Hyvää Pikkujoulua

Tässä sitä taas ollaan. Pikkujoulu, vaikka ei kyllä uskoisi kun ulos katsoo. Vettä tulee taivaan täydeltä ja pimeys on sanoin kuvaamaton. Ainakaan sää ei edesauta pikkujoulutunnelmaan pääsyä. Mutta ei se aina säästäkään ole kiinni. Eilen illalla moniNainen juhli pikkujoulua työporukan kanssa ja kieltämättä mukavaa oli. Ruoka oli hyvää ja naurua riitti. Nuorempi sukupolvi työporukasta lähti vielä jatkoille, mutta moniNainen suunnisti kotiin rankkasateessa. Mutta ei haitannut yhtään vaikka meikit valuivat pitkin poskia, tukka oli kuin suihkun jäljiltä ja vaatteista voi käsin vääntää enemmät vedet pois.


Pikkujoulu toi mukanaan muutakin hyvää kuin tontun tuoman lahjan - viikon loman. Ja loma tulee todella tarpeeseen ja viime hetkillä, niin väsynyt olen parin viime viikon ajan ollut. Maanantaiaamuna on tarkoitus suunnistaa kohti erästä Keski-Euroopan pääkaupunkia. Olen haaveillut pitkään joskus pääseväni kyseiseen kaupunkiin ja nyt siitä vihdoin tulee totta. Matkakohteesta ja -kokemuksista aion kertoa seuraavassa postissani ensi viikon loppupuolella.

Hyvää Pikkujoulua Kaikille!
moniNanen

Treeniä ja teatteria

En minä mihinkään ole hävinnyt, vaikka edellisestä postistani niin olisi ehkä voinut päätelläkin. Olen vain muuttunut, siis kroppani. Pyrkimys on kova palauttaa edes osa entisestä bodystäni. Illat ovat menneet punttisalilla ja erilaisilla jumppatunneilla. Koville ottaa, mutta periksi en anna.

Tänään olen kuitenkin sen verran puhki, että soin itselleni vapaaillan. moniNainen oli eilen illalla Svenska Teaternissa kuuntelemassa Forkin Pink Noisea. Wau on oikeastaan kaikki mitä voin siitä sanoa. Hiki tuli pelkästään katsellessa. Yleisö eli mukana, taputti ja jorasi. Sitä harvemmin näkee suomalaisissa teattereissa.
Olen kerran aikaisemminkin nähnyt kyseisen ryhmän esiintyvän ja jo silloin olin ihastuksissani. Mutta eilinen esitys vei kirkkaasti voiton. On käsittämätöntä miten pelkällä ihmisäänellä saa aikaan niin hienon musiikillisen elämyksen.

Marraskuukin on jo loppupuolellaan. Aika menee sellaista vauhtia ettei perässä pysy. Tähän aikaan vuodesta se on hyvä asia, koska tätä pimeyttä ei kauan jaksa sietää. Viikon verran vielä kun jaksaa rokata niin sitten on viikon ansaittu loma. Saa nähdä sitten mihin nokka näyttää. Toiveissa on jokin Keski-Euroopan kaupunki. Paikka, jossa moniNainen ei ole aikaisemmin käynyt. Pääasia, että pääsee irti näistä ympyröistä eikä ainakaan loma mene harmitellessa tekemättömiä kotitöitä, kuten kävisi jos olisi loman kotona. Ei kerta kaikkiaan osaisi relata kun olisi niin monta kohdetta, jotka tarvitsisivat siivousta, korjaamista, pesemistä, ompelemista jne.

Tuntematon odottaa!
moniNainen

Mihin minä hävisin?

Naisen elämä voi sitten olla kummallista. Mitä ihmeellisimpiä asioita tapahtuu yhdessä yössä.
Lantioni katosi yhdessä yössä joitakin vuosia sitten. Eräänä toisena yönä menin nukkumaan vain huomatakseni aamulla, että reiteni olivat kadonneet ja tilalla oli reidet, jotka näyttivät siltä kuin ne olisi tehty kaurapuurosta. Yök!Kenen reidet minulla oli ja mihin katosivat minun sileät reiteni? Etsin niitä koko kesän. Lopulta vihaisena ja masentuneena minun oli tunnustettava ja hyväksyttävä se tosiasia, että jatkaisin elämääni farkuissa.
Seuraavana oli takapuoli. Uusi takamukseni oli viisitoista senttiä alempana kuin alkuperäinen.Minun oli luovuttava farkuistani ja ruvettava käyttämään pitkää hametta.
Pari vuotta sitten huomasin, että jopa käsivarteni oli vaihdettu. Yhtenä aamuna kun föönasin tukkaani pelästyin suunnattomasti kun käsivarsissani allit heiluivat samaan tahtiin hiusharjani kanssa hiuksiani föönatessa. Se oli inhottavaa, kroppani oli vaihdettu (huonompaan) pala palalta.
Mitä sitten tapahtuikaan. Kaulani hävisi ja se korvattiin kalkkunan kaulalla.

Viime vuonna luulin, että joku oli varastanut rintani. Makasin sängyssä ja ne olivat poissa, mutta kun hyppäsin ylös sängystä saatoin huokaista helpotuksesta, ne olivat vain menneet piiloon kainaloihini kun nukuin.

Vahtikaa kroppaanne naiset!
moniNainen

Postia Pappi Jakobille

Maanantai oli tosi takkuinen päivä. Joku viisas olikin todennut sen olevan vuoden tuottamattomin päivä, johtuen siitä, että kelloja rukattiin taas kerran tunnilla, talviaikaan. Ja kyllä se varmaan niin olikin, tuntui kuin koko työporukka olisi ollut aivan lukossa moniNainen mukaanlukien. No onneksi maanantai on ollut ja mennyt.

Tiistaina vauhti olikin sitten jo aivan toinen. Päivä meni kuin siivillä. Heti työpäivän päätteeksi lähdin ystävättäreni kanssa elokuviin katsomaan Klaus Härön elokuvaa Postia Pappi Jakobille. Kiehtova leffa ja erityisen hyvin rooleihinsa sopivat näyttelijät. Elokuvan nähtyäni en voisi kuvitellakaan pääosiin muita kuin Kaarina Hazardia ja Heikki Nousiaista. Toivottavasti kukaan ei päätä olla katsomatta elokuvaa sen uskonnollisen päähenkilön takia. Elokuva tarjoaa niin paljon muutakin, on hyvin moniulotteinen hienoista näyttelijäsuorituksista puhumattakaan.

Tiistaina oli siis tarjolla "hengen" ravintoa ja keskiviikkona on ruumiin kulttuurin vuoro. moniNaisen treeniohjelma pitäsi olla valmiina ja sitten paluuta ei olekaan.

Hyvää yötä!
moniNainen

Huumaa löytyi lauantai-illastakin

Ei se nyt ihan huumaton ollut lauantai-iltakaan, pitää vaan osua oikeaan paikkaan. Ja tällä kertaa moniNainen todella onnistui siinä. Lähdin ystävättäreni kanssa Loirin konserttiin Inari-Ivalo-Kasari. Olen vuosikausia ollut Veskun uskollinen ihailija, nyt en puhu Turhapurosta vaan vahvasta laulujen tulkitsijasta. Monet konsertit on käyty ja aina ne ovat yllättäneet erilaisuudellaan. Tällä kertaa ohjelmisto sisälsi tulkintoja tunnettujen aikalaisten biiseistä, jotka eivät todellakaan jättäneet ketään kylmäksi.

moniNaista sävähdytti erityisesti Juicen Pyhä Toimitus, Meitä odotetaan mullan alla (YUP), Edu Kettusen Kone älä hyydy ja Aulikki Oksasen sanoittama Vilukukka. Toki muutkin biisit olivat hienoja, mutta edellämainitut sai viluväreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kaiken kaikkiaan konsertti oli hieno elämys.

Toivottavasti Vesku saa itsensä parempaan kuntoon, sillä moniNainen ainakin haluaa kuulla vielä monta konserttia Livenä!

Tsemppiä Veskulle!
moniNainen

Perjantai-illan huumaa

Perjantai on varmasti päivä, jota melko suurella todennäköisyydellä lähes jokainen työssäkäyvä odottaa. Nuorempana muistan odottelleeni aina lauantaita, mutta niin se maailma muuttuu. Nyt sitä odottaa perjantaita. Jostain kumman syystä mehut ovat menneet ainakin moniNaiselta kun aikarauta näyttää perjantaisin lukemaa 16.45. Mutta tietoisuus siitä, että lauantaiaamuna saa vapaasti vedellä hirsiä niin kauan kuin lystää, tuottaa omituisen hyvän olon tunteen. Energia lisääntyy kummasti eikä väsymyksestä ole tietoakaan kun pääsee kotiin. Siis ihan oikeaa perjantai-illan huumaa.

Jossain huumassa ovat kauppiaatkin. Tänään parissa liikkeessä pistäytyessäni, olin suorastaan hämmästynyt kun ovesta sisään astuessani törmäsin täyteen joulumeininkiin. Yök!!!!! Nytkö se jo alkaa, eletään vasta lokakuuta. Joulumusiikki ei sentään vielä soinut, mutta hyllyt notkuivat kaikenlaista joulukrääsää. Mahtavat myyjäparat olla kurkkuaan myöten täynnä jouluinhotusta jo siinä vaiheessa kun tavallinen tallaaja vasta alkaa miettimään joulunviettoa. En tiedä onko se vaan harhaluuloa, mutta jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta tämä jouluhässäkkä aikaistuu. moniNaisen mielestä sopiva aloitusaika olisi pikkujoulusta. Uskon nykymenon synnyttävän muissakin ihmisissä pelkästään inhotusta jouluilon sijasta.
Onneksi valinta on jokaisen oma, moniNainen ainakin aikoo valita ostospaikkansa sieltä, missä ei tätä hössötystä vielä ole.

Viikonloppuna onkin sitten taas yksi suuri ilonaihe kun saamme menetetyn tunnin takaisin. Siis yhtä huumaa vaan.

Hyvää lokakuun loppua!
moniNainen

Bingonpelaajia ja tuppeensahattuja lautoja

Viime viikkoina lehtien palstatilaa ovat valloittaneet tuppeensahatut laudat ja ...leen bingonpelaajat. Hyvin on valtakunnassa asiat kun ei tähdellisempää kirjoitettavaa löydy.
Rouva Airisto on tunnettu räväköistä mielipiteistään, mutta moniNaisen mielestä tämän- kertainen toteamus ei ollut aivan ajantasalla. Tai oikeammin Airisto ei ehkä ole aivan ajantasalla nykymaailman menosta. Muistaakseni hän sanoi jotensakin tähän tyyliin "kysyn kuusikymppisiltä, aiotteko pelata bingoa lopun ikäänne?" (Golf kuuluu hänen mielestään samaan kastiin.)Niin ja tietysti omalle tyylilleen sopivana suitsuttaa itseään kuinka vielä seitsemänkymppisenäkin tekee duunia ja ties vaikka mitä.
Tähän en voi kuin todeta sen, että kuinkahan moni näistä kuusikymppisistä on vapaaehtoisesti ilman työtä? Kuinka moni heistä pelaa bingoa tai pelaa golfia? Rouva Airisto voisi ihan oikeasti tutustua tämän päivän työelämän todellisuuteen, jossa jo viisikymppiset potkitaan pellolle kunhan vaan joku syy keksitään. Ja mitä helkutin väliä sillä on mitä ihminen ajankulukseen tekee. moniNaista ei ainakaan liikuta kenenkään tekemiset, on omissa asioissa ihan tarpeeksi miettimistä.

Toinen valtakunnan puheenaihe on ollut Vanhasen "saama lautakasa". En millään tavalla ole Vanhasen ihailija enkä muutenkaan pidä koko ukosta, mutta kyllä tuntuu käsittämättömältä ajojahdilta. Kuinka paljon onkaan energiaa tuhlattu moisen asian setvimiseen. Kukakohan Arkadianmäen porukasta ei olisi jotain ilmaiseksi saanut? Antakaa nyt ihmeessä kymmenen vuoden takaisen lautakasan lahota ihan rauhassa ja keskittäkää energianne tärkeämpiin asioihin. Vähissä on median jutun aiheet kun täytyy tyhjästä nyhjästä.

Toivottavasti oven takana kolkuttava talvi tuo mukavampia asioita tullessaan. Jaksaisi paremmin pimeän vuodenajan ylitse. moniNainen aikoo kaivaa kirkasvalolampun kaapin kätköistä näinä päivinä sulostuttamaan aamuhetkiä.
oneManin kanssa laitoimme mökin talvikuntoon viikonloppuna, hiukan haikealta tuntui. Mutta ei siinä loppujen lopuksi niin kauan mene kun siellä taas voidaan viettää viikonloppuja. Ja toisaalta on mukava välillä viettää cityelämääkin viikonloppuisin.

Syksyä cityssä!
moniNainen

Susan teki sen taas

Susan Boyle yllättää taas kerran. Hän on valinnut marraskuussa ilmestyvälleen levylleen Rollareitten kappaleen Wild Horses. Mikä tulkinta! Biisiä pääset kuuntelemaan tästä linkistä Wild Horses

moniNaisista kiireistä johtuen en ehdi tällä kertaa kirjoittelemaan sen pitempään. Mutta kuunnelkaa Susania ja muutakin kaunista musiikkia. Se on lepoa sielulle tässä hektisessä maailmassa.

Rentouttavia hetkiä!
moniNainen