Oliko sitä ollenkaan?

Tällä hetkellä moniNainen tuntee itsensä varsin alakuloiseksi. Elokuu vaihtuu kohta syyskuuhun, suomeksi sanottuna syksy on ovella. Oikeastaan jo jalka ovenraossa. Niin, että oliko sitä kesää ollenkaan. Ei ainakaan täällä päin. Alkukesästä päätin mennä fillarilla töihin joka aamu. Mutta koska työni vaatii, että olen suht koht inhimillisen näköinen ja tukka mallillaan, niin en voi pyöräillä sateessa. Ja näitä suunniteltuja pyöräilyaamuja on ollut varsin harvassa, sormet riittävät laskemaan "pouta-aamut". Siispä pyöräily on jäänyt varsin vähiin ja sen kyllä valitettavasti huomaa myös vyötärössään.
Jospa se siitä vielä muuttuisi, tulisi aurinkoinen syksy. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Sen verran potuttaa tämä Suomen suvi, että on ollut pakko varata paikka auringosta. Tuskin maltan odottaa lokakuun alkuun, silloin nimittäin pääsen aurinkoon lämmittelemään ja keräämään hiukan energiaa talven varalle.

Sateiset ja synkeät säät tekevät olon kyllä varsin vetämättömäksi. Ei mitään haluta tehdä, löllöttää vaan soffalla ja torkkuu. Kirjoitusintoakaan ei viime aikoina ole ollut, eipä sen puoleen ei ole paljon mielikuvituskaan antanut elonmerkkejä jotta olisi tullut hyviä aiheita päähän.

Mutta positiivisena luonteena uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin, viimeistään ensi kesään mennessä. Se nyt vaan on niin, että kun sitä kesää odottaa ja odottaa, niin pettymys on varsin suuri kun huomaa, että kesää ei tullutkaan.

Aurinkoista syksyä odotellessa!
moniNainen

Kiinalaisia kummallisuuksia

Kesäflunssa osoittautuikin suuremmaksi koitokseksi kuin osasin kuvitellakaan. Pari viikkoa on jo mennyt kurjissa fiilareissa. Töissä olen kuitenkin ollut alun paria päivää lukuunottamatta. Mutta on myönnettävä, että energia on ollut aika vähissä ja pääkin jotenkin niin tokkurainen, etten ole jaksanut kirjoitellakaan. Ei vain ole tullut mieleen mitään mukavaa aihetta.

Olympialaiset kuitenkin ovat menossa kaikkine kiinalaisine kummallisuuksineen. Oli surullista lukea tämän päivän aviisista, että avajaisissa laulanut pikkutyttö ei oikeasti laulanutkaan, vaan aukoili vaan suutaan. Hän joka oikeasti lauloi, oli vain lainannut äänensä, koska häntä ei kelpuutettu esiintymään julkisesti, sillä hän ei ollut niin söpö kuin tämä suutaan aukoillut tyttö. Säälin lähinnä näitä lapsia, miltä oikeasti mahtaa tuntua laulutaitoisesta tytöstä. Kyvyt kyllä käytetään, kunhan pysyy poissa näkyvistä!
Edellä mainittu on karmea esimerkki kiinalaisten ulkokultaisuudesta. Pääasia, että ulkokuori on korea ja kaikki näyttää hyvältä, viis siitä vaikka sydän verta itkisi.

Ja jostain taidoin myös lukea, että avajaisten ilotulitus ei ollutkaan kokonaan oikea ilotulitus, vaan osittain tietokoneanimaatiota. Kiinassa on kaikki mahdollista, ei mitään väliä kunhan hyvältä näyttää ja muu maailma ällistelee ihmeissään koko komeutta. Niin, ja tietääköhän kiinalaiset enää itsekään mikä on aitoa ja mikä keinotekoista, sadepilvetkin voidaan pyyhkäistä tarvittaessa taivaalta, jos ei satu sopimaan suunnitelmiin, saastepilvestäkin päästiin eroon ainakin Olympialaisten ajaksi, mutta eiköhän Pekingin taivas muutu taas likaisen ruskeaksi elokuun loppupuolella kun ulkomaalaiset vieraat ovat lähteneet kotimatkalleen ja Olympialaiset ovat ohi.

Saasteetonta ja aitoa kesän jatkoa!
moniNainen