kuvitteli, että työ olisi tehty parissa illassa. Toistaiseksi työhön on kulunut viikon päivät. No, ehkä tästäkin vielä selvitään. Vaikka hermoja se koettelee ja ärräpäät lentelevät. Tämän jälkeen keittiössämme on varmasti niin huonot energiat, että on pakko tehdä kunnon space clearing. Muutoin saattaa keitokset palaa pohjaan ja pullista tulee littanoita.

Sisukkaana sissinä olen päättänyt, että tänä iltana sahaan ainakin yhden kaakelin valmiiksi silläkin uhalla, että naapurit alkavat pitämään meitä omituisina hyypiöinä, jotka melskaavat ja sahailevat kaiken yötä.

Seuraavalla kerralla ainakin tiedän, että en valitse isokokoisia kaakeleita, vaan jotain pientä mosaiikkia, jota ei tarvitse sahailla eikä leikellä. Mutta siitä olen aivan vakuuttunut, että tämän projektin lopputulos tulee olemaan tyylikäs, kunhan vielä energiat saadaan kuntoon.

Lykkyä tykö kaikille kaakeloijille!
moniNainen

Luolamies

Lähdimme eilen illalla naisporukalla katsomaan Luolamiestä. Se olikin varsinainen piristysruiske marraskuiseen pimeyteen. Parituntisen esityksen aikana nauroimme katketaksemme, meikit valuivat silmistä ja naurun määrästä päätellen nuoruimmekin ainakin kymmenen vuotta.
Ja kuinka monta kertaa sitä tunnistikin itsensä ja oman käyttäytymisensä esityksen aikana. Niin me vaan ollaan erilaisia, naiset ja miehet. Nyt sekin selvisi, miksi miehet puhuvat paljon vähemmän kuin naiset. Miehillä on käytettävissään vain kaksituhatta sanaa päivässä, viisisataa sanaa per oluttuoppi. Laskekaa siitä sitten itse, montako sanaa jää kotiinvietäväksi monisanaisille moninaisille.

moniNainen ei voi kuin ihailla Suosalon uskomatonta esitystä. Pari tuntia yksin näyttämöllä ja yleisö elää täysillä mukana. Pystyisipä samaan.

Joka kerta kun olen käynyt teatterissa, mietin miksi en mene useammin, miksi ei tule lähdettyä. Ehkä sitä itsekin pikkuhiljaa muuttuu luolanaiseksi, haluaa olla omassa hiljaisuudessaan luolassa, jossa ei ole kalsareita pitkin lattiaa. Emmehän me naiset merkkaa reviiriämme niin? Luolanaisen luola on siisti, kun taas luolamiehen luola on boheemin kaaoksen vallassa (miehen mielestä oikein hyvässä järjestyksessä). Jokainen luokoon luolastaan millaisen tahtoo, pääasia että viihtyy.

Tulkaa ulos luolistanne!
moniNainen

P.S. mene ihmeessä katsomaan Luolamiestä, et kadu.

Isäinpäivä - kaikkienpäivä

Hyvää isäinpäivää kaikille isille! Kukakohan on keksinyt kaikki nämä päivät, isäinpäivän, äitienpäivän, ystävänpäivän, lastenpäivän, naistenpäivän...? Jotenkin moniNaisella on kummallinen tunne siitä, että ovat markkinamiesten keksintöjä. Ainakin kun katsoo edeltävän viikon lehtiä, niin mitä muuta siellä mainostetaan kun isäinpäivälahjoja. Isä tarvitsee nyt ehdottomasti trimmerin nenäkarvojen poistoon tai ainakin vähintään iPodin tai uuden kännykän kaikkine finesseineen. Ällöttää. Samat sanat muidenkin edellä mainittujen päivien kohdalla.

En toki tarkoita, etteikö isät tai äidit tai lapset olisi päiväänsä ansainneet. Mutta, eikö olisi parempi, että joka päivä vietettäisiin jokaisen ihmisen päivää? Oltaisiin ystäviä, autettaisiin toinen toisiamme, käytäisiin yksinäisten ihmisten luona, leikittäisiin lasten kanssa? Oltaisiin hyviä toinen toisillemme ja aidosti ihmisiä ja lähimmäisiä joka päivä.

moniNainen haluaakin nyt ojentaa ruusun jokaiselle ihmiselle.





Joka päivä ihmisen päivä!
moniNainen

Tennissukat

Iltalehden "Tosi on" -palstalla oli tänään hauska sitaatti Keskisuomalaisesta. Lenita Airisto sanoo, että tennissukista puhuvat sellaiset, jotka eivät paljon muusta ymmärrä.
Mitähän tuli sanotuksi, muistaakseni se on ollut juuri rouva itse, joka on innokkaasti puhunut tennissukista. Muut viis veisaavat koko asiasta.

Alkaa ottamaan päähän kovasti yleistynyt trendi, milloin kukakin malli tai joku muu julkimo arvostelee toisten pukeutumista. Tosiasiahan on, että jos kaikki pukeutuisivat yhtä näyttävästi kuin nämä arvostelijat, niin miten sitten suu pantaisiin. Eivät edes mokomat erottuisi joukosta, vaan saattaisivat jopa jäädä muiden komeiden ja kauniiden naisten varjoon. Saattaisi muuten olla aika mielenkiintoinen kokeilu.

Tosiasia kuitenkin on, että jo suloisen Suomen sääolot rajoittavat kopsuttelemista korkokengissä ympäri vuoden. moniNainen ainakin vetää räntäsäällä jalkaansa mieluummin kumpparit tai goretexit kuin piikkikorkoiset nahkasaappaat. Niin ja lenkille lähtiessä vetäisen jalkaani kulahtaneet verkkarini ja hupparin tuntematta minkäänlaista alemmuudentunnetta. Kuka helvatti minua pimeällä pururadalla tiirailee, korkeintaan joku urbanisoitunut kettu. Lenkkeily sujuu ilman Bosseja ja Vuittoneita, Chanelista puhumattakaan.

Niin ja meinasi aivan unohtua ne tennissukat, nehän on melkein yhtä in kuin reiskat.

Pukeutukaa niin kuin parhaalta tuntuu!
moniNainen

Lapsityövoimaa on Suomessakin

moniNainen lopetti juuri pitkän puhelun tädin kanssa. Keskustelu olisi voinut jatkua vaikka koko yön, niin paljon meillä oli puhuttavaa epäkohdista, joihin olemme viime aikoina törmänneet.

moniNaista on jo pitkän aikaa ihmetyttänyt keskustelu lapsityövoiman käytöstä. Eihän meillä Suomessa sellaista olekaan. Eihän? Minun kantani on, että on! Olen usean vuoden ajan seurannut pikkusiskoni elämää vammaisten asuntolassa ja sitä miten näitä lapsia käytetään mielestäni hyväksi. Heidät rahdataan aamulla aikaisin ns. työkeskukseen. Matka kestää yli tunnin, vaikka oikeasti se kestäisi vain kymmenen minuuttia jos sitäkään, mutta kun auto kiertää puoli maakuntaa ja noukkii heitä mukaansa milloin mistäkin. Kolmen aikaan iltapäivällä palataan asuntolaan takaisin.
En tarkkaan tiedä mitä he milloinkin työssä tekevät, mutta viimeksi asiaa tiedustellessani, he pakkasivat monikansalliselle bensayhtiölle jotain pikkukamaa.

Työ on tietysti aina hyväksi, mutta siitä pitäisi mielestäni saada palkkaakin. Neljä päivää viikossa ja paras palkka, minkä olen siskoni nähnyt tienaavan kuukauden työstä on ollut 15 euroa, yleisimmin palkka on kuitenkin vain 10 - 12 euroa/kk.
Jos he saisivat edes lounaan ja kahvit ilmaiseksi työpäivän aikana, mutta ei, he maksavat niistä 4,50 euroa/pvä.
Nämä hiljaiset puolustuskyvyttömät ihmiset lihottavat yritysten kassoja ilmaisella työllä. Todella käsittämättömän härskiä, aivan vihaksi pistää ja aionkin laittaa tästä viestiä eduskuntaan, tuskin ovat siellä tietoisia koko asiasta. Ja suurella mielenkiinnolla odotan saanko sieltä koskaan mitään vastausta.

Toinen kummajainen tässä maassa on Kela. Pari vuotta sitten olin pienessä operaatiossa ja laitoin korvaushakemuksen Kelaan. Siinä korvausta odotellessa vierähtikin lähes kolme kuukautta. Vihdoin sain kirjeen, jossa minua kehotettiin toimittamaan lisäselvityksiä, miksi leikkaus oli tehty. Ja kuvitelkaa minulle annettiin peräti kolme päivää aikaa toimittaa selvitys. Ihmettelenkin, miksi korvaushakemukseen pyydetään laittamaan puhelinnumero. Eikö järjen käyttö ole Kelassa sallittu? Minulle olisi voitu heti soittaa ja pyytää toimittamaan selvitys ja asia olisi ollut sillä selvä. Ei olisi tarvinnut rustata kirjettä eikä maksaa postimaksua.
Palatakseni vielä Kelan kummallisuuksiin, tätini kertoi, että joka kerta kun hän käy hammaslääkärissä, niin kela-korvaus vähennetään heti paikan päällä, mutta jälkeenpäin hänelle tulee kirje, että hänelle on myönnetty niin ja niin paljon korvausta hammaslääkärin palkkiosta. Mitä sillä tiedolla enää tekee, todella yhteiskunnan varojen haaskausta ja hölmöläisten touhua.
Näitä juttuja tuttavapiirissä kyllä riittää ja niistä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan.

Kolmas kummallisuus, jonka kanssa olen tämän vuoden aikana joutunut tekemisiin on Edunvalvonta (maistraatti). Mutta se onkin niin pitkä juttu, että siitä toisella kertaa. Lyhykäisyydessään voin sanoa, että valtio nyhtää edunvalvottavilta rahaa siekailematta. Siis taitaakin olla vain valtion edunvalvontaa.

Jäädään odottamaan eduskunnan vastausta kyselyyni!
moniNainen

Ihanaa olla nainen

Muutama päivä sitten sain sähköpostiini meilin, joka kertoo moninaisia totuuksia naisista. Meili oli tosi pitkä ja osiltaan hiukan härskikin. Sen osan jätin pois, mutta tämän vähän sievemmän osan haluan jakaa kaikkien ihanien naisten kanssa, sillä
vain he voivat ymmärtää...

- miksi ihminen tarvitsee viisi paria mustia kenkiä

- eron kerman, norsunluun ja kulahtaneen valkoisen värin välillä

- että itkeminenkin voi olla hauskaa

- että ON olemassa lihaviksi tekeviä vaatteita

- että salaatti, dieettilimsa ja lämpimällä toffee-kastikkeella
kuorrutettu sundae vastaa tasapainoista lounasta

- kuinka kuuluisan muotisuunnittelijan luomuksen löytäminen
alennustangosta voi merkitä elämän huippukokemusta

- että täysin tarkkaa henkilövaakaa ei ole tehtykään

- miten vaikeata on löytää hyvä mies - ja kuinka hyvän kampaajan
löytäminen on miltei mahdotonta

- miten kahden naisen puhelinkeskustelu kestää aina yli 10
minuuttia

Ja merkittävin asia, jota vain naiset ymmärtävät: toiset naiset


Eikö olekin loistavaa olla nainen!!!
moniNainen

Oliko jo lokakuu?

Minne se lokakuu oikein humahti. En tiedä olenko niin yliväsynyt, mutta jotenkin kummasti lokakuu vain tuli ja meni. Johtuneeko tästä pimeydestä ja sateesta vai mistä. Vai olenko tullut vain hitaaksi, etten huomaa asioita vasta kun kuukauden päästä.

Taannoin juttelin entisen kollegani kanssa siitä, miten minusta tuntuu, että teen nykyään kaiken niin hitaasti ja kaikkeen kuluu paljon enemmän aikaa kuin nuorempana. Kollega siinä hiukan aikaa tuumaili ja sanoi, että ei se siitä johdu. Teen kuulemma kaikki vaan perusteellisemmin kuin aiemmin. Se oli aika mukavan positiivinen tulkinta ja siihen olen muistanut vedota monesti jälkeenkinpäin.

Niin, vaalitkin olivat ja menivät. Ja mitäs tuosta tuloksesta sitten voisi sanoa; ei paljon hetkauta. Huvittaa vain tuo Matin kiukuttelu, ei ollut hoidettu markkinointia kunnolla ja että oli äänestäjien vika kun Keskusta ei voittanut. Voi voi Matti, etkö vielä tiedä, että äänestäjät todella päättävät, kuka voittaa ja kuka häviää. Katsoisit peiliin ja syy kyllä yleensä löytyy sieltä. Sanoisin, että jopa erittäin usein.
moniNaisen mielestä on erittäin hyvä, että on vaihtelua niin puolueiden kannatuksissa kun henkilöissäkin. Uutta verta ja potkua tarvitaan aina. Samojen vanhojen homenokkien on turha kuvitella, että he saavat istua valtuustoissa hamaan loppuun saakka.

Hiukan potkua tässä tarvitsisi itselleenkin. Pimeys ja ainainen sade alkavat käydä hermoille. Vaikka en talvea rakastakaan, tällä hetkellä kuitenkin toivon, että tulisi kunnolla lunta, niin maailmakin valostuisi. Vakavasti jo harkitsen kirkasvalolampun hankkimista, jospa sen avulla edes heräisi aamulla paremmin, siis alle parin tunnin. toisaalta taas mietin, mahtaako olla ihan hukkaan heitettyä rahaa. Jos jolla kulla on kokemusta moisesta aparaatista, niin toivon, että kerrotte siitä minulle. Ei haittaa onko kokemus hyvä vai huono.

Kommentteja odotellessa!
moniNainen