Uuden Vuoden Lupaus

Yksi asia minkä voin taatusti luvata on se, että en lupaa mitään. En lupaa: laihduttaa kymmentä kiloa, en lopettaa vinkun juontia, en käydä kuntosalilla, käydä painonvartijoissa, en olla kodin hengetär, joka siivoaa ja puunaa ja mitä kaikkea sitä nyt ihmiset ylipäätään lupailevat uutena vuotena. Turhaa, lupaukset on tehty rikottaviksi niin kuin on nähty maailman sivu.

Mutta sen sijaan moniNainen antaa itselleen luvan nauttia elämästä, toteuttaa pienempiä ja suurempia haaveitaan. Unelmia, joista on vuosikausia huokaillut - voi kun voisi joskus mennä sinne, voi kun voisi tehdä sitä tai tätä, voi kun voisi kokea jotain upeaa ja ennen näkemätöntä. Siis aion olla ihan oma hullu itseni ja tehdä mitä haluan. Syön mitä haluan, juon mitä haluan, olen juuri niin pyöreä kuin haluan, siivoan silloin kun huvittaa. Olen antanut itselleni luvan, että vuodesta 2009 tulee moniNaisen vuosi!

Tehkää uudesta vuodesta oma vuotenne!
moniNainen

2008

Joulu tuli ja meni. En oikein ymmärrä, miksi ihmiset hössöttävät joulun takia. moniNaiselle joulu tuli vallan kivuttomasti. Ei siihen tarvittu kuin lanttulaatikko, sen tein sentään ihan itse, hiukan kinkkua ja valmistaikinasta tehtyjä joulutorttuja, glögiä ja paakarilta ostettuja pikkuleipiä pari pussia, niistäkin toinen on vielä avaamattomana. Ja ihan oli jouluinen olo.
Joulurauhan julistus käytiin kuuntelemassa vanhassa kaupungissa ja sieltä hautausmaan kautta kotiin. Siitä se joulu joutui ihan sydämeen saakka.

Mutta paha olo tulee kun on joulun alla kaupoissa ja kun näkee ja ennen kaikkea kuulee, miten hermostuneita vanhemmat ovat. Huutavat ja karjuvat lapsilleen, toiset todella rumastikin, jos lapsi haluaa jotain kaupan ylenpalttisista tavararöykkiöistä. Ihmettelen, miksi pitää ottaa lapsi kauppaan mukaan, jos ei kerran hermot kestä kuulla lapsen tahtomista ja kitisemistä. Olisi aivan sama, jos veisi juopon viinakauppaan ja sanoisi katsele vaan, muttet mitään saa. Jättäkää ensi joulun alla jälkikasvu kotiin ja säästytte paljolta huudolta ja harmilta. Ja miettikää, miltä tuntuu olla kauheassa tungoksessa ja kuumuudessa puettuna toppahaalareihin ja villamyssyihin.

moniNaista joulupukki ilahdutti Paolo Coelhon kirjalla Brida. Kirja oli luettava lähes yhdeltä istumalta, niin kiehtova se oli. Ei siis Coelho pettänyt tälläkään kertaa. Ukolla täytyy olla uskomaton mielikuvitus. Jokainen hänen teoksistaan on täysin erilainen ja yllätyksellinen. Ei niin kuin tusinakirjailijoilla, kun olet lukenut yhden kirjan, tiedät jo millainen on seuraava. Kaikista mielenkiintoisin ja kiehtovin kyseisen herran kirjoista on ainakin moniNaiselle henkilökohtaisesti ollut Alkemisti. Sen voisi lukea vaikka kuinka monta kertaa.
Sain toki muitakin lahjoja, sen verran kiltti olen vissiin ollut, mutta muut lahjat jääkööt salaisuudeksi.

Uuteen vuoteen on enää pari päivää, mahtaakohan kukaan ampua enää ilotulitteita, kun nyt jo ainakin meidän ympäristössä on paukuteltu lauantaista asti. Tuntuu olevan rahaa käytettävissä lamasta huolimatta. Jokainen laittakkoon rahansa mihin tahtoo, mutta säästäisivät kanssaihmisensä edes pirullisilta tykinjyskyiltä. Riittää ihan hyvin kun aattona jymistellään ja olisi paljon näyttävämpääkin kun kaikki säästäisivät ilotulituksen aattoon.

Hyvää loppuvuotta!
moniNainen

Hyvää Joulua!

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Viimeinen loota uunista ulos

Kaikki jouluruoat on nyt valmiina. Juuri hetki sitten otin viimeisenkin perunalaatikon uunista. Oli aivan ensimmäinen kerta kun teen perunalaatikkoa, näytti kyllä hiukan epämääräiseltä. Pikemminkin kohokkaalta kuin laatikolta. Mutta maku se on joka ratkaisee, eikö.


Kyllä se joulu vaan tulee, vaikkei kauheasti höösääkään sen kanssa. Ja kaikista iloisin olen siitä, että keittiö saatiin valmiiksi jouluksi. Itse asiassa se oli valmis jo Itsenäisyyspäivänä. Ainakin yksi joulutoiveeni on toteutunut, eikä sitä juuri muuta kaipaakaan.

moniNaiselle Joulu alkaa joka vuosi Runebergs Körenin konsertista. Konsertti oli lauantaina ja entistä upeampi. Ja poikkeukselliseksi sen teki se, että se pidettiin korjatussa Porvoon Tuomiokirkossa.

Nyt ei sitten muuta tarvikaan kuin lämmitellä glögiä ja nauttia siitä, että kaikki on valmista Joulun tulla. Katsella kynttilöiden lepattavia liekkejä, lueskella, kuunnella musiikkia ja vain olla.

Joulun tuoksuja ja rauhaa!
moniNainen

Hei haloo, onko järkee

Ei sitten hitusen vertaa. Tämän päivän kolme huippua ovat olleet: tupakka, maksalaatikko ja juomat. Siis tupakat pois ja piiput piiloon tiskin alle ja kassat esittelemään listaa tupakeista ja listasta asiakas voikin sitten varsin kätevästi näyttää kassaneidille, mitä sorttia haluaa. Ja ei vähä mitään, lakritsipiiputkin joutuvat pannaan. Niin, ja nuuskasta tehdään vallan kiellettyä, on melkein kuin heroiinia. Onko järkee? Ne, jotka polttavat, tekevät niin siitäkin huolimatta, vaikka röökit olisivat kaupan peränurkassa lukittujen ovien takana.
Ja jotenkin tuntuu, että tupakkateollisuudella on oma lehmä ojassa joka tapauksessa. Mihin muuten perustuisi nuuskan kieltäminen?

moniNaista rupeaa vähitellen ällöttämään tässä maassa leviävä kaksinaismoraalisuus ja itseään täynnä olevien ihmisten mitä ihmeellisimmät delegaatiot, jotka käyvät jakelemassa adressejaan sinne sun tänne. H...i, eläkää ja antakaa jokaisen viettää elämänsä niin kuin itse haluaa. Röökiä myydään joka tapauksessa valtion siunauksella, jotta valtio saa huikeita verotuloja. Ministeri Risikko päivittelee kuinka paljon menee tupruttelijoiden hoitoon. Onko arvon ministeri koskaan laskenut, onko hoitomenot enemmän kuin kessujen myynnistä saatavat tulot? moniNainen haluaisi tietää.

Voitaisiin alkaa keräämään myös adressia viinan myynnin estämiseksi ravintoloissa. Viina se vasta kärsimystä tässä maassa aiheuttaa. Miettikää sitä "me ollaan niin hyviä-delegaatiot".
Aivan meinasin unohtaa, voidaanhan kaupan kassoille laittaa myös vaaka siltä varalta, että joku lihavahko ihminen meinaisi ostaa suklaata tai muita makeita.

Kuuntelin puolihuolimattomasti uutista juomista, ensin en oikein meinannut tajutakaan kun siinä joku tutkija vai mikä lie professori sanoi, että ihmiset eivät enää hallitse juomistaan. Ajattelin ilman muuta, että kyse oli alkoholipitoisesta juomasta. Mutta ei, vaan kaikenlaisista muista juomista, mehuista, limuista, energiajuomista ja vesistä.

Ongelmat on ratkaistu hyvin yksinkertaisella tavalla, lopetetaan tupakan myynti, lopetetaan juomien myynti ja ihan pakosti on pakko lopettaa maksalaatikon myynti. Vievät sitä paitsi ihan turhaa hyllytilaa kaupoissakin. Ei tarvitse sitten enää terveysintoilijoidenkaan ostella kevytvesiä. Ja joukkoon voidaan lisätä vielä kaikki ne terveelliset lisäaineilla kyllästetyt ruoat, joita kaupat ovat pullollaan.

Siltä varalta, että joku näistä terveysintoilijoista ei sattuisi tietämään, niin suuri syy ihmisten sairastumiseen on stressi. Kaikilla näillä toimillanne aiheutatte ääretöntä stressiä ihmisille, ei vaan röökaajille, vaan myös muista addiktioista kärsiville, kuten ylensyöjille, alisyöjille, laihduttajille, vinkuttelijoille jne.

Eläkää omaa elämäänne ja antakaa toistenkin elää!
moniNainen

Makuja on monenlaisia

Eilen oli ihmeellinen itsenäisyyspäivä. Jaa, että miten niin ? No, ei satanut eikä pyryttänyt, ei tainnut edes tuulla. Onhan itsestäänselvyys, että taivaalta sataa vanhoja akkoja ja äijiä äkeet selässä sekoittaen leidien kampaukset juuri ennen kun he astelevat itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Tänä vuonna vieraat säästyivät ainakin sään oikuilta.

Vaikka moniNainen tunsikin itsensä aivan typeräksi kun toljotti vieraitten saapumista linnaan, niin pakko vaan oli katsoa. En niinkään ollut kiinnostunut siitä, kuka tai ketkä sinne olivat menossa, vaan minusta on ihana katsella kauniita pukuja. Mutta, vaikka liikkeellä oli ns. Suomen kerma, ei niitä upeita pukuja kuitenkaan kovin monta ollut. Raha ja maku eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Makua kun ei voi rahalla ostaa, vaan sitä joko on tai ei. Hyvin monilla ei.

Jotkut rouvashenkilöt eivät ilmiselvästi ole katsoneet itseään peilistä pitkiin aikoihin. Allit sen kun tutisivat kun he hihattomissa klänningeissään kättelivät presidenttiä. Ällöä! Omituinen piirre on myös se, että mitä isompi ja rotevampi nainen, sitä suuremmalla varmuudella hänellä on röyhelöä ja hörhelöä. Onneksi se kuitenkin on heidän oma asiansa, itsensähän naurettavan näköiseksi tekevät.

Täydet tyylipisteet annan urheilijanaisille, he olivat kerrassaan upeita hyvällä maulla valituissa iltapuvuissaan.

Tyyliä kehiin!
moniNainen

Ajattelussa vikaa?

Reilu viikko sitten perjantaina toivottelin hammaslääkärilleni hyvää joulua. Olin tosi onnellinen kun vuositarkastuksessa ei löytynyt kuin yksi reikä, olin siis päässyt tosi vähällä. Ystävällinen hammaslääkärini sanoi muistavansa minua kutsulla vuoden päästä.

Mutta jokin määräsi toisin. Viikonloppuna tunsin ajoittain poskessani kipua. Ajattelin sen johtuvan siitä, että olin avopäin kulkenut tuulessa ja sateessa, mutta tänään totuus kipuun selvisi. Takahammas on niin arka, että moniNainen hyppii seinille kun hampaaseen osuu jotain ruokaa ja purra sillä ei voi ollenkaan. Tästä alkoi soittorumba päivystykseen ja tutkimattomiin byrokratian syövereihin. Jos haluat terveyskeskuksen hammaslääkäripäivystykseen, sinun tulee tietää ajoissa milloin hampaasi rupeaa särkemään. Aika on varattava klo kahteen mennessä iltapäivällä. Terveyskeskus ei ollut ensisijainen vaihtoehtoni, mutta en saanut omaa hammaslääkäriäni kiinni, niin jonnekin oli pakko yrittää, sen verran totaalista ja kovaa kipu on. Nyt ei siis auta kuin odottaa huomisaamuun ja toivoa parasta.

Aikani kuluksi olen lukenut Abraham Hicksin opetuksia ja niistä olen tullut siihen lopputulokseen, että ajattelen väärin ja saanut jatkuvasti näitä pikku yllätyksiä hampaisiini. Abraham opettaa, että pitää ajatella sitä, mitä haluaa eikä sitä, mitä ei halua. Ajatukset on siis fokusoitava terveisiin hampaisiin, eikä siihen että aina minulla on riesaa tästä purukalustosta. Eli vast'edes ajattelen vain, että minulla on terveet hampaat.

Nyt minulla onkin koko yö aikaa miettiä ja meditoida aamun koittoa ja hammaslääkäriin pääsyä odotellessa.

Terveyttä ja oikeanlaisia ajatuksia!
moniNainen

Seinässä on ja pysyy

Keittiön kaakelointiprojekti on loppusuoralla, vihdoinkin. Kaakelit on monen mutkan, tuskailun ja sadattelun jälkeen saatu seinään, eivätkä ole tippuneet kolisten alas kuten unessani näin tapahtuvan. Oikea painajainen! Viikonlopun urakaksi jää saumaus. Laastin levittäminen sinänsä on helppoa, mutta pottumaisin tehtävä on pestä liiat pois. moniNainen tietää aikaisempien kaakelointikokemusten perusteella, että kuravettä valuu pitkin seiniä. Kylpyhuoneessa asia ei ole lainkaan niin hankala kuin keittiössä, jossa on materiaaleja, jotka eivät saisi kastua. Saumaaminen ja liian laastin peseminen vaatii, että pinnat suojataan perusteellisesti vahinkojen välttämiseksi.

No, olo on joka tapauksessa jo tässä vaiheessa kuin olympiavoittajalla. On mukavaa katsella omien käsien tuotoksia, vaikka ne eivät ehkä ihan vastaakaan ammattilaisen kädenjälkeä. Kädet ovatkin olleet kovilla viimeisen viikon aikana, haavoja on joka puolella ja kynnet ovat katkeilleet. Mutta haavat paranevat ja kynnet kasvavat uudelleen.

Nyt näyttää siltä, että keittiö saadaan ainakin jouluun mennessä oivalliseen kuntoon. Ehkä tänä vuonna viriää inspiraatio jouluherkkujenkin tekemiseen. Viime vuonna moinen aherrus jäi unelmaksi ja piti tyytyä kaupan valmiisiin herkkuihin. Ja vaikka se vaivatonta onkin, niin tuntui kuin joulusta olisi kuitenkin puuttunut jotain. Sitä on jo luultavasti niin tapojensa orja, että haluaa sen lanttulootan ja joulupullat paistella ihan itse, kaupasta ostetusta valmistavarasta kun ei oikein tahdo jouluntuoksuja keittiöön levitä.

Tuoksuja odotellessa!
moniNainen

Kova vai pehmeä?

Tähän asti olen luullut, että kaakeli on kovaa. Ja kyllä se todella onkin silloin kun siihen yrittää sahata kulmaa tai jotain muuta koloa. Viimeisten päivien aikana on tullut todettua, että kovuus on vain puoli totuutta. Useita kaakeleita on mennyt pilalle juuri kun on luullut, että kolot pistorasiaa tai katkaisijaa varten on valmiita niin kuinka ollakkaan, syystä tai toisesta kaakeli napsahtaa poikki kuin näkkileipä.
Keittiön välitilan kaakeloinnista on tullut ikuisuusprojekti, kuten monista muistakin projekteista. moniNainen kuvitteli, että työ olisi tehty parissa illassa. Toistaiseksi työhön on kulunut viikon päivät. No, ehkä tästäkin vielä selvitään. Vaikka hermoja se koettelee ja ärräpäät lentelevät. Tämän jälkeen keittiössämme on varmasti niin huonot energiat, että on pakko tehdä kunnon space clearing. Muutoin saattaa keitokset palaa pohjaan ja pullista tulee littanoita.

Sisukkaana sissinä olen päättänyt, että tänä iltana sahaan ainakin yhden kaakelin valmiiksi silläkin uhalla, että naapurit alkavat pitämään meitä omituisina hyypiöinä, jotka melskaavat ja sahailevat kaiken yötä.

Seuraavalla kerralla ainakin tiedän, että en valitse isokokoisia kaakeleita, vaan jotain pientä mosaiikkia, jota ei tarvitse sahailla eikä leikellä. Mutta siitä olen aivan vakuuttunut, että tämän projektin lopputulos tulee olemaan tyylikäs, kunhan vielä energiat saadaan kuntoon.

Lykkyä tykö kaikille kaakeloijille!
moniNainen

Luolamies

Lähdimme eilen illalla naisporukalla katsomaan Luolamiestä. Se olikin varsinainen piristysruiske marraskuiseen pimeyteen. Parituntisen esityksen aikana nauroimme katketaksemme, meikit valuivat silmistä ja naurun määrästä päätellen nuoruimmekin ainakin kymmenen vuotta.
Ja kuinka monta kertaa sitä tunnistikin itsensä ja oman käyttäytymisensä esityksen aikana. Niin me vaan ollaan erilaisia, naiset ja miehet. Nyt sekin selvisi, miksi miehet puhuvat paljon vähemmän kuin naiset. Miehillä on käytettävissään vain kaksituhatta sanaa päivässä, viisisataa sanaa per oluttuoppi. Laskekaa siitä sitten itse, montako sanaa jää kotiinvietäväksi monisanaisille moninaisille.

moniNainen ei voi kuin ihailla Suosalon uskomatonta esitystä. Pari tuntia yksin näyttämöllä ja yleisö elää täysillä mukana. Pystyisipä samaan.

Joka kerta kun olen käynyt teatterissa, mietin miksi en mene useammin, miksi ei tule lähdettyä. Ehkä sitä itsekin pikkuhiljaa muuttuu luolanaiseksi, haluaa olla omassa hiljaisuudessaan luolassa, jossa ei ole kalsareita pitkin lattiaa. Emmehän me naiset merkkaa reviiriämme niin? Luolanaisen luola on siisti, kun taas luolamiehen luola on boheemin kaaoksen vallassa (miehen mielestä oikein hyvässä järjestyksessä). Jokainen luokoon luolastaan millaisen tahtoo, pääasia että viihtyy.

Tulkaa ulos luolistanne!
moniNainen

P.S. mene ihmeessä katsomaan Luolamiestä, et kadu.

Isäinpäivä - kaikkienpäivä

Hyvää isäinpäivää kaikille isille! Kukakohan on keksinyt kaikki nämä päivät, isäinpäivän, äitienpäivän, ystävänpäivän, lastenpäivän, naistenpäivän...? Jotenkin moniNaisella on kummallinen tunne siitä, että ovat markkinamiesten keksintöjä. Ainakin kun katsoo edeltävän viikon lehtiä, niin mitä muuta siellä mainostetaan kun isäinpäivälahjoja. Isä tarvitsee nyt ehdottomasti trimmerin nenäkarvojen poistoon tai ainakin vähintään iPodin tai uuden kännykän kaikkine finesseineen. Ällöttää. Samat sanat muidenkin edellä mainittujen päivien kohdalla.

En toki tarkoita, etteikö isät tai äidit tai lapset olisi päiväänsä ansainneet. Mutta, eikö olisi parempi, että joka päivä vietettäisiin jokaisen ihmisen päivää? Oltaisiin ystäviä, autettaisiin toinen toisiamme, käytäisiin yksinäisten ihmisten luona, leikittäisiin lasten kanssa? Oltaisiin hyviä toinen toisillemme ja aidosti ihmisiä ja lähimmäisiä joka päivä.

moniNainen haluaakin nyt ojentaa ruusun jokaiselle ihmiselle.





Joka päivä ihmisen päivä!
moniNainen

Tennissukat

Iltalehden "Tosi on" -palstalla oli tänään hauska sitaatti Keskisuomalaisesta. Lenita Airisto sanoo, että tennissukista puhuvat sellaiset, jotka eivät paljon muusta ymmärrä.
Mitähän tuli sanotuksi, muistaakseni se on ollut juuri rouva itse, joka on innokkaasti puhunut tennissukista. Muut viis veisaavat koko asiasta.

Alkaa ottamaan päähän kovasti yleistynyt trendi, milloin kukakin malli tai joku muu julkimo arvostelee toisten pukeutumista. Tosiasiahan on, että jos kaikki pukeutuisivat yhtä näyttävästi kuin nämä arvostelijat, niin miten sitten suu pantaisiin. Eivät edes mokomat erottuisi joukosta, vaan saattaisivat jopa jäädä muiden komeiden ja kauniiden naisten varjoon. Saattaisi muuten olla aika mielenkiintoinen kokeilu.

Tosiasia kuitenkin on, että jo suloisen Suomen sääolot rajoittavat kopsuttelemista korkokengissä ympäri vuoden. moniNainen ainakin vetää räntäsäällä jalkaansa mieluummin kumpparit tai goretexit kuin piikkikorkoiset nahkasaappaat. Niin ja lenkille lähtiessä vetäisen jalkaani kulahtaneet verkkarini ja hupparin tuntematta minkäänlaista alemmuudentunnetta. Kuka helvatti minua pimeällä pururadalla tiirailee, korkeintaan joku urbanisoitunut kettu. Lenkkeily sujuu ilman Bosseja ja Vuittoneita, Chanelista puhumattakaan.

Niin ja meinasi aivan unohtua ne tennissukat, nehän on melkein yhtä in kuin reiskat.

Pukeutukaa niin kuin parhaalta tuntuu!
moniNainen

Lapsityövoimaa on Suomessakin

moniNainen lopetti juuri pitkän puhelun tädin kanssa. Keskustelu olisi voinut jatkua vaikka koko yön, niin paljon meillä oli puhuttavaa epäkohdista, joihin olemme viime aikoina törmänneet.

moniNaista on jo pitkän aikaa ihmetyttänyt keskustelu lapsityövoiman käytöstä. Eihän meillä Suomessa sellaista olekaan. Eihän? Minun kantani on, että on! Olen usean vuoden ajan seurannut pikkusiskoni elämää vammaisten asuntolassa ja sitä miten näitä lapsia käytetään mielestäni hyväksi. Heidät rahdataan aamulla aikaisin ns. työkeskukseen. Matka kestää yli tunnin, vaikka oikeasti se kestäisi vain kymmenen minuuttia jos sitäkään, mutta kun auto kiertää puoli maakuntaa ja noukkii heitä mukaansa milloin mistäkin. Kolmen aikaan iltapäivällä palataan asuntolaan takaisin.
En tarkkaan tiedä mitä he milloinkin työssä tekevät, mutta viimeksi asiaa tiedustellessani, he pakkasivat monikansalliselle bensayhtiölle jotain pikkukamaa.

Työ on tietysti aina hyväksi, mutta siitä pitäisi mielestäni saada palkkaakin. Neljä päivää viikossa ja paras palkka, minkä olen siskoni nähnyt tienaavan kuukauden työstä on ollut 15 euroa, yleisimmin palkka on kuitenkin vain 10 - 12 euroa/kk.
Jos he saisivat edes lounaan ja kahvit ilmaiseksi työpäivän aikana, mutta ei, he maksavat niistä 4,50 euroa/pvä.
Nämä hiljaiset puolustuskyvyttömät ihmiset lihottavat yritysten kassoja ilmaisella työllä. Todella käsittämättömän härskiä, aivan vihaksi pistää ja aionkin laittaa tästä viestiä eduskuntaan, tuskin ovat siellä tietoisia koko asiasta. Ja suurella mielenkiinnolla odotan saanko sieltä koskaan mitään vastausta.

Toinen kummajainen tässä maassa on Kela. Pari vuotta sitten olin pienessä operaatiossa ja laitoin korvaushakemuksen Kelaan. Siinä korvausta odotellessa vierähtikin lähes kolme kuukautta. Vihdoin sain kirjeen, jossa minua kehotettiin toimittamaan lisäselvityksiä, miksi leikkaus oli tehty. Ja kuvitelkaa minulle annettiin peräti kolme päivää aikaa toimittaa selvitys. Ihmettelenkin, miksi korvaushakemukseen pyydetään laittamaan puhelinnumero. Eikö järjen käyttö ole Kelassa sallittu? Minulle olisi voitu heti soittaa ja pyytää toimittamaan selvitys ja asia olisi ollut sillä selvä. Ei olisi tarvinnut rustata kirjettä eikä maksaa postimaksua.
Palatakseni vielä Kelan kummallisuuksiin, tätini kertoi, että joka kerta kun hän käy hammaslääkärissä, niin kela-korvaus vähennetään heti paikan päällä, mutta jälkeenpäin hänelle tulee kirje, että hänelle on myönnetty niin ja niin paljon korvausta hammaslääkärin palkkiosta. Mitä sillä tiedolla enää tekee, todella yhteiskunnan varojen haaskausta ja hölmöläisten touhua.
Näitä juttuja tuttavapiirissä kyllä riittää ja niistä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan.

Kolmas kummallisuus, jonka kanssa olen tämän vuoden aikana joutunut tekemisiin on Edunvalvonta (maistraatti). Mutta se onkin niin pitkä juttu, että siitä toisella kertaa. Lyhykäisyydessään voin sanoa, että valtio nyhtää edunvalvottavilta rahaa siekailematta. Siis taitaakin olla vain valtion edunvalvontaa.

Jäädään odottamaan eduskunnan vastausta kyselyyni!
moniNainen

Ihanaa olla nainen

Muutama päivä sitten sain sähköpostiini meilin, joka kertoo moninaisia totuuksia naisista. Meili oli tosi pitkä ja osiltaan hiukan härskikin. Sen osan jätin pois, mutta tämän vähän sievemmän osan haluan jakaa kaikkien ihanien naisten kanssa, sillä
vain he voivat ymmärtää...

- miksi ihminen tarvitsee viisi paria mustia kenkiä

- eron kerman, norsunluun ja kulahtaneen valkoisen värin välillä

- että itkeminenkin voi olla hauskaa

- että ON olemassa lihaviksi tekeviä vaatteita

- että salaatti, dieettilimsa ja lämpimällä toffee-kastikkeella
kuorrutettu sundae vastaa tasapainoista lounasta

- kuinka kuuluisan muotisuunnittelijan luomuksen löytäminen
alennustangosta voi merkitä elämän huippukokemusta

- että täysin tarkkaa henkilövaakaa ei ole tehtykään

- miten vaikeata on löytää hyvä mies - ja kuinka hyvän kampaajan
löytäminen on miltei mahdotonta

- miten kahden naisen puhelinkeskustelu kestää aina yli 10
minuuttia

Ja merkittävin asia, jota vain naiset ymmärtävät: toiset naiset


Eikö olekin loistavaa olla nainen!!!
moniNainen

Oliko jo lokakuu?

Minne se lokakuu oikein humahti. En tiedä olenko niin yliväsynyt, mutta jotenkin kummasti lokakuu vain tuli ja meni. Johtuneeko tästä pimeydestä ja sateesta vai mistä. Vai olenko tullut vain hitaaksi, etten huomaa asioita vasta kun kuukauden päästä.

Taannoin juttelin entisen kollegani kanssa siitä, miten minusta tuntuu, että teen nykyään kaiken niin hitaasti ja kaikkeen kuluu paljon enemmän aikaa kuin nuorempana. Kollega siinä hiukan aikaa tuumaili ja sanoi, että ei se siitä johdu. Teen kuulemma kaikki vaan perusteellisemmin kuin aiemmin. Se oli aika mukavan positiivinen tulkinta ja siihen olen muistanut vedota monesti jälkeenkinpäin.

Niin, vaalitkin olivat ja menivät. Ja mitäs tuosta tuloksesta sitten voisi sanoa; ei paljon hetkauta. Huvittaa vain tuo Matin kiukuttelu, ei ollut hoidettu markkinointia kunnolla ja että oli äänestäjien vika kun Keskusta ei voittanut. Voi voi Matti, etkö vielä tiedä, että äänestäjät todella päättävät, kuka voittaa ja kuka häviää. Katsoisit peiliin ja syy kyllä yleensä löytyy sieltä. Sanoisin, että jopa erittäin usein.
moniNaisen mielestä on erittäin hyvä, että on vaihtelua niin puolueiden kannatuksissa kun henkilöissäkin. Uutta verta ja potkua tarvitaan aina. Samojen vanhojen homenokkien on turha kuvitella, että he saavat istua valtuustoissa hamaan loppuun saakka.

Hiukan potkua tässä tarvitsisi itselleenkin. Pimeys ja ainainen sade alkavat käydä hermoille. Vaikka en talvea rakastakaan, tällä hetkellä kuitenkin toivon, että tulisi kunnolla lunta, niin maailmakin valostuisi. Vakavasti jo harkitsen kirkasvalolampun hankkimista, jospa sen avulla edes heräisi aamulla paremmin, siis alle parin tunnin. toisaalta taas mietin, mahtaako olla ihan hukkaan heitettyä rahaa. Jos jolla kulla on kokemusta moisesta aparaatista, niin toivon, että kerrotte siitä minulle. Ei haittaa onko kokemus hyvä vai huono.

Kommentteja odotellessa!
moniNainen

Vaalihöpinää

Kyllästymiseen asti on viime päivinä saanut kuunnella omasta mielestään fiksujen ja filmaattisten ehdokkaiden itsekehuskelua. moniNainen ei voi millään ymmärtää miten ministeritason ihmiset huutavat kuin pienet kakarat tv:n vaalikeskustelussa. Aivan naurettavaa käytöstä ja heitä sitten pitäisi muka pitää uskottavina henkilöinä, jotka hoitavat meidän suomalaisten yhteisiä asioita.

Toinen asia, mikä pistää näissä vaalikeskusteluissa silmään, on se, että luvataan ihan uskomattomia parannuksia asiaan jos toiseenkin. Ei näytä olevan monellakaan ehdokkaalla harmainta aavistusta miten talous toimii. Jos rahaa annetaan, sitä on myös jostain tultava, ei se taivaalta tipu. Kouluun siitä, oppimaan talouden alkeita.

Onneksi kävin jo maanantaina äänestämässä, joten olen voinut hyvällä omalla tunnolla kieltäytyä vastaanottamasta mainoslippusia, joita eri puolueiden edustajat aamusta iltaan kaupungilla ovat tyrkyttämässä. Olen vain sanonut, että nyt on jo myöhäistä, olen jo ääneni antanut. Ja aivan hyvin heistä tällä tavoin on päässytkin eroon.

Ja sitä paitsi ovat luvanneet sunnuntaiksi myrskyisää säätäkin, saa olla rauhassa sisätiloissa eikä tarvitse lähteä äänestyspaikalle. Voin kotona kaikessa rauhassa seurata myrskyn kehittymistä, siis sekä säätä että eri puolueisen myrskyilyä keskenään.
Eivät taida asiat juurikaan parantua tässä maassa äänestipä ketä tahansa. Kunnallispolitiikka on melko ryvettynyttä, ainakin omassa kotikaupungissani. Piiri pieni pyörii eikä korppi korpin silmää syö.

Äänestäkää nyt kuitenkin!
moniNainen

Takaisin arkeen

Lomaviikko on takana ja paluu arkeen on alkanut sateisissa merkeissä. Mutta siitä olen tosi tyytyväinen, että minulla oli mahdollisuus viikkoon auringossa ja lämmössä ja molempia riitti yllin kyllin. Nyt olo tuntuu tosi hyvältä ja energiseltä, on saanut levätä, paistatella auringossa, uida yllin kyllin ja syödä hyvää ruokaa - jopa liikaakin.


Matkalle lähtiessä puin ylleni housut, jotka ovat hiukan löysät. Ajattelin, että on mukavampi istua lentokoneessa, kun mistään ei kiristä. Paluumatkalla asianlaita olikin jo toisin. Perjantaiaamuna kotiin lähtiessä kun puin samat housut jalkaani, moniNaisella oli täysi työ saada ne kiinni. Tästä voitanee vetää se johtopäätös, että ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon.
Mutta kyllä hyvä ruoka on myös osa lomanautintoa, olisi aika ikävä olla lomalla eikä saisi hyvää ja maistuvaa ruokaa. Eikö?

Itikan purematkin alkavat vähitellen hävitä. Mutta täytyy sanoa, että paukamat olivat uskomattoman suuria, kuten edellisen postini kuvassa näkyy. Onneksi rohdot, joita ulkomailla saa, ovat yleensä tosi tehokkaita ja tuovat nopeasti helpotuksen. Ja sitä paitsi moniNainen tietää, että jos Kreetalle menen, niin todennäköisesti itikat ovat heti kimpussa. Olen sentään tainnut tehdä yhden matkan kyseiselle saarelle, jolloin en saanut pistoksia ja se oli keväällä.

Sateesta huolimatta kotiinpaluussa oli se hyvä puoli, että pääsi omaan pehmeään sänkyyn nukkumaan. En tiedä mistä syystä Kreikassa vuoteet ovat niin kovia, että joka paikka on puuduksissa kun herää. Ja paikkojen puutumiseen herää keskellä yötäkin. Ja yhtä kovia kuin patjat ovat myös tyynyt. Kutsunkin niitä rotantappo-tyynyiksi. Sen verran vähän moniNaisella on yleensä matkatavaraa, että seuraavalla kerralla mukaan lähtee myös oma tyyny.

Ihanaa nukkua pehmeässä sängyssä!
moniNainen

Oh no Nikolaos

Terveiset Agios Nikolaoksesta. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että jossain on lämmin ja aurinkoa!!! Varsinkin näin Suomen lyhyen, mutta vähä-aurinkoisen kesän jälkeen.

Kreeta on aivan yhtä ihana kuin aikaisemmillakin kerroilla, en ole aikaisemmin ollut Agios Nikolaoksessa. Viehättävä kaupunki, korkeuserot ovat suuret ja on kysynyt kuntoa kävellä mäkiä ylös ja alas. Matkaesitteessa kerrottiin, etta hotellilta matkaa keskustaan on noin kolme kilometriä. Niin, noin. moniNainen lähti reippaana lauantai-aamuna talsimaan kohti keskustaa. Hiki valui ja aikaa kului n 50 minuuttia. Siitä päätellen matka oli suurinpiirtein viisi kilometriä. Ei se mitään, olenhan lomalla ja aikaa on. Ja kävellen tulin myos takaisin.

Tänä aamuna otinkin sitten jo taksin. moniNaisen oli käännyttävä lääkärin puoleen kuten melkein joka kerta Kreetalla ollessa. Jostain kumman syystä kreetalaiset itikat eivat rakasta minua. Nytkin puremia on joka puolella kehoa, parhaimmat läpimitaltaan kahdeksan senttiä ja suurenevat koko ajan ja kutiavat ihan p...sti. Ystävällinen ja komean näköinen tohtori voitelikin puremat silta istumalta ja kirjoitti kolmen sortin rohtoa, joten varmasti jo huomenna helpottaa.



Kaikista itikoista huolimatta Kreeta on mukava paikka yksikseenkin tulla. Täällä en ole koskaan ymmartanyt pelätä mitaan, jos tosin en juuri muuallakaan. Ruokaa on tarjolla tuhottomat määrät sekä aamiaisella ja illallisella. Niinpa kerroinkin oneManille jo etukäteen, etta tulen varmasti pyörien kotiin.

Mutta palataan matkakokemuksiin kun olen tullut kotiin.

Jassu!
moniNainen

Ladyt risteilyllä

moniNaisella oli ilo viettää vuorokauden verran aikaa kollegoiden kanssa Tallinnan risteilyllä. Olimme suunnitelleet tekevämme jotain mukavaa jo viime syksystä asti, jolloin rupesimme säästämään yhteiselle tilille "hauskarahaa". Idea osoittautuikin oivalliseksi keinoksi rahoittaa meidän ihan ikiomaa mukavaa. Jopa niin hyväksi, että päätimme jatkaa säästämistä seuraavaan vuoteen ja voimme taas kokoontua yhteen.

Koska emme olleet tavanneet pitkään aikaan porukalla, jokainen kertoi vuorollaan kuulumisiaan. Yhdestä oli tullut mummi, toisesta anoppi, yksi löytänyt elämänsä sulostuttajan, kun taas toisella oli uusi työ jne. Kaikille ei mitään ihmeempiä mullistuksia ollut tapahtunt, kuten ei moniNaisellekaan. Mutta jokainen oli kuitenkin tyytyväinen oma itsensä. Upeita naisia koko porukka.

Naisnäkökulmaa tuli puitua matkan aikana. Kaikilla meillä on ikää jo sen verran, että osaamme olla terveellä tavalla hiukan itsekkäitäkin. Olemme vuosikausia, jopa vuosikymmeniä vain huolehtineet perheidemme hyvinvoinnista ja kodista, emmekä ole ehtineet elää itsellemme. Nyt on vihdoin aika vapauttaa siivoojat, äidit, vaimot, kokit, pyykinpesijät ym ja antaa heidän tehdä mitä haluavat.



Yksi asia mikä moniNaista jäi harmittamaan, on laivalla öykkäröivät miehet, yleensä jo hiukan kypsempään ikään ehtineet. Miten sellaiset hieltä haisevat kaljamahaiset ukot voivatkaan olla typeriä. Tulevat huutamaan ja heilumaan toisten eteen ympäri päissään ja luulevat olevansa tosi fiksuja kaikkine typerine juttuineen. Ja näistä kun ei eroon pääse. Jos vain ryyppäisivätkin omissa oloissaan, mutta kun eivät uunot ymmärrä kuinka paljon häiritsevät toisten ihmisten matkantekoa. Ei vaan jaksa kuunnella kaiken maailman typeriä vitsejä aina uudestaan ja uudestaan. Nauha jää päälle ja valitettavasti nauhan sisältö on ala-arvoista ellei vallan julkaisukelvotonta kamaa.

Edellä mainituista häiriköistä huolimatta meillä oli kuitenkin mahdollisuus nauttia hyvästä ruuasta, shoppailusta ja yhdessäolosta, niistä naisten jutuista. Ja ensi vuonna otetaan uusiksi, ehkä kuitenkin jossain muualla kuin Tallinnan laivalla.

Tavataan taas!
moniNainen

Malja aidalle ja aidantekijälle

moniNainen kohottaa maljan aidalle ja sen tekijälle. Pienen rivitalopihamme aita on vihdoin valmis. Aitaa on noin kahdeksisen metriä ja sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, reilut kolme viikkoa siinä meni. Välillä projekti sai huvittaviakin piirteitä. oneMan kun on tunnettu jääräpäisyydestään, eikä voi millään uskoa moniNaisen neuvoja, kuten miehet yleensäkään, hehän tietävät kaiken. Niinpä aitaa tehtiin ja purettiin, tehtiin ja purettiin. Välillä riideltiinkin, yhden mokoman aidan takia. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että ihan hyvän näköinen siitä lopulta tuli.

Siis malja aidalle ja tekijälle. Nyt voin rauhassa istuksia pihassa ilman että naapurit töllistelevät. Ja kyllä se ihan oikeasti tuntuu mukavammalta, ihan oma alue, jossa voi häiriintymättä ilman yleisöä tehdä mitä haluaa. Seuraavasta projektista en vielä edes uskalla puhuakaan, se on nimittäin uuden terassin rakentaminen. Ehkä tässä talven mittaan pitää varovasti tunnustella ilmaa ja esittää suunnitelmia, hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty.

Saatiinpa tänään vihdoin nauttia ihanan aurinkoisesta säästäkin. Aurinko kun on ollut varsin harvinaista herkkua täällä tänä kesänä. Ja lupailivat viikollekin kaunista säätä. Mikäs sen mukavampaa, nautitaan siitä.

Antoisaa viikkoa!
moniNainen

Klontille kyytiä

Muutama viikko sitten huomasin, että vasemman jalan vaivaisenluun tyveen oli ilmestynyt herneen kokoinen klontti. Sitä siinä ihmettelin ja ajattelin, että olisi jo riittänyt pelkkä vaivaisenluu, melkoisen komea sekin. Klontti oli hiukan pehmeä ja liikkui kun sitä työnsi kynnellä. Päivä päivältä se vaan komistui, kunnes viereen ilmestyi toinen samanlainen. Eilen sitten huomasin, että klontit olivat liittoutuneet yhdeksi vähän suuremmaksi mohkuraksi. Jalka näytti siltä kuin siinä olisi ollut kaksi vaivaisenluuta vierekkäin.

Sen verran asia alkoi hirvittää, että tänä aamuna soitin lääkärille, jos voisi katsoa kummajaista. Tohtori totesi sen vaarattomaksi, nimikin sillä oli, mutta koska latina ei ole vahvuuteni, en enää muista sitä. No, joka tapauksessa ystävällinen lääkäri tarjoutui punkteeraamaan sen siltä istumalta. Klontti pieneni silmissä ja työnsi sisuksistaan ällön näköistä töhnää. Sitten vaan laastari päälle ja takaisin töihin. Kivutonta ja nopeaa. Klontin olisi kuulemma voinut itsekin rutistella, niin että se olisi rikkoontunut ja ajan oloon se olisi hävinnyt itsestään. Mutta mistä sitä maallikko tietää, mitä saa itse survoa ja mitä ei.

Olo on joka tapauksessa helpottunut, että klontti on muisto vain ja toivottavasti uusia ei tule.

moniNaisella näitä klontteja, luomia ja muita näppyjä on riittänyt, milloin mistäkin niitä on leikelty, raaputettu ja punkteerattu pois. Vielä olisi pari jäljellä, mutta ne vaativat kirurgin käsittelyn ja saavat nyt odottaa vielä jonkun aikaa, ne ovat olleet jo niin kauan, että tuskin ovat vaarallisia nekään. Ehkä ostan itselleni joululahjaksi parin klontin poiston. Olisi ainakin pitkäaikainen lahja.

Hyvää syksyä!
moniNainen

Painajaisia täysikuun aikaan

moniNaisella on ollut viimeaikoina melkoisesti menoa ja meininkiä. Ja lisää on tulossa. Mutta lauantaiaamuna lähdin mökille rauhoittumaan ja parantamaan perjantai-illan tuottamaa huonoa oloa, siis dagen efter fiilistä. Se on tauti, josta oneMan ei tiedä yhtään mitään. Hän ei sitä koskaan saa, mutta on kylläkin aina tarvittaessa jaksanut moniNaista hoivata ja jopa oppinut vuosien varrella sen tosiasian, että tauti on ihan kauhia.
No raikkaassa syyssäässä tauti olisi ohi parissa tunnissa, niin luulin. Mutta koko päivä siinä vierähti, ei auttanut kunnon saunominenkaan. Värisyttävä olo ei mennyt ohi koko päivänä, ruoka ei maistunut, ei edes kahvi ja se on jotain ennen kuulumatonta. Niinpä päätin painua ajoissa pehkuihin. Kuvittelin nukkuvani yhtä hyvin kuin aina mökillä ollessa. Mutta toisin kävi. En tiedä johtuiko täysikuusta vai mistä, mutta näin niin pahoja unia, että minun oli herätettävä itseni pariin otteeseen keskellä yötä, käväisin hyyskässä ja ihastelin uskomattoman kaunista kuutamoa. Kuu valaisi koko kallion ja oli todella valoisaa. Kuinka valoisaa olisi ollutkaan, jos maassa olisi ollut lunta. Toivottavasti kuitenkin saamme odottaa lunta vielä pari kuukautta.

Olen jo vuosia pannut merkille, etten pysty nukkumaan täysikuun aikaan. Ja se ei ole mikään luulo, koska useimmiten en edes tiedä, että on täysikuu. Aamulla vain ihmettelen levotonta yötäni, kunnes luen lehdestä tai valistunut oneMan kertoo, että on täysikuu. Ei taida olla ihan hihasta reväisty kun puhutaan kuuhulluista. Toivottavasti moniNaisen kohdalla on kuitenkin kyse lievemmästä asteesta.

Nyt on ainakin varsin tuoreessa muistissa biletyksen jälkitila, saa nähdä kuinka kauan sen muistaa....kahden viikon kuluttua lähdetään nimittäin naisporukalla risteilylle. Otamme sen kuulemma rauhallisesti istuksimalla ja nauttien hyvästä ruuasta (ja juomasta?) ja kertomalla kuulumisia, koska siitä on jo tosi pitkä aika kun olemme porukalla viimeksi tavanneet. Positiivinen puoli on se, että silloin ei ainakaan voi olla täysikuu ja näin ollen ei tarvitse "huonon olon" lisäksi nähdä painajaisunia.

Raikasta syksyä!
moniNainen

Oliko sitä ollenkaan?

Tällä hetkellä moniNainen tuntee itsensä varsin alakuloiseksi. Elokuu vaihtuu kohta syyskuuhun, suomeksi sanottuna syksy on ovella. Oikeastaan jo jalka ovenraossa. Niin, että oliko sitä kesää ollenkaan. Ei ainakaan täällä päin. Alkukesästä päätin mennä fillarilla töihin joka aamu. Mutta koska työni vaatii, että olen suht koht inhimillisen näköinen ja tukka mallillaan, niin en voi pyöräillä sateessa. Ja näitä suunniteltuja pyöräilyaamuja on ollut varsin harvassa, sormet riittävät laskemaan "pouta-aamut". Siispä pyöräily on jäänyt varsin vähiin ja sen kyllä valitettavasti huomaa myös vyötärössään.
Jospa se siitä vielä muuttuisi, tulisi aurinkoinen syksy. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Sen verran potuttaa tämä Suomen suvi, että on ollut pakko varata paikka auringosta. Tuskin maltan odottaa lokakuun alkuun, silloin nimittäin pääsen aurinkoon lämmittelemään ja keräämään hiukan energiaa talven varalle.

Sateiset ja synkeät säät tekevät olon kyllä varsin vetämättömäksi. Ei mitään haluta tehdä, löllöttää vaan soffalla ja torkkuu. Kirjoitusintoakaan ei viime aikoina ole ollut, eipä sen puoleen ei ole paljon mielikuvituskaan antanut elonmerkkejä jotta olisi tullut hyviä aiheita päähän.

Mutta positiivisena luonteena uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin, viimeistään ensi kesään mennessä. Se nyt vaan on niin, että kun sitä kesää odottaa ja odottaa, niin pettymys on varsin suuri kun huomaa, että kesää ei tullutkaan.

Aurinkoista syksyä odotellessa!
moniNainen

Kiinalaisia kummallisuuksia

Kesäflunssa osoittautuikin suuremmaksi koitokseksi kuin osasin kuvitellakaan. Pari viikkoa on jo mennyt kurjissa fiilareissa. Töissä olen kuitenkin ollut alun paria päivää lukuunottamatta. Mutta on myönnettävä, että energia on ollut aika vähissä ja pääkin jotenkin niin tokkurainen, etten ole jaksanut kirjoitellakaan. Ei vain ole tullut mieleen mitään mukavaa aihetta.

Olympialaiset kuitenkin ovat menossa kaikkine kiinalaisine kummallisuuksineen. Oli surullista lukea tämän päivän aviisista, että avajaisissa laulanut pikkutyttö ei oikeasti laulanutkaan, vaan aukoili vaan suutaan. Hän joka oikeasti lauloi, oli vain lainannut äänensä, koska häntä ei kelpuutettu esiintymään julkisesti, sillä hän ei ollut niin söpö kuin tämä suutaan aukoillut tyttö. Säälin lähinnä näitä lapsia, miltä oikeasti mahtaa tuntua laulutaitoisesta tytöstä. Kyvyt kyllä käytetään, kunhan pysyy poissa näkyvistä!
Edellä mainittu on karmea esimerkki kiinalaisten ulkokultaisuudesta. Pääasia, että ulkokuori on korea ja kaikki näyttää hyvältä, viis siitä vaikka sydän verta itkisi.

Ja jostain taidoin myös lukea, että avajaisten ilotulitus ei ollutkaan kokonaan oikea ilotulitus, vaan osittain tietokoneanimaatiota. Kiinassa on kaikki mahdollista, ei mitään väliä kunhan hyvältä näyttää ja muu maailma ällistelee ihmeissään koko komeutta. Niin, ja tietääköhän kiinalaiset enää itsekään mikä on aitoa ja mikä keinotekoista, sadepilvetkin voidaan pyyhkäistä tarvittaessa taivaalta, jos ei satu sopimaan suunnitelmiin, saastepilvestäkin päästiin eroon ainakin Olympialaisten ajaksi, mutta eiköhän Pekingin taivas muutu taas likaisen ruskeaksi elokuun loppupuolella kun ulkomaalaiset vieraat ovat lähteneet kotimatkalleen ja Olympialaiset ovat ohi.

Saasteetonta ja aitoa kesän jatkoa!
moniNainen

Kuumetta ja kuumaa

Onko mitään pahempaa kuin olla kuumeessa kesähelteellä, riittäisi pelkästään helle. Näin moniNaiselle nyt kuitenkin kävi. Tuskainen olo alkoi jo eilen töissä ollessa, hiki valui, vilutti ja kurkku oli kuin raastinrauta. Tänä aamuna sitten päätin jäädä kotiin.
Sama kuumeilu näyttää toistuvan joka vuosi suurinpiirtein samaan aikaan vuodesta, nyt kuitenkin noin kuukausi etuajassa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kyse taitaa olla jonkun sortin allergiasta. Mikä lie yrtti nyt rehottaa.

No ohimenevää tämä joka tapauksessa on, pari päivää kun jaksaa tuhista ja niistää, hiukan buranaa poskeen ja vaakatasoon niin eiköhän se siitä.

Kesä on ollut säiden puolesta aika kummallinen. Ei ole ollut lämpöisiä kesäiltoja, vaan ilmassa on jotenkin raaka kylmyys, eikä pelkällä t-paidalla ole iltaisin pärjännyt. Samoin on ollut aamujen laita. Maanantaiaamuna kun fillaroin töihin, olin niin kylmissäni, että aivan tutisin. Polvet olivat jäykkänä viimasta, kädet kohmeessa ja kylmä tuntui luissa ja ytimissä.
Haikeudella muistelee pehmeän lämpimiä kesäiltoja, jolloin voi puoleen yöhön istua vähissä vaatteissa puutarhassa ja nauttia. Taitaa ilmastonmuutos olla tosiasia, mutta kuitenkin toivon, että tämä olisi vain poikkeuksellinen kesä ja että ensi vuonna saisimme taas nauttia ihan oikeasta suvesta.

Nyt ei auta muu kuin painua takaisin sängynpohjalle toipumaan, ehkä kuitenkin kuuntelen jotain ihanaa musiikkia, saapi ruokaa ainakin sielulle.

Kuumeetonta kesän jatkoa!
moniNainen

Auringon voima

Lämmin ja aurinkoinen sää saa ihmeitä aikaan. Aloitin päiväni pyöräilemällä töihin, olihan pitkästä aikaa aamu, jolloin ei satanut. Tälläisiä aamuja olen odottanut koko kesän, mutta en muista kuin pari sateetonta aamua, joten pyöräily on jäänyt vähemmälle. Toivottavasti tahti nyt sitten muuttuu ja saan ottaa valkoisen moponi tallista monina tulevina aamuina.
Vielä illansuussa lähdimme ystävättäreni kanssa viiden kilometrin keppikävelylle. Ihan mukavaan tahtiin selvisimme lenkistä. Hiki valui ja rasvaa paloi. Ja syytä onkin, kevään ankara työrupeama on jättänyt merkkinsä vyötärön seutuun, joten monia lenkkejä saa vielä tehdä ennenkuin on "entisellään".

On ihmeellistä miten aurinkoinen ja lämmin sää vaikuttaa mielialaan ja energiatasoon. Tekee heti mieli lähteä liikenteeseen ja tehdä kaikenlaista. Sadesäällä ei halua nokkaansa ulos pistää, löhöää vain ja lueskelee. Toki sadesääkin on joskus mukava, mutta liika on liikaa moniNaisellekin, koska olen varsinainen kesäihminen ja rakastan lämpöä. Joten nyt sitten nautitaan jokaisesta aurinkoisesta tunnista joita meille suodaan.

Aurinkoon!
moniNainen

Meno - Paluu

Arki on alkanut ja päivä sorvin ääressä vierähti nopeasti, mutta hiukan tahmaisesti. Olin onnistunut nollaamaan aivoni totaalisesti loman aikana. Tuntui kuin en olisi ikinä tietokonetta nähnytkään, saati sitten että olisin muistanut miten eri ohjelmat toimivat. Mutta huomenna kaikki on jo varmaan toisin ja lomasta vain muisto.



Minun on vielä kerran palattava ihanaan Itävallan reissuun. Kuten jo edellisessä kirjoituksessani mainitsin, voin suositella kohdetta lämpimästi. Hinnatkaan eivät olleet mitään päätä huimaavia, suomalaista tasoa, joissain kohdin himpun verran halvempia.
moniNaista ihastutti monipuoliset Bio Marketit pyörryttävillä valikoimillaan. Jälkeenpäin naureskelin itsekseni, että harva taitaa tuoda niin eksoottista ostosta kotiinsa ulkomailta kuin minä, nimittäin tiskiharjan, eko-harja maksoi vain hiukan yli euron, kun siitä Suomessa saa maksaa 7 egeä! Toinen erikoinen tuominen oli pussillinen pesupähkinöitä. Niitä on jo tullut testattua ja puhdasta tulee. Täällä en ole vielä niitä nähnyt, jostain varmaan löytyy ja hinta kiinnostaisi kovasti. moniNainen maksoi pussista alle kymmenen euroa.

Meitä kummastutti suuresti kun ostimme junalipun Salzburgista Münchenin lentokentälle, niin näin päin matka maksoikin vain 29,- per 5 henkilöä. Joten jos aiotte Münchenistä junalla Itävallan puolelle, pyytäkää Baijer Ticket, joka kattaa siis viiden hengen matkat. Voi olla, että matka oli lyhentynyt, ihan samaa rataa näytti juna kuitenkin menevän ja oli vielä parempi juna kuin mennessä. Itseäänkin voi tietenkin syyttää kun ei tiedustellut, olisiko halvempia lippuja saatavilla, saksalainen tietää rahan arvon eikä rabatilla myy mitään.

Poutaa odotellessa!
moniNainen

Upeita maisemia ja pieniä nautintoja

moniNainen on aivan pyörällä päästään. Sydämeni on menetetty Salzburgille. Kaupunki on uskomattoman kaunis ja täynnänsä ihanaa nähtävää ja koettavaa. Kahdeksan tuntia on tänään tullut tramppailtua ympäri kaupunkia ja ihasteltavaa todella riittää. Taitaa olla ensimmäinen ulkomaanmatkani kun en ole kuullut ainuttakaan suomen sanaa. Voin kyllä suositella lämpimästi jokaiselle härmäläiselle käyntiä täällä Sissin maisemissa. Ette varmasti tule katumaan, voittaa monet aurinkolomat. Matkustaminen tänne oli ihan kätevää, ensin Muncheniin lentäen ja siitä loppumatka junalla Itävallan puolelle. Junamatka kesti noin puolitoista tuntia, maksoi 33 egeä, junanvaihto Munchenin itäisellä rautatieasemalla. Pitäisi onnistua keneltä tahansa.

Rohkeasti vaan matkaan ja nauttimaan hiukan erilaisesta lomasta.

Gute nacht!
moniNainen

Ihana Kirsti

Päätimme oneManin kanssa lähteä tänään kaupunkikotiin, koska sää oli kovin epävakainen. Auringon paistaessa oli polttavan kuuma ja kun taivas pilveentyi oli jäätävän kylmä johtuen pohjoistuulesta. Katsoimme siis parhaaksi pakata pyykit pussiin ja lähteä cityyn. Viisi päivää kuluikin ihan mukavasti mökillä hömppäkirjoja lukiessa ja kaikenmoista pientä puuhatessa. Lauantai-aamuna kävimme lähisaaren kesätorilla ostamassa saaristolaisherkkuja ja katselemassa aamumenoja saaren ainoassa juottolassa. Olut ja siideri tekivät vauhdilla kauppansa jo heti kymmenen aikaan aamusta. Mutta jollakin tavalla kaikki meno tuntui aidolta elämältä "suomalaismetsissä", jos nyt niin voi sanoa. Siis tyypillistä härmäläistä meininkiä, vaikka seutu onkin kovin ruotsinkielistä.

Toisaalta olin tyytyväinen, että tulimme kaupunkiin, sain nähdä Levengoodin ohjelman, jossa tällä kertaa oli vieraana suuresti ihailemani Kirsti Paakkanen. Olen niin monessa asiassa samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka moniNaiselta on jäänyt saavuttamatta lähes kaikki unelmat, ainakin toistaiseksi. Paakkanen on ollut viisas johtaja, hän kertoi kuinka firman mennessä huonosti, työntekijät odottivat yt-neuvotteluja, mutta hän viisaana naisena antoikin varoituksen johtajille, jos tulos ei parane, johtajat saavat lähteä. Näin se pitäisi ollakin, johtajat ovat käsittääkseni ne, jotka kantavat vastuun, että yritys tekee tulosta. Heille myös maksetaan siitä monin verroin työntekijöihin nähden.
Mutta mitä oikeasti tapahtuu, kun menee huonosti. Pihalle pistetään lähetit ja siivoojat ja tavalliset duunarit ja johtajat sen kuin porskuttaa, eikä heidän tarvitse kantaa vastuuta mistään. Ei ole oikeudenmukaista, eikä edes kovin loogista.

Ihailen loputtomiin ihmisiä, jotka uskaltavat olla persoonia ja toteuttavat omia unelmiaan. Ja totuuden nimessä olen hiukan kateellinenkin, moniNaisellakin on paljon unelmia, mutta en tiedä miksi olen niin saamaton, etten saa niitä toteutetuksi. Johtuisikohan siitä, että toisin kuin Kirsti Paakkasen vanhemmat, minun vanhempani eivät koskaan kehoittaneet pitämään unelmista kiinni, vaan palauttivat hyvin äkkiä maan pinnalle, jos edes uskalsin mainita jostain haaveistani. Ja täytyy myöntää, että kyllä se musersi nuoren ihmisen itsetuntoa. On vienyt vuosia saada se takaisin ja vieläkin on ajoittain vaikeuksia. Mutta ollakseni rehellinen, nyt minua ei pitäisi mikään estää ja silti vain vieläkin haaveilen....

Toteuttakaa unelmianne!
moniNainen

Ei sada

Nyt se ihan oikeasti alkoi, siis loma. Tänään oli ensimmäinen virallinen lomapäivä. Eikä ole satanut koko päivänä! Aamulla lähdimme jo hyvissä ajoin liikenteeseen Ikeaan hakemaan kukkaruukkuja ja sieltä pojan luokse avustamaan muuttopuuhissa. Siinä sitten vierähtikin ihan koko päivä, kymmenen maissa illalla oltiin kotona. Molemmat väsyneinä kuin maratonin juosseina.

Olin selvästi havaitsevinani pienoista ylpeyttä jälkeläisessäni, kun kaiken roudattuamme keitimme kahvit koko porukalle ja ihastelimme kaunista asuntoa. Ilo ja ylpeys on ymmärrettävää, olihan hän vihdoin uskaltanut ottaa ison askeleen tyttöystävänsä kanssa ja ostanut ensimmäisen oman asunnon. moniNainen on vilpittömästi iloinen heidän puolestaan. Onni askukoot heidän kanssaan.

Mökille lähtö siirtyy keskiviikkoon, koska ompeluhommat jäivät tältä päivältä ja haluan saada ihanan kahvisäkkiliinani valmiiksi ja yhdet verhotkin pitää vielä lyhentää. Tai mitään ei pidä, vaan haluan tehdä ne valmiiksi, koska mikään ei rasita minua enempää kuin keskeneräiset asiat. Ne jäytävät takaraivossa kuin tupajumit vanhoissa hirsissä, eivät jätä rauhaan yölläkään. Paras ratkaisu on siis tehdä pois keskeneräiset askareet ja sitten voi relata täysin rinnoin.

Poutapäiviä!
moniNainen

Loma !!!

Mikä uskomaton vapauden tunne valtasikaan moniNaisen kun hiukan ennen viittä suljin työpaikkani oven. Loma, se kauan kaivattu ja odotettu, vihdoinkin. Voi autuutta, kolmeen viikkoon ei tarvitse kuulla aamulla seitsemän aikaan herätyskellon kiduttavaa piipitystä. Ei tarvitse viime tingassa kiirehtiä työpaikalle. Saa vain olla ja nauttia, varsinkin kun sääprofeetatkin jo vihdoin lupailevat aurinkoisempia kelejä.

Parasta lomassa on se kun ei tarvitse aamulla laittautua, ei ole väliä vaikka tukka sojottaa joka suuntaan. Minulla on vielä sellaiset hiukset, että joka aamu kun herään näytän punkkarilta. En tiedä miten pyörin unissani, mutta tukkani todella sojottaa kohti taivaita. Ja siitä syystä minun on pestävä se joka aamu. Nyt ei tarvitse, eikä tarvitse prässäillä vaatteita, ei meikata, eikä lähteä mihinkään jos ei huvita. Se on lomaa parhaimmillaan.

Loma tulee melkoisella varmuudella vietettyä mökillä. Lomavarustuskin on tiedossa, kassillinen lukemista, musiikkia kuunneltavaksi ja tietysti hiukan C-ämpäriä noin niinkuin hellepäivän juomisiksi ja maistuu se saunan jälkeenkin, moniNaiselle kun ei ole olut koskaan maistunut. Mitään projekteja en ole loman ajaksi suunnitellut, taitaa muuten olla ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Saatan tehdäkin jotain jos siltä tuntuu, mutta mitään pakollista ei todellakaan ole. Olen nyt kerrankin itsekäs ja elän vain itselleni, hoitelen ihanaa itseäni.

Hyvää lomaa kaikille!
moniNainen

Sataa, sataa yhtenään

Eikö enää olekaan niin sanottua "normaalia säätä". Ensin oli kuukauden niin kuivaa, että hiekka ja multa pöllysi ja kasvillisuus kirkui kuivuuttaan. Siitä kun päästiin niin hanat aukesivat, eikä loppua ole näkyvissä.
Se on niin väärin, Suomen suvi on lyhyt ja sitä odottaa kuin kuuta nousemaan ja sitten se vaan on yhtäkkiä ohi ja ihmettelee, joko se nyt meni.

Ei auta muu kuin lähettää terveisiä yläkertaan ja pyytää, että ilmat paranevat. moniNaisella alkaa nimittäin kauan odotettu loma ensi viikolla. Enkä todellakaan haluaisi viettää sitä sisätiloissa. Toistaiseksi ei ole tarvinnut kesämekkoja silitellä, tänäänkin vedin heti kotiin tultuani jalkaani pojan vanhat verkkarit ja villasukat ja käperryin sohvalle, jonne autuaasti nukahdin.

Nyt vaan kaikki peukut pystyyn ja toivotaan porukalla parempia lomasäitä. Olisi paljon ekologisempaakin kun suomalaiset eivät rynnisi etelän aurinkoon.

Helteitä odotellessa!
moniNainen

Minulla on kaksi ei niin mukavaa ystävää

Ne mokomat seuraavat minua minne ikinä menenkin. Ei ole vielä löytynyt sellaista paikkaa, minne ne eivät seuraisi minua. Ja minä en todellakaan pidä näistä kahdesta. menkööt mille teilleen. Ne tulevat mukanani, töihin, lomalle, vieraisille,ulkomaanmatkoille...painukaa jo hiiteen.

Ihmettelet jo varmaan, miten kukaan voi sanoa noin ystävistään. moniNainen voi. Ystävänäni ovat nimeltään Iso Maha ja Selluliitti. Iso Maha saa moniNaisen näyttämään kuin olisi vähintään seitsemännellä kuulla raskaana, mikä ei ole mahdollista, jos elämänkaartani katsoo.
Selluliitti taas on katsonut parhaaksi paikakseen reiteni, ne näyttävät lähinnä berliinimakkaroilta. Ja pahinta on se, että Selluliitti aiheuttaa kipua kun kävelee.
Salakavalasti nämä kaksi "ystävää" ovat lyöttäytyneet seuraani, en oikeastaan edes ole huomannut, ne ovat niin ovelia.

Mutta kyllä moniNainenkin osaa olla ovela. Olen nyt tehnyt päätökseni ja aion sanoa lopullisesti hyvästit "ystävilleni". Se on pieni pakko, satuin nimittäin tänään kahvitunnilla julkistamaan kollegoilleni, että kesälomalta palaan seitsemän kiloa kevyempänä. Katselivat siinä silmät pyöreinä ja suut ymmyrkäisinä, nytkö se on seonnut lopullisesti. Yhden asian kuitenkin jätin kertomatta. Jotain salaisuuksia sentään tätyy moniNaisellakin olla.
Olen nimittäin löytänyt teen, joka laihduttaa ja putsaa koko koneiston ja tuo muutenkin virkeyttä ja energisyyttä.

Olen nyt juonut teetä viikon ja täytyy sanoa, että tuntuu ja alkaa jo näkymään. Olin ominaiseen tapaani ensin hyvin skeptinen, mutta päätin kuitenkin tilata teetä netistä. Tee tuli suoraan kotiin kymmenentenä päivänä tilauksesta, laitoin automaattilähetyksen päälle, niin säästän vielä postimaksuissakin, joskaan ne eivät olleet kummoiset muutenkaan, halvempaa kuin Suomessa lähettää samankokoinen lähetys.




Jos tee kiinnostaa sinua, toivotan sinut tervetulleeksi klubiin, sillä on paljon muutakin tarjottavaa kuin vain menetetyt kilot, ja kukapa niitä kaipaisi. Täältä pääset tilaamaan teetä
Sinun ei tarvitse pelätä, että menettäisit rahasi mustaan aukkoon, yritys on luotettava ja toiminut jo kahdenkymmenen vuoden ajan.

Saisiko olla kuppi teetä?
moniNainen

Siina se meni....

...juhannus tänäkin vuonna epävakaisen sään merkeissä. Ei oikein suosinut ilmojenhaltijatar juhannuksenviettäjää ainakaan etelä-rannikolla. Mutta kaikesta huolimatta moniNainen nautti täysin siemauksin vapaapäivistä. Päätin kerrankin lukea jotain täysin hyödytöntä ja nappasin mukaani summamutikassa työkaverin työpaikalle jättämästä pahvilootasta Salatun rikkauden. Oli suorastaan kiva lukea kun ei tarvinnut ajatella mitään - sen kun vaan luki. Kyllä kirjassa juoni oli ja jopa hiukan jännitystäkin ja mukavasti pari iltaa hupeni kirjan parissa. Tosin en ymmärrä, että joku viitsii moista sopaa ostaa. Seuraavaksi viikonlopuksi aion varustautua omilla kirjoillani ja omilla cd-levyillä, niin ei tarvitse myöskään kuunnella samoja levyjä novasta aamusta iltaan.

Elleivät linnut olisi laulaneet metsän siimeksessä, mökillämme olisi ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Mökkinaapureista ei kuulunut mitään, silloin tällöin mereltä kuului ainoastaan moottoriveneen ääniä. Olen toki kiitollinen, että saan olla täysin omassa rauhassani ja että jossain on vielä hiljaista. Hiljaisuutta nykyihminen kait kaipaakin. Ja miten pitkiä unia voikaan hiljaisuudessa vedellä. Yksitoista tuntia ei ole mitään. Kaupungissa ollessa saan hädin tuskin nukutuksi kuusi tuntia ja sekin on usein tuskaa.
Olen usein miettinyt mistä se mahtaa oikein johtua ja olen tullut siihen tulokseen, että kun mökillä ei ole tv:tä eikä tietokonetta, niin ihmisen mielikin rauhoittuu eri tavalla ja alitajuntakin saa levätä kaikesta digitaalisesta saasteesta. On helpompi rauhoittua uneen.

Juhannustaikoja en tehnyt, mitäs sitä tällainen keski-ikäinen naisihminen enää mitään taikoja, minun prinssini ovat tulleet ja menneet ja olisi ollut aika kauheaa jos olisin laittanut kukkia tyynyn alle ja nähnyt unta vain oneManista. Säästin siis itsekkäästi itseäni pettymykseltä. Mitä sitä enää unissa katselemaan, tuossahan se pyörii joka päivä. Jääkööt taiat nuorempien hoidettavaksi.

Tänään toisena juhannuspäivänä ukkospilvet nousivat uhmakkaan näköisinä mereltä mökkiä kohti. Päätimme kuitenkin vielä valmistaa ruokaa mörskällä ja lähteä vasta sitten kaupunkiin. Naapurimökin vastaleivottu mummo tuli näyttämään kahden ja puolen viikon ikäistä somaa tyttövauvaa. Ihana niin kuin vain vauva voi olla.
Syötyämme kokosimme kamppeemme taas kerran ja suuntasimme kaupunkiin, jossa ukkonen otti meidät vastaan kovalla jyrähdyksellä ja melkoisella sadekuurolla. Toivottavasti ei ole enne tulevasta viikosta, joka on muuten viimeinen viikko ennen loman alkua. Viikosta tulee melkoisella varmuudella kiireinen niin kuin yleensä ennen lomaa tapana on ollut, mutta ei se mitään, sitten on kolme viikkoa vapaata putkeen. Yritän tilata aurinkoista ja lämmintä säätä koko lomani ajaksi.

Nautitaan kesästä!
moniNainen

Ihanaa...

Ihanaa juhannusta teille kaikille!

Typerät jutut

moniNainen on tässä muutaman viikon ihmetellyt iltalehtien typeriä juttuja. Siis malliin, miten isket naisen, miten isket miehen, mitet petät puolisoasi, miten sitä ja tätä... Olen sitä mieltä, että iskeä osaa kuka vaan, mutta oikea löytyy iskemättä. Se vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ei siinä auta iskemiset eikä muutkaan kikkailut. Kolahtaa kun kolahtaa ja sillä sipuli.

Mutta sitä oikeasti ajattelen, miten ala-arvoisilla jutuilla iltalehtiä myydään. Tänään saimme lukea julkkisten lomavinkkejä, peräti sata vinkkiä. Oikeampi otsikko olisi ollut: näin tylsästi julkkis viettää lomaansa. Ei siis mitään uutta. Samaa mökkeilyä, matkustelua, ruohonleikkuuta ja remonttia kuin ihan taviksillakin. Kannattiko tuosta juttua tehdä?

No, eihän noita juttuja tarvitse lukea, mutta sen verran utelias olen luonteeltani, että lounaspaikassa lehti tartuu kouraan ellei ole mitään muuta seuraa. Valitettavasti muita lehtiä ei ole saatavilla muuten hyvässä syöttölässä.

Aamulla otin poljettavan moponi tallista ja lähdin töihin. Ilma oli melko kirpeä ja polvissa tuntui inhottavaa pistelyä kun sotkin tuhatta ja sataa keskustaan. Kovaa oli mentävä, sillä olin tapani mukaan myöhässä.
Maanantai meni siis entiseen tapaan varsin hitaissa tunnelmissa, vaikka kiire olikin koko päivän. Se hitaus on siis vain minun omassa pääkopassani ja kropassani, en vaan pääse vauhtiin viikonlopun jälkeen. Huomenna on jo toisin, vähitellen pääsee vanhakin vauhtiin eli tiistaina asiat ovat jo toisin.

Vauhtia viikkoon!
moniNainen

Sielunrauhaa ja saunomista

moniNainen tuntee, että patterit on nyt ladattu. Koko viikonlopun olen saanut kuunnella ihanaa lintujen laulua raikkaassa ilmassa. Istuksin jos huvitti, tein jotain pientä jos siltä tuntui. Mökkimme sauna on varmaan maailman rumin ja pienin sauna, mutta toisaalta siellä saa maailman parhaat löylyt. Ja lauantai-ilta ilman mökkisaunaa olisi kuin viini ilman prosentteja. Saunan jälkeen istuimme mökissä ja joimme oneManin kanssa kaffetta ja kuuntelimme supisuomalaisia iskelmiä. Siis ihan maalaista meininkiä. Parasta maalla olossa on kuitenkin se, että ei tarvitse meikata, ei laittaa tukkaa eikä miettiä mitä päälleen pukisi. Siitä kaikesta saa viikolla ihan tarpeekseen koska työ on sen luonteista, ettei voi ihan farkuissa duuniin lähteä.
Ennen kaikkea mökkielämän ihanuus on juuri vapaudessa, ei tarvitse piitata minkään maailman normeista. Ja se juuri on balsamia sielulle.



Perheen nuorisokin, siis poikamme tyttöystävänsä kanssa tuli lauantaina tervehtimään kalkkiksia. Oikein mukavaa. Ruokakin maistuu aina paljon paremmalta kun on enemmän porukkaa pöydän ääressä. Ja jollain tavoin tuntuu paljon mielekkäämmältä laittaa ruokaa useammalle kuin kahdelle tai yhdelle hengelle. Liekö tunne peräisin lapsuudenkodista, jossa meitä oli ihan liuta ruokapöydän ääressä. Ja sai moniNainenkin vähän juttuseuraa, tuo oneMan kun on melko vähäpuheinen, ainakin meikäläisen seurassa.

Kaikki päättyy aikanaan ja huomenna on taas palattava sorvin ääreen meikattuna ja laitettuna, prässisaumat oikosessa ja kynnet lakattuna. Tosin helpottaa ajatus siitä, että työviikko on juhannuksen vuoksi lyhyempi ja jo ensi torstaina voin taas suunnata energiapaikalleni viettämään sydänsuven juhlaa ja yötöntä yötä, taikoja unohtamatta.

Hyvää työviikon alkua!
moniNainen

Eikun menoksi

Perjantaiehtoo ja pari päivää vapaata! Sää on ihana, joten kaupunkiin ei viitsi jäädä.
Kamppeet kasaan ja C-ämpäri mukaan ja kyllä kelpaa.

Viikonloppua!
moniNainen

Paluu arkeen

Ensimmäinen työpäivä viikon paussin jälkeen oli karu palautus arkitodellisuuteen. Tällä hetkellä tuntuu kun mitään lomaa ei olisi ollutkaan. Yhtä haipakkaa koko päivä. Kolme puhelinta plus kännykkä soi yhtäaikaa, asiakkaita tuli ja meni ja jotkut istuivat odottamassa. Mihin siitä enää repeää. Mutta tulipa todistettua taas kerran, että hengissä selviää vaikka joutuukin tekemään kolmen ihmisen työt. Onneksi ei aina näin ole, tämä päivä nyt vaan oli sattuma kun kollegat olivat toisaalla.

moniNaisella oli kerrankin tuuri lomasään suhteen, koko viikon oli varsin lämmin ja aurinkoinen sää. Nyt onkin jo sitten saanut melkein hytistä viileästä ilmasta, lämpimän jakson jälkeen se tuntuu erityisen kylmältä. Kummallinen ilmiö, jos tälläinen sää olisi pitempään, ei yhtään viluttaisi.

Vaikka päivä olikin yhtä mylläkkää, se hyvä puoli on että huomenna on jo perjantai. Ja ensi viikkokin on lyhyt kun juhannus tuppaa päälle ihan väkisten. Turhan nopeaan kesä tuntuu menevän vai eikö sitä vain ole huomannut, eikä ole ollut aikaa nauttia. Ehkä olisi syytä tarkistaa omaa asennettaan ja tapaansa suhtautua asioihin.

Toivotaan lämpenevää!
moniNainen

Mölkkyä ja muuta mukavaa

Viikon loma alkaa olla putkessa, sääkin on ollut varsin suotuisa, suorastaan kuuma sunnuntai-iltaan saakka, mutta sitten saapui kiukkuinen ukkosmyrsky, taivaan hanat olivat pari tuntia auki, salamoi ja jyrisi, ihan hirvitti. Vettä tuli pari tuntia niin ettei mitään rajaa. Vettä on odoteltukin jo pidemmän aikaa ja kyllähän se kasveille hyvää tekeekin. Mutta vois jo loppua, nyt eletään jo tiistaita. Kyllä kasvit ovat jo tarpeeksi saaneet.

Se siitä sateesta, viikonloppuna olimme Länsi-Suomessa moniNaisen lapsuudenkodissa serkkubileiden merkeissä. Suurella porukalla pidettiin hauskaa, syötiin ja juotiin, saunottiin ja pelattiin mölkkyä. Niin ja tärkein meinasi unohtua naurettiin ihan mahdottomasti yhtä sun toista ja varsinkin Kassi-Almaa. Tällä porukalla on taianomainen kyky löytää "naurun aihe" aivan jostain mitättömästäkin asiasta. Yksi uskomattomimmista naurun aiheista on ollut silakka. Miten niin pieni kala voikaan kirvoittaa sellaiseen mielikuvituksen lentoon, mitä silakka sai aikaan. Mutta silakka-aihe on niin pitkällinen juttu, ettei siitä nyt sen enempää.

Viikonlopun naurun aihe oli siis Kassi-Alma. Ja mistä se lähtikään liikkeelle? Eräs seurueen naisista etsi laukkuaan, meni ympäriinsä kuin väkkärä ja etsi ja etsi, muttei löytänyt. Vihdoin kävelee ulos pahvinen viinipönikkä kädessään, kantaen sitä kuin käsilaukkua koomisen näköisenä, toinen housunpuntti sukan sisällä ja toinen normaalisti ulkona. Tyylikästä. Siihen sisko heitti, että Kassi-Alma löysi kassinsa. Ei siihen muuta tarvittu, juttu sen kuin levisi ja naurua piisasi, niin että vesi valui silmistä ja pissit meinasi tulla housuun. Onneksi "Kassi-Alma" on sen verran huumorintajuinen, että oli oikein ylpeä nimestään, sillä Alma tarkoittaa kuulemma sielua Espanjan kielessä. Siis naurummekin täytyi sitten olla sielukasta ja sillä hekotuksen määrällä ikääkin tuli lisää ainakin kymmenen vuotta.

Myös Mölkky-kalikat saivat kyytiä koko viikonlopun. Yksinkertainen, mutta hauska ja jännittävä peli. Ruotsi-Suomi maaottelua pelattiin, tosin en enää muista kumpi voitti, mutta väliäkös sillä. Pelit sujuivat kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikilla oli hauskaa. Sen verran Ruotsin serkut ihastuivat peliin, että olivat laivalle ajaessaan poikenneet Raumalle ja ostaneet kolme Mölkky-peliä. Ei ole kovin vaikea arvata, mitä serkkujen vieraat tänä kesänä tekevät, jos erehtyvät poikkeamaan.

Sen verran hauskaa porukalla oli, että sen olivat kyläläisetkin huomanneet. oneMan oli yksinään aamukävelyllä, kun eräs herrasmies oli tokaissut hänelle, että teillä taitaa olla hauskat juhlat. Olikohan meteli ja nauru liian kovaa, vaiko vain olisi itsekin halunnut osallistua.

Nauretaan kun tavataan!
moniNainen

Kahvisäkkejä

Lähdimme- siis moniNainen ja oneMan- töiden jälkeen ystävättäreni luokse, hän oli luvannut meille polttopuita. Viikonloppuna käytimme viimeisetkin tikunpätkät saunan lämmittämiseen ja koska kutsuin serkkuni viettämään juhannusta mökillemme, alkoi paniikki iskeä. Miten lämmitän saunan ilman puita. Aikaisemmin keväällä eräissä illanistujaisissa aiemmin mainittu ystävättäreni lupasi meille puita. Se on kyllä ollut mielessä, mutta tarve ei ole ollut akuutti, puiden hakeminen on vaan jäänyt. Nyt oli oiva tilaisuus tarkistaa, pitikö lupaus edelleen paikkansa ja kyllä se piti. Auto lastattiin niin täyteen kuin mahdollista ja kaupan päälle saimme vielä kasan tuohia sytykkeeksi.

Erityisen iloinen olen kahvisäkeistä, joita myös sain. Siis aivan oikein, kahvisäkeistä. Sellaisista oikeista vanhanaikaisista säkeistä, joissa lukee maalatuilla kirjaimilla Cafe Brasil ja kaikenlaista muuta merkkiä ja numeroa. Olen kauan aikaa haikaillut kyseisiä säkkejä. Olen nähnyt ulkolaisisissa sisustuslehdissä niitä käytettävän erilaisissa yhteyksissä. Aivan ihania. moniNainen aikoo taikoa säkeistä "pöytäliinan" kesämökin puutarhapöydälle. Ei tule taatusti toista vastaan. Säkit ovat ihan oikeasti minulle aarre, joita ei löydä etsimällä, vaan sattumalta. En edes osannut kysellä mitään säkkejä ystävättäreltäni, hän vaan ykskantaan kysyi, etkö tarvisi mitään muuta, kahvisäkkejä olisi. Ja niinpä minulla oli käärö säkkejä, joka saatiin vielä mahtumaan pieneen riisipussiimme klapien päälle.

Aarteita löytyy!
moniNainen

Vilutusta

Eipä tässäkään maanantaissa mitään poikkeavaa ole. Yhtä hidasta ja takkuista kuin aina.
Kuuman viikonlopun jälkeen moniNainen on palellut koko päivän ja olo on flunssainen. Vai alkaisiko vasta nyt viikonlopun siitepölyt vaikuttamaan, eilen ei tuntunut mitään, mutta tänään olo on ollut tosi tuskainen. Saattaapi olla kuitenkin ihan tavallinen flunssa. Varmuuden vuoksi otin parin antiwiriä ja nyt ainakin on jo lämpöisempi olo. Saatan vaikuttaa tosi koomiseltakin, jaloissa paksut villasukat ja pojalta nurkkiin lojumaan jääneet vanhat verkkarit. Ne ovat niin pitkät, että meinaan aina kompastua lahkeisiin kun nousen ylös ja lähden kävelemään. Kotonaan saa olla onneksi millaisissa tamineissa vaan, eikä minua täällä kukaan muu katsele kuin oneMan ja hän on minut nähnyt vaikka millaisissa vetimissä. Se ei hänen maailmaansa hetkauta.

Paras on painua pehkuihin ja toivoa, että huomenna olo olisi jo parempi. Vähän aikaa saatan vielä lukea tai kuunnella rauhoittavaa musaa ja sitten tietysti tilaan jännittäviä unia katseltavaksi yön aikana.

Hyvää yötä!
moniNainen

Kesäkuu

Nyt on siis ihan virallisesti kesä. Toki se oli jo eilenkin, ainakin jos sitä ilmoista katsoo. Viikonloppu oli siis taivaallisen ihana sään puolesta ja kaikin puolin muutoinkin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja moniNainen löhösi käytännöllisesti katsoen koko viikonlopun kalliolla tekemättä mitään! Voitteko kuvitella? Mutta niin itsekkääksi olen vihdoin oppinut, että kykenen vain olemaan enkä jatkuvasti mieti tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Enkä edes kanna siitä enää huonoa omaatuntoa, jos minulla nyt ylipäätään sitä onkaan.
Ja kyllä sitä ihan hyvin pystyi vain lojumaan ja vetelehtimään, ja se teki jopa ihan hyvää. Uusia puolia löytää itsestään vielä kympsemmälläkin iällä.

Ainoa haittapuoli viikonlopussa oli aivan uskomaton siitepölyn määrä. Kaikki ulkokalusteet olivat aivan keltaisia, mutta koska olin päättänyt olla tekemättä mitään niin annoin pölyn kerääntyä. Toivottavasti männyt ovat levitelleet kaiken siitenpölynsä seuraavaan viikonloppuun mennessä niin kalusteet voisi pestä. Pieni sadekuuro edesauttaisi myös siitepölymäärään ja tekisi luonnolle muutoinkin hyvää.
Säälittää ne miljoonat mustikankukat, jotka karisevat kuivuuttaan. Olen niitä ihastellut muutaman viikon ja nähnyt jo itseni poimimassa ihanan pulleita mustikoita. Mutta nähtäväksi jää ehtivätkö ollenkaan kehittyä marjoiksi tai jos ehtivät, on varmaan turha odottaa viime kesän vertaista satoa.

Viikonlopun täydellisen levon jälkeen jaksaakin taas töihin ruhtinaalliseksi kolmeksi päiväksi kunnes koittaa kauan odotettu viikon loma.

Heleää kesäkuuta!
moniNainen

Voinunnut valloittaa maan

Vaikka kaikki kukat ovatkin mielestäni kauniita, niin silti en voi hyväksyä sitä, että voinunnut valloittavat koko pienen pihamme. Niitä itse asiassa ilmestyy salamavauhtia. Vaikka kuinka kitken niitä, niin seuraavana päivänä niitä on kaksinkertainen määrä.
Kunpa muutkin kasvit lisääntyisivät ja kasvaisivat samaa vauhtia niin pikkupuutarhani olisikin jo oikea paratiisi. Mutta sitä saa kyllä odottaa ihan taatusti muutamia vuosia. Jos sitten edes enää asuu tässä paikassa. No, aika näyttää, kummalta loppuu kärsivällisyys ensin moniNaiselta vai voikukilta.

Tänään sentään antoi ilma jo hiukan viitteitä siitä, että saattaisi kääntyä lämpimämpään suuntaan. Aamulla tosin oli melko viileää, sen tunsi luissaan ja käsissään kun pyörällä viiletti töihin. Kaikesta huolimatta olen päättänyt tänään istuttaa viimeisetkin kukat ulos, kävi miten kävi. Ei se ainakaan huonompi paikka ole kuin keittiön lattia, jossa kukat ovat lojuneet jo viikon verran.

Ikkunatkin ovat aivan keltaisena siitepölystä, joten jos virtaa riittää, saatan vielä pesaista nekin. Sitä ennen aion kuitenkin katsoa telkusta tila-ohjelman, siinä samalla ehdin löhötä puolituntia ja sitten varmaan jo pikku askareetkin sujuvat.
Nunnusota saa jäädä tältä päivältä, katsotaan huomenna mitä niille tehdään.

Toivotaan lämpenevää!
moniNainen

Tappavan tavallinen maanantai

Tämä on jälleen kerran ollut tappavan tavallinen maanantai, yksi niistä sadoista samanlaisista maanantaipäivistä elämäni aikana. Aamut ovat yhä tuskaa, unta riittäisi pitempään kuin on sallittua, aamutoimet vievät turhan kauan aikaa ja viime minuuteilla ryntään työpaikalleni. Työtä, lounastunti, työtä, kahvitunti, työtä ja ylityötä. Löntystellen kotiin, pientä välipalaa, rojahdus sohvalle. Olipa jännittävä päivä. Ja näitä riittää kyllästymiseen saakka.
moniNainen unelmoi yllätyksistä, toiminnasta ja kaikenlaisesta odottamattomasta, mutta positiivisesta. Olisin täysin ällikällä lyöty, jos joku vastaantulija sanoisi vaikka jotain, eikä kulkisi ohitse myrtyneen näköisenä kuin maansa myyneenä. Jospa joku vaikka hymyilisi vastaantullessaan. Mutta ei.

Olen itse monasti kokeillut hymyn tehoa, tuloksista en ole niinkään varma. Ihmiset katsovat lähinnä kuin vierasta sikaa ja näyttävät ajattelevan mikähän hullu tuokin on. No, sama se minulle.
Mutta ihmetyttää nämä suomalaiset tuppisuut, kehuvat kyllä kovasti kun ovat olleet jossain ulkomailla, kuinka siellä ihmiset puhuvat ja tervehtivät. Olipa mukavaa sakkia. Mutta yritäpä samaa täällä, niin saat kahelin leiman otsaasi. Paras siis olla omissa oloissaan ja maailmoissaan ja antaa muidenkin olla rauhassa omassa pienessä, nyrpeässä maailmassaan.

Hymy saa hämilleen!
moniNainen

Kukkuu

En muista vuosikymmeniin yhtäkään kevättä, jolloin olisin nähnyt niin paljon erilaisia perhosia kuin tänä keväänä. moniNainen ei tunne perhosia, mutta kauniita ne ovat katsella. Niistä tulee suorastaan iloinen olo, ne tuovat ihmeellisen elämän tunteen rintaan.
Toinenkin erikoinen piirre on tässä keväässä ollut, käet kukkuvat ihan mahdottomasti. Vanhalla kansalla olisi varmaan jokin selitys käen kukuntaan, toivottavasti se ainakin tietäisi hyvää kesää. Montako kertaa olet muuten nähnyt käen, kaikki varmaan ovat kuulleet kukunnan, mutta ei itse lintua. moniNaiselle tapahtui sellainenkin yhteensattuma, että näki käen ihan ilmi elävältä muutaman metrin päästä. Istuksin saunan portailla vilvoittelemassa ja katselin läheistä koivua, onpa siinä erikoisen näköinen lintu, en ole moista tavannut, käkihän se siinä. Varmistin vielä oneManilta jälkikäteen miltä käki näyttää ja sain varmistuksen havaintooni.

Oli taas aivan jumalaista nauttia ihanasta viikonlopun säästä. Ja ei sitä oikeastaan muuta tullutkaan tehtyä, eikä ollut tarviskaan kuin vaan nauttia ja löhötä toimettomana. Tavoistani poiketen yöunetkin venyivät kymmeneen tuntiin, katkeamattomana. Aamulla tuntui, että on todella levännyt ja mikäs sen ihanampaa. Varsinkaan kun viimeaikoina yöunet ovat jääneet muutamaan tuskaiseen tuntiin.

moniNainen onkin nyt valmis tulevan viikon koitoksiin, ainakin huomisen päivän. Pari viikkoa kun jaksaa vääntäytyä sorvin ääreen niin sitten pääsee kauan odotetulle viikon breikille.

Tsemppiä alkavalle viikolle!
moniNainen

Dubliners

On jäänyt vähän harvemmalle tämä kirjoittelu. On vaan ollut niin uskomaton kiire, saisi jo loppua. Niin kiire ei kuitenkaan, ettenkö olisi ehtinyt eilen illalla Dublinersien konserttiin. Ensimmäisen kerran näin kyseiset herrat livenä vuonna -97 Bradfordissa, silloin heillä oli meneillään 30-vuotis kiertue!!! Nyt yksitoista vuotta myöhemmin he ovat yhä iskussa, joskin pyöreämpinä ja harmaampina hiuksiltaan, ei muuten.

Konsertti oli aivan uskomattoman ihana. On ilo katsella ihmisiä kun he ilmiselvästi nauttivat siitä, mitä tekevät ja se välittyy myös kuulijalle. Taitavaa soitantaa ja kauniita lauluja. Ja kyllä se suomalainenkin yleisö lämpenee, kummasti vaan porukka lauloi mukana, taputti käsiään ja välillä hurrasi. Että se siitä suomalaisesta jäykkyydestä.
moniNainen ei voinut muuta kuin ihailla, miten niinkin iäkkäät ukkelit jaksavat vetää lähes kolmetuntisen ohjelman sillä vauhdilla ja intensiteetillä läpi kuin he sen tekivät.

Elämykset ovat elämän suola, ja vaikka kotiintulo venähtikin melkein kello yhteen yöllä, kummasti jaksoi aamulla nousta ennen seitsemää. Eli kun tekee mistä pitää, niin jaksaa lyhyemmilläkin unilla.

Nauttikaa ihmiset!
moniNainen

Teräsbetoni

Ihan oli pakko valvoa ja töllöttää josko Teräsbetonin pojat pääsevät viisu-finaaliin.
Ja niinhän siinä kävi, itse asiassa en aivan siihen uskonut. Jollakin tavalla kuitenkin pidän kappaleesta, siinä on jotain yksinkertaisen typerää letkeyttä. Ja ei sitten muuta kuin lykkyä tykö pojille.
Paidat voisivat kyllä pistää päälleen, eivät näyttäneet kovin seksikkäiltä. Ja muutenkin puolipukeisuus alkaa jo olla vähän kulunutta ale-kamaa. Euroviisuistakin on alkanut tulla Kenellä on vähiten vaatteita-kilpailu. Trendit vaihtuvat ja toivon, että jonain päivänä viisuissakin pärjätään taas laulamisella eikä paljaalla pinnalla.
Taannoinen viisuvoittajamme ainakin tässä mielessä poikkesi joukosta, eivät näyttäneet edes naamojaan.

moniNainen toivoo joka tapauksessa Teräsbetonille menestystä viisuissa.

Viisufinaalia odotellessa!
moniNainen

Maailman masentavin paikka

Raflaava otsikko vai mitä? Niin maailman masentavin paikka tai oikeastaan satoja niitä on ja ne löytyvät jokaisen tavaratalon vaateosastolta. Sovituskopit!!!!!!!!

Koska sää oli aamupäivällä epävakainen, moniNainen päätti sittenkin lähteä shoppailemaan. Ostoskassi jäi tosin melko laihaksi, siitä syystä että en enää halunnut nähdä itseäni niistä inhottavan paljastavista peileistä, joita on varmuuden vuoksi aseteltu useampi pukukopin seinille. Käännytpä miten päin tahansa, aina näet itsesi uudesta kulmasta, kulmasta joka paljastaa inhottavan totuuden muhkuroista, joita et tiennyt vartalossasi olevankaan. Loisteputket pitävät huolen siitä, että ihosi näyttää kalman kalpealta tai vihertävän kellertävältä.

moniNaisen suurin järkytys tänään oli se kun huomasin liudan katkenneita verisuonia vasemmassa reidessäni. Yäk! Nyt on tehtävä kiireesti jotain. Olen nähnyt paikallisen kosmetologin mainoksen, jossa kerrotaan että katkenneita verisuonia voidaan jotenkin käsitellä sähköllä vai mitä impulsseja ne ovat. Tuloksenkin pitäisi olla pysyvä, ruma punainen kartasto häviää ja taas olet rantakunnossa. Ihan pakko mennä kokeilemaan.

Ostokseni jäivät siis yksiin pellavahousuihin, vain siitä syystä että kauppiaat ovat niin tyhmiä. Laittavat mokomia peilejä järkyttämään ihmisiä, potentiaalisia ostajia.
Jos minä olisin kauppias, laittaisin sovituskoppiin kaventavan peilin. Pulleampikin leidi tuntisi itsensä melkein mannekiiniksi. Ja vielä kun peili olisi sävytetty, että iho näyttäisi ruskettuneelta ja terveeltä, niin tulisi varmaan ostettua useampikin vaatekappale.

Haluatko katsoa totuutta silmiin?
moniNainen

Unta, unta

Ihanaa kun saa vihdoin nukkua ja että ylipäätään saa nukutuksi. Olenkin ottanut alkaneesta viikonlopusta kaiken irti. Nukkunut, löhöillyt ja lukenut. Mikäs sen parempaa, varsinkin kun nyt sataa taivaan täydeltä.

Päivällä toki kävimme kaupungilla. Jokirannassa oli jonkun sortin markkinat, tarjontaa ei tosin ollut kovin paljon. Ainoa ostokseni oli kerä tervanarua. Tervanarusta teen pikkuisia tupsuja, joita laitan mökillä saunaan ja huussiin. Tupsukoista tulee mukava tuoksu,joka tuo mieleen lapsuuden keväät kun veneitä tervattiin tai lapsuuden talvet kun suksia tervattiin ennen hiihtokilpailuja.

Päivällä vielä paistoi aurinko ja oli suhteellisen lämmintä, niinpä moniNainen ja oneMan poikkesivat myös ulkoilmakahvilassa. Kahvi maistuikin oikein hyvältä, tuttavammekin osui samaan kahvilaan ja ehdimme jutella hiukan aikaa ennen kuin menimme ruokaostoksille. Ruoan ostaminen on aika tylsää puuhaa, rahaa säästyisi ihan sikana ellei tarvitsisi käydä hakemassa jääkaapin täytettä. Kukahan senkin on keksinyt että ihmisen pitää syödä. Tyhmä keksintö.

Huomenna olin suunnitellut meneväni mökille, kasvimaan - siis oikeammin tilkun - laittaminen on vielä kesken. Kasvatan siinä vain salaattia, ruohosipulia ja persiljaa sekä tilliä. Kasvimaa ei ole paria neliötä suurempi, mutta ainakin siitä riitti viime vuonna koko kesäksi tuoretta vihreätä pöytään ruoan lisukkeeksi ja koristeeksi.
Vielä on koko yö aikaa miettiä huomisen päivän menoja ja aamu viimeistään antaa vastauksen kun näkee millainen sää on. Jos sataa, moniNainen pysyttelee sisätiloissa tai lähtee shoppailemaan Stockalle. Jos sää on poutainen, lähden kasvimaan pöyhintään.

Hyvää viikonloppua!
moniNainen

Voi moninaista puurtajaa...

...väsymys käy jo käpälään.Viikkoja kestänyt ylityöllisyys alkaa tuntua jo fyysisesti sekä henkisesti sekä moniNaisella että kolleegoilla. Väsymys ilmenee lähinnä hysteerisenä nauramisena ja motivaation puutteena. Jos jollain ulkopuolisella taholla olisi mahdollisuus tarkkailla kahvituntejamme, ajattelisi varmaan että täysin tööttiä porukkaa. Jutut ovat kuin lehmänostajilla, joskus jopa hävyttömiä, mutta kuitenkin pääosin täysin älyttömiä. No, niin kauan on hyvä kun huumoria riittää ja naurattaa, pahempi skenaario olisi se, että me kaikki itkisimme hysteerisesti. Pillahtaisimme itkuun kun työkaveri toivottaa hyvää huomenta tai vastaavaa.
Aika aikaansa kutakin, ohi tämäkin jakso jossain vaiheessa on ja varmaan myöhemmin muistelemme toilauksiamme naureskellen. Aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan.

Jaksamisiin!
moniNainen

Vauhtia lisää

Pääsinpä siitä hitaasta maanantaista eroon. Tiistai onkin sitten jo ollut niin vauhdikas , ettei oikein ole mukana meinannut pysyä. Kymmenisen tuntia tuli paiskittua töitä, kaikesta huolimatta loppua ei näy. Mutta töitä ainakin riittää ja siitä pitää olla kiitollinen.
Kotiin tullessa olin tosi iloisesti yllättynyt kun oneMan oli maalannut pikkuruisen rivtalopihamme aitaa. Kummasti maalilla saa kohennusta aikaan. Nyt kasvitkin erottuvat kauniisti ja saivat ikäänkuin uutta potkua. Muutoinkin olemme saaneet ehostettua pihaa, joka entisen asukkaan jäljiltä muistutti lähes kymmeniä vuosia hoitamattomana ollutta vanhaa autiotalon pihaa.
Joten vielä siitä ihan hyvä tulee kunhan istutuksemme saavat vauhtia ja alkavat kunnolla kasvaa. Ja tuntuu mukavalta kun pihakin alkaa näyttämään omanlaiselta.

moniNaisella on se huono tapa, että haluaisi kaiken olevan kerralla valmis. Siis oikea mulle heti kaikki nyt-mentaliteetti. Olen kyllä yrittänyt perustella asennettani oneManille sillä, että kun kaikki on tehty, niin sitten voi vain nauttia. Eikös se muka ole hyvä juttu? Odotan vain sitä suurta nautintopäivää, että milloinkahan se tulee.

Nautiskellen?
moniNainen

Hidasta

Hidasta on kuin etanan matelu tervassa. En käsitä miten minulla on tänään niin älyttömän hidas olo. Aivotoimintakin tuntuu olevan aivan seis, olen satavarma että yhdessäkään aivosolussa ei ole mitään elämään viittaavaa. Hitauteen ja käynnistymisvaikeuksiin ei oikein löydy järkevää selitystä. Viikonlopunkin otin rauhallisesti, lukemalla ja löhöilemällä ja nukuin tavoistani poiketen pitkät yöunet.
Tai ehkä se onkin juuri siinä, moniNainen kun ei oikein osaa olla aloillaan tekemättä mitään. Taitolaji, jota en ole vielä oppinut.

Tiistaina varmaan kaikki on toisin. Turha tässä on yrittää mitään kirjoittaa tai se olisi ainakin niin hidasta, että valmista ei tulisi maanantain puolella.

Palaillaan huomenna asiaan!
moniNainen

Huumoria ja kaulushaikaroita

moniNainen on suorastaan ylpeä itsestään, sillä kerrankin pidin sanani mitä itselleni lupasin. Lupasin nimittäin että viikonloppuna en tekisi muuta kuin löhöilisin ja nauttisin. Ilmojen haltijatar oli taas viikonlopunviettäjän puolella. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sää oli lämmin. Niinpä lötköttelin aurinkotuolissani ja luin mahdottoman hauskaa kirjaa, Virginia Ironsiden Oon voimissain.

Kirja on päiväkirjatyyppinen eepos noin kuusikymppisen naisen elämästä. Välillä tuli tunne kuin olisin itsestäni lukenut, niin osuvasti hän osaa kertoa rypyistä ja selluliittimuhkuroista, vaivaisenluista ynnä muusta iän mukanaan tuomasta riesasta. Vain sillä erotuksella, että kirjan Marie rakastaa vanhenemista, moniNainen ei. Joka tapauksessa kirjan on kutkuttavan hauska ja sitä lukiessa nauroin maha kippurassa niin että pissit oli tulla housuihin. Eli voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat nauraa.

Olen pidemmän aikaa mökillä ollessa ihmetellyt kummallista ääntä, joka illan tullen voimistuu ja toistuu yhä useammin. Ääni on kuin tyhjään pulloon puhaltaisi. Ihmettelin sitä jo edellisenä kesänä, mutta en tohtinut kysyä oneManiltä, koska olisin kuitenkin saanut kuunnella pitkän esitelmän siitä miten sivistymätön olen kun en tunne lintujen ääniä. No jossain vaiheessa kävi kuitenkin selväksi, että ääni kuuluu kaulushaikaroille vaikka itse ensin arvelin, että pöllöt huhuilevat metsässä.

Ja olihan tänään myös äitienpäivä. moniNaisella ei ole enää äiti elossa, mutta muistot hänestä kuitenkin hiipivät salakavalasti mieleen. Mieli tuli kieltämättä hiukan haikeaksi ja harmitti, ettei minulla ollut edes mahdollisuutta viedä kukkia hänen haudalleen, koska sinne on niin pitkä matka.
Olin kuitenkin todella ilahtunut siitä, että oma, ainokainen jälkeläiseni tuli minua tervehtimään ja muisti minua vielä suosikkiparfyymilläni. No hajuvesi ei tosin ollut se tärkein asia, vaan se että saimme viettää muutaman tunnin yhdessä. moniNaisen mielestä äitienpäivä pitäisikin olla joka päivä ja äidin luona kuuluisi käydä muulloinkin kuin "virallisena" äitienpäivänä ja siinä mielessä olen onnellisessa asemassa. Mutta kuinka monia äitejä tässä maassa onkaan, joiden lapset eivät käy heitä katsomassa. Elämä on niin arvaamaton, käy äitisi luona silloin kun äiti elossa on, laulun sanoja lainatakseni.
Tai olisiko parempi viettää joka päivä ihmisen päivää?

Hyvää alkavaa viikkoa!
moniNainen

Stressi

moniNainen on monesti ihmetellyt ihmisten puheita stressistä. Se on tuntunut enemmänkin muotisanalta kuin oikealta jutulta. Mutta tänään totta puhuen moniNaisesta alkoi tuntua , että olen stressaantunut. Töissä on viime viikkoina ollut niin kiire, enkä muista milloin olisin päässyt normaaliin aikaan kotiin. Tähän asti olen ottanut sen kevyesti. Mutta tänään tuli tunne, nyt saa riittää. Ruokatunnille en ehtinyt ollenkaan, puhelin soi taukoamatta ja edellistä työtä en saanut alta pois kun jo pukkasi pari uutta hommaa. Eli kasa kasvaa nopeammin kuin sitä ehtii käsitellä.

Iltapäivällä tuntui, että pää on halkeamaisillaan, olo oli oksettava. Teki mieli vastata puhelimeen, että haistakaa ....mitäs tänne soittelette. En enää tuntenut itseäni. Minähän en ole tuollainen, olen aina ystävällinen ja hymyilen asiakkaille ja selvitän asioita rauhallisesti vaikka sydän verta itkisi. Nyt ilmeisesti sietokykyni on saavuttanut lakipisteensä. Tiettyyn rajaan saakka ihminen kestää mitä vain, mutta kun malja niin sanotusti täyttyy niin tulee hällä väliä-asenne. Ja juuri sellainen on nyt on ja miten sen saisi sille off-puolelle, siinä sitä miettimistä piisaa. On se varmasti kauheaa kun ihmisellä on oikeasti stressi. Siitä on moniNainenkin nyt saanut esimakua.

Onneksi huomenna on perjantai ja satavarmaa on, että lähden ajoissa kotiin, pakkaan hiukan ruokaa ja juomaa takapaksiin ja mökille. Siellä olen koko viikonlopun ja nautin vain luonnosta ja toivottavasti kauniista ilmasta myös.

Stay cool!
moniNainen

Pikkulauantai

moniNainen ei voi ymmärtää, miten sitä nuorena likkana jaksoi pikkulauantainakin lähteä joraamaan. Siihen aikaan ravintolat olivat auki kolmeen tai jopa neljäänkin. Ei kun viimeiseen asti vain ja aamulla töihin. Perjantaina ja lauantaina otettiin uusiksi. Eikä edes pahemmin väsyttänyt. Nyt on vappuaatosta kulunut jo viikko ja moniNaisesta tuntuu, että vappuaaton ilot väsyttävät edelleen.

Ei se varmaan pelkkä ikäkysymyskään ole, pikemminkin kyse taitaa olla arvomaailman muutoksesta, toisenlaiset asiat ovat kiinnostavampia. Tai, no en nyt rehellisesti sanoen tiedä oliko mukavampi olla töissä kahdeksaan kuin lähteä pistämään jalalla koreasti. Tosiasia on kuitenkin se, että kaupungissamme ei ole tanssipaikkaa aikuisille. Paikkaa, jossa soitettaisiin mukavaa tanssittavaa musiikkia kohtuu volyymilla. En ole koskaan, en edes nuorena ymmärtänyt miksi musiikin pitää olla niin kovaäänistä, ettei voi edes keskustella kenenkään kanssa. Mitä nautittavaa siinä on?

Ja kun kapakkaan menee, niin kyllä tuntee että käyttöpäivä alkaa olla ohi. Näin tokaisivat jotkut nuoret pojannössikät minulle ja ystävättärelleni jokunen vuosi sitten. Olimme ystävättären kanssa juhlimassa hänen lakkiaisiaan kun hän oli läpäissyt aikuislukion. Illasta piti tulla ratkiriemukas, arvatkaapa toisenkin kerran miten kävi. Istuimme suut ymmyrkäisinä ja ihmettelimme menoa ja meininkiä. Pelkkiä kakaroita koko paikka täynnä, tappelunnujakoita, oksentelua, huutoa ja kiroilua, bändi soitti mieluummin kovaa kuin hyvin. Ja me olimme tulleet tanssimaan ja nauttimaan illasta. Sentään pari kaveria tuli pokkaamaan, mutta ei suinkaan ehdoitta. Sanoivat suoraan ja selkeällä suomenkielellä, että tanssittavat kyllä meitä, jos maksamme siitä heille. Kiitimme kohteliaasti ja päätimme siirtyä ystävättäreni kotiin, siellä pystyisimme joka tapauksessa edes keskustelemaan.
Päästyämme ulos hiljaisuuteen, purskahdimme molemmat makeaan nauruun ja totesimme, että viimeinen käyttöpäivä meni jo.

Joko se nyt meni!
moniNainen

Kaunein sana

Suomenkielen kauneimpana sanana pidetään kuulemma äitiä, ainakin erään radio-ohjelman mukaan. Ja mikä olisi parempi aihe näin äitienpäivän alla kuin pohtia sanaa äiti.
Meillä on paljon muitakin kauniita sanoja, mutta nyt äitiin.

Äiti sanana on pehmeä, siinä ei ole kovia konsonantteja, jotka saavat sanan kuulostamaan usein kylmältä, pehmeäksi sen tekee myös itse merkitys. Missä muussa kielessä äitiä merkitsevä sana on yhtä pehmeä? Mamma, mother, mutter? Eivät kuulosta kovin pehmeiltä. Mutta se ei toki muuta niiden merkitystä.

Äiti sanaan liitetään paljon rakkautta, äiti rakastaa lapsiaan, huolehtii, antaa turvaa, äidin syli on lämmin, äiti elämän antaja ja vastuun kantaja. Lapselle äiti on se, jonka puoleen voi aina kääntyä.

Mutta vastavuoroisesti myös äiti tuntee rakkauden, jonka lapsi häneen kohdistaa. moniNainen muistaa ikuisesti sen hetken, jolloin lapseni sanoi ensimmäisen kerran äiti. Tunne oli pakahduttava, kyyneleet tulivat silmiin kun kuulin ensimmäisen kerran kutsuttavan itseäni äidiksi. Hetki oli riemullinen myös lapselle kun hän huomasi, että oli sanonut ihan oikean sanan, sanan joka merkitsi hänen omaa äitiään. Leveä hymy kasvoillaan hän toisteli ja maisteli sanaa äiti. Hoki sitä useaan otteeseen vielä nukkumaan mennessään. Vasta tuosta hetkestä lähtien tunsin itseni ihan oikeaksi äidiksi, siihen mennessä ei kukaan ollut kutsunut minua sillä nimellä. Tuosta hetkestä lähtien tunsin, että minulla oli äiti-lapsisuhde. Olihan se ollut toki jo aiemminkin, mutta nyt se lopullisesti konkretisoitui.

Ei varmaan tuntuisi yhtä ihanalta, jos minua olisi kutsuttu äiskäksi. Itse asiassa en voi sietää koko sanaa. Äiskä on jo kova sana ja siitä tulee mieleen hiukan semmoinen "kevytkenkäinen tekoäiti", jota ei oteta ollenkaan vakavasti. Siinä ei ole arvokkuutta eikä kunnioitusta, arvoja joita meille viiskytlukulaisille opetettiin.

Toivonkin, että lapset ja nuoret kutsuisivat äitiään äidiksi, koska se tekee äidin mielen iloiseksi. Unohtakaa mutsit, äiskät ja mursat ynnä muut väännetyt sanat ja käyttäkää suomenkielen kauneinta sanaa.

Ihanille äideille!
moniNainen

Kuumaa ja kylmää, hikeä ja kyyneleitä

Ilmojen haltijatar on varsin arvaamaton käänteissään. Eilen hikoiltiin ja paistateltiin päivää, tänään ei tiedä mitä päälleen laittaisi ettei palelisi. Mutta onneksi lämpöaalto osui viikonlopuksi. Nyt viikolla ei niin väliä olekaan kun ei kuitenkaan ehtisi ulkona oleilemaan.

Hikeä ja kyyneleitä nähtiin puolestaan eilisessä Tanssii tähtien kanssa - ohjelmassa.
moniNaisen mielestä oli suuri vääryys, että Tuuli ja Aleksi tippuivat ohjelmasta. Toki Nicke on ihan sympaattinen tyyppi, mutta eilinen tanssi ei todellakaan vakuuttanut vaisuudellaan ja helppoudellaan. Olisi ollut finaalissa enemmän haastetta, jos Tuuli ja Aleksi olisivat saaneet jatkaa. Nythän voittaja on melko varmasti arvattavissa. Mutta pääasia on, että kansa on saanut päättää, olkoon kansa siis tyytyväinen, moniNainen ei ole. Enemmistön päätökseen on kuitenkin tyytyminen.

Oma viikkoni alkoi melko hitaissa tunnelmissa. Yön pyöriskelin sängyssä, jalkoja särki viikonlopun kykkimisestä kukkapenkkien kimpussa ja jyrkällä kalliolla tasapainoilusta, päässä pyöri edellisellä viikolla kesken jääneet työt ja olin aivan varma, että olin unohtanut jotain tärkeää. Ovatkohan nämä niitä stressin oireita? On kummallista miten pitkä yö on kun valvottaa ja toisaalta ihan sikamaisen lyhyt kun nukuttaa. Tiedän, että tämäkin ongelma ratkeaa, muutaman yön kun valvoo, niin jo taas sitten nukkuukin. Ehkä jo ensi yönä. Varmuudella tiedän sen huomenna.

Nukkukaa hyvin!
moniNainen

Ihana viikonloppu

Uskomatonta, että kerrankin viikonlopuksi osui oikein unelmasää. Ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä tuulen häivää. Ja eletään sentään vasta toukokuun alkupäiviä. Edes mereltä ei tullut minkäänlaista kylmyyttä, mikä on hyvin tavallista tähän aikaan. Sen verran realisti moniNainen sentään on, että tietää tämän olevan poikkeuksellista. Ja juuri sen vuoksi nautin täysin siemauksin molemmista päivistä.
Lauantai kului tosin "työn" merkeissä. Uusin yhden kukkapenkin, nostin kaikki kukat ylös ja rakensin penkin uudelleen perusteellisesti. Laitoin penkkiin pohjakankaan rikkaruohojen kasvun tukahduttamiseksi, sitten uutta multaa päälle ja sommittelin perennat uuteen järjestykseen. Nyt kukat erottautuvat kunnolla eivätkä vain pilkota heinien ja rikkaruohojen keskeltä. Kaikki ei vielä kuitenkaan ole tehty, vielä on pari käsittelya kaipaavaa penkkiä jäljellä. Niiden kimppuun käydään tulevina viikonloppuina, jos huvittaa.

Sunnuntain sentään pyhitin pelkästään löhöilemiseen ja auringonottoon. Mikäs siinä oli kalliolla istuskellessa, kuunnellen lintujen laulua ja ihastellen raikkaan vihreän eri sävyjä auringon hivellessä talven jäljiltä epäterveen kalpeaa ihoani. Kevään hempeän vihreät sävyt ovat uskomattoman kauniita ja niiden toivoisinkin säilyvän läpi kesän. Joka kevät jaksan myös ihastella luonnon uskomatonta kykyä ikään kuin räjähtää kukoistukseen. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, sitä tuskin käsittää.

Akut on nyt ladattu tulevaa työviikkoa varten ja eiköhän näillä viikonlopun nautinnoilla pärjää perjantaihin. Silloin pääsen taas voimapaikalleni.

Hyvää alkavaa työviikkoa!
moniNainen

Yöllä

moniNainen on jo lapsesta saakka ollut varsinainen yökukkuja. Se nyt vaan menee niin, ei sille mitään voi. En voi kuvitellakaan meneväni kymmenen yhdentoista aikaan nukkumaan. Siitä on seurauksena vain se, että pyörin sitten koko yön sängyssä, enkä pysty nukkumaan. Nukkumaan mennään silloin kun nukuttaa, ei sen takia, että kello on jotain.
Tänä aamuna saa nukkua hiukan pidempään lauantain kunniaksi. oneMan on lähdössä viiden aikaan aamulla lintuja pongaamaan, mikä lie tornien taisto taas meneillään. Meikäläistä ei saisi aamuyöstä lintutorniin puoliunessa kuikuilemaan lintuja. Varsinkaan kun tunnen suurinpiirtein joutsenen ja variksen. Ilonsa kullakin ja siitä nauttikoon.



Minun iloni on siinä, että pääsen huomenna mökille ja vielä on luvattu kaunista ja lämmintä säätäkin. Mikäs siellä sitten on olla kun viime viikonloppuna tuli jo siivottuakin, ei tarvitse siitäkään enää huolta kantaa. Voi makoilla kalliolla ja lueskella tai kuunnella musiikkia. Se on sitä arkipäivän luksusta.

moniNaisella on vaan se huono puoli ettei oikein osaa vaan olla. Joku tunti toki menee kivutta, mutta sitten jo kaipaa jotain puuhaa. Siitä kun vielä kasvaisi pois. Mutta ehkä se kuitenkin on juuri puuha, joka pitää liikkeellä ja energisenä. No, sekin on oma valinta, ei minua kukaan pakota mitään tekemään, luonteeltani vaan olen sellainen, että tekemättömät työt ne vasta uuvuttavia ovat. Hiertävät koko ajan takaraivossa, eivätkä anna rauhaa ja syövät turhaan energiaa.

Nauttikaa viikonlopusta omalla tavallanne!
moniNainen