Kyllä se siitä

Kuka ihmeen nero on keksinyt, että pitää kelloja vääntää eteen ja taakse pari kertaa vuodessa ja sekoittaa ihmisen sisäisen rytmin totaalisesti. Meikäläisen yökyöpelin unet jäivät viime yönnä vähiin kun muutoinkin valvon yhteen tai kahteen. Ja nyt sitten kolmeen. Nukkumaan mennessä en huomannut, että kello oli soimassa kuudelta. Voi siis sanoa, että yö oli minimalistisen lyhyt.
Kaikesta huolimatta sain itseni liikenteeseen ja koska aamu oli melko lämmin ja aurinkoinen, päätin kävellä parin kilsan työmatkani kuten tavallisestikin. Mp-soitin taskuun ja napit korviin ja menoksi. Musiikin ja affirmaatioiden siivittämänä matka sujuu kuin huomaamatta ja saavun työpaikalle innostuneen virkeänä, pää täynnä positiivisia ajatuksia.
Positiivisuus tosin vähenee sitä mukaan kuin tunnit kuluvat. Ylitöihin sitä ei sitten enää riittänytkään. Siitäkin huolimatta päätin jäädä "siivoamaan pöytäni" huomista varten. Mutta koska atk-järjestelmät päättivät viiden jälkeen sanoa sopimuksensa irti kanssani, puhdas pöytä jäi haaveeksi. Tutut työt siis toivottavat minut huomen aamulla tervetulleeksi.
Ehkä tänä yönä saan jo nukutuksi hieman pidempään, ainakin muistan katsoa ettei kello ole soimassa kuudelta.

Kesäaikaa!
moniNainen

Viikonloppuilmiö

On kaksi asiaa, mitkä ovat ohi nopeammin kuin osaa kuvitellakkaan; viikonloppu ja aamut. Viikonloppuisin en haluaisi pukea millään päälleni, vaan vetelehdin aamutakkisillani puoleen päivään ennenkuin kun kykenen suihkuun ja pukeutumaan. Siinähän se sunnuntai sitten mukavasti vierähtääkin, puolen päivän jälkeen hiukan ulos jos huvittaa, ruoanlaittoa ja muuta askaretta. Sitten onkin jo mietittävä, mitä laittaisin päälleni huomenna töihin, löytyisiköhän vaatekaapista jotain kohtalaisen siedettävää. Tuntiessani itseni laitan vaatteet valmiiksi tuolin karmille, josta voin ne sitten aamulla helposti löytää ja pukea päälleni. Joka sunnuntainen tehtäväni on myös kynsien laitto, kun perusteellisesti hoitaa ja lakkaa kynnet, ne kestävät hyvinä koko viikon, eikä niistä tarvitse kantaa huolta kuin vasta viikon päästä.

Niin ja ne aamut, ihan oikeasti kaksituntinen ei kulu koskaan niin nopeasti kuin työpäivän aamuna. Vaikka varaan aamutoimiini kaksi tuntia, kiire tulee joka aamu. Se positiivinen puoli asiassa kuitenkin on, että erittäin harvoin myöhästyn töistä ja että minulla on työpaikka minne kiirehtiä.

Hyvää työviikkoa!
moniNainen

Tervetuloa!

Tervetuloa lukemaan blogiani. moniNainen on syntynyt halustani kirjoittaa arkipäivän asioista, ongelmista ja onnistumisista, kaikesta mahdolisesta taivaan ja maan väliltä.
Toivon, että te lukijat palaatte blogiini yhä uudestaan ja uudestaan, kommentoitte ja kerrotte omia mielipiteitänne.

Tervetuloa,
moniNainen