Otsikko kertoo jo kaiken moniNaisen tämänhetkisestä mielentilasta. Yleensä maaliskuu on toivoa täynnä, päivät ovat kohtalaisen pitkät, aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan täydellä vauhdilla. Mutta ei tänä vuonna. Viime yönäkin meitä oli taas siunattu viidellätoista sentillä uutta lunta.
Tuntuu, että nykyään luonnollakin on vain kaksi vaihtoehtoa; on tai off. Kauhulla ajattelen mihin se kaikki vesi menee kun lumi oikeasti alkaa sulamaan. Ulko-oveni edustalla on ränneihin asti ulottuvat lumikasat, ikkunoista ei näe ulos kun lumi peittää näkyvyyden. Onneksi sentään vielä ovesta pääsee ulos.
Surkeuksissani rupesin jo katumaan kun varasin kesälomani alkamaan juhannusviikolla. Mitä jos mökkimme on vielä silloinkin lumen ympäröimä. Toivottavasti ei kuitenkaan. Mutta muistan kyllä yhden kesän 80-luvulta kun kesäkuussa satoi lunta.
Jos näin surkeasti kävisi, niin silloin visa vinkuisi ja moniNainen lentäisi lämpimämmille seuduille.
Pitkä, turhan pitkä tämä talvi on. Se on vienyt puhdin ja inspiraation enkä ole jaksannut kirjoitellakaan. Nyt olen sentään saanut uuden läppärin, se jo helpottaa elämää. Ei tarvitse tuntitolkulla istua ja odottaa, että saa koneen edes auki. Tämä uusi peli on lähes tähtitieteellisen nopea, ei meinaa perässä pysyä. Siis aivan toista kuin vanha pc, joka piti niin kovaa ääntäkin että luuli jonkun käynnistävän vanhaa zetoria. Joten siis jotain positiivistakin. Ja kyllä se kevät vielä tulee!
Kevättä odotellessa!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti