Ei sada

Nyt se ihan oikeasti alkoi, siis loma. Tänään oli ensimmäinen virallinen lomapäivä. Eikä ole satanut koko päivänä! Aamulla lähdimme jo hyvissä ajoin liikenteeseen Ikeaan hakemaan kukkaruukkuja ja sieltä pojan luokse avustamaan muuttopuuhissa. Siinä sitten vierähtikin ihan koko päivä, kymmenen maissa illalla oltiin kotona. Molemmat väsyneinä kuin maratonin juosseina.

Olin selvästi havaitsevinani pienoista ylpeyttä jälkeläisessäni, kun kaiken roudattuamme keitimme kahvit koko porukalle ja ihastelimme kaunista asuntoa. Ilo ja ylpeys on ymmärrettävää, olihan hän vihdoin uskaltanut ottaa ison askeleen tyttöystävänsä kanssa ja ostanut ensimmäisen oman asunnon. moniNainen on vilpittömästi iloinen heidän puolestaan. Onni askukoot heidän kanssaan.

Mökille lähtö siirtyy keskiviikkoon, koska ompeluhommat jäivät tältä päivältä ja haluan saada ihanan kahvisäkkiliinani valmiiksi ja yhdet verhotkin pitää vielä lyhentää. Tai mitään ei pidä, vaan haluan tehdä ne valmiiksi, koska mikään ei rasita minua enempää kuin keskeneräiset asiat. Ne jäytävät takaraivossa kuin tupajumit vanhoissa hirsissä, eivät jätä rauhaan yölläkään. Paras ratkaisu on siis tehdä pois keskeneräiset askareet ja sitten voi relata täysin rinnoin.

Poutapäiviä!
moniNainen

Loma !!!

Mikä uskomaton vapauden tunne valtasikaan moniNaisen kun hiukan ennen viittä suljin työpaikkani oven. Loma, se kauan kaivattu ja odotettu, vihdoinkin. Voi autuutta, kolmeen viikkoon ei tarvitse kuulla aamulla seitsemän aikaan herätyskellon kiduttavaa piipitystä. Ei tarvitse viime tingassa kiirehtiä työpaikalle. Saa vain olla ja nauttia, varsinkin kun sääprofeetatkin jo vihdoin lupailevat aurinkoisempia kelejä.

Parasta lomassa on se kun ei tarvitse aamulla laittautua, ei ole väliä vaikka tukka sojottaa joka suuntaan. Minulla on vielä sellaiset hiukset, että joka aamu kun herään näytän punkkarilta. En tiedä miten pyörin unissani, mutta tukkani todella sojottaa kohti taivaita. Ja siitä syystä minun on pestävä se joka aamu. Nyt ei tarvitse, eikä tarvitse prässäillä vaatteita, ei meikata, eikä lähteä mihinkään jos ei huvita. Se on lomaa parhaimmillaan.

Loma tulee melkoisella varmuudella vietettyä mökillä. Lomavarustuskin on tiedossa, kassillinen lukemista, musiikkia kuunneltavaksi ja tietysti hiukan C-ämpäriä noin niinkuin hellepäivän juomisiksi ja maistuu se saunan jälkeenkin, moniNaiselle kun ei ole olut koskaan maistunut. Mitään projekteja en ole loman ajaksi suunnitellut, taitaa muuten olla ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Saatan tehdäkin jotain jos siltä tuntuu, mutta mitään pakollista ei todellakaan ole. Olen nyt kerrankin itsekäs ja elän vain itselleni, hoitelen ihanaa itseäni.

Hyvää lomaa kaikille!
moniNainen

Sataa, sataa yhtenään

Eikö enää olekaan niin sanottua "normaalia säätä". Ensin oli kuukauden niin kuivaa, että hiekka ja multa pöllysi ja kasvillisuus kirkui kuivuuttaan. Siitä kun päästiin niin hanat aukesivat, eikä loppua ole näkyvissä.
Se on niin väärin, Suomen suvi on lyhyt ja sitä odottaa kuin kuuta nousemaan ja sitten se vaan on yhtäkkiä ohi ja ihmettelee, joko se nyt meni.

Ei auta muu kuin lähettää terveisiä yläkertaan ja pyytää, että ilmat paranevat. moniNaisella alkaa nimittäin kauan odotettu loma ensi viikolla. Enkä todellakaan haluaisi viettää sitä sisätiloissa. Toistaiseksi ei ole tarvinnut kesämekkoja silitellä, tänäänkin vedin heti kotiin tultuani jalkaani pojan vanhat verkkarit ja villasukat ja käperryin sohvalle, jonne autuaasti nukahdin.

Nyt vaan kaikki peukut pystyyn ja toivotaan porukalla parempia lomasäitä. Olisi paljon ekologisempaakin kun suomalaiset eivät rynnisi etelän aurinkoon.

Helteitä odotellessa!
moniNainen

Minulla on kaksi ei niin mukavaa ystävää

Ne mokomat seuraavat minua minne ikinä menenkin. Ei ole vielä löytynyt sellaista paikkaa, minne ne eivät seuraisi minua. Ja minä en todellakaan pidä näistä kahdesta. menkööt mille teilleen. Ne tulevat mukanani, töihin, lomalle, vieraisille,ulkomaanmatkoille...painukaa jo hiiteen.

Ihmettelet jo varmaan, miten kukaan voi sanoa noin ystävistään. moniNainen voi. Ystävänäni ovat nimeltään Iso Maha ja Selluliitti. Iso Maha saa moniNaisen näyttämään kuin olisi vähintään seitsemännellä kuulla raskaana, mikä ei ole mahdollista, jos elämänkaartani katsoo.
Selluliitti taas on katsonut parhaaksi paikakseen reiteni, ne näyttävät lähinnä berliinimakkaroilta. Ja pahinta on se, että Selluliitti aiheuttaa kipua kun kävelee.
Salakavalasti nämä kaksi "ystävää" ovat lyöttäytyneet seuraani, en oikeastaan edes ole huomannut, ne ovat niin ovelia.

Mutta kyllä moniNainenkin osaa olla ovela. Olen nyt tehnyt päätökseni ja aion sanoa lopullisesti hyvästit "ystävilleni". Se on pieni pakko, satuin nimittäin tänään kahvitunnilla julkistamaan kollegoilleni, että kesälomalta palaan seitsemän kiloa kevyempänä. Katselivat siinä silmät pyöreinä ja suut ymmyrkäisinä, nytkö se on seonnut lopullisesti. Yhden asian kuitenkin jätin kertomatta. Jotain salaisuuksia sentään tätyy moniNaisellakin olla.
Olen nimittäin löytänyt teen, joka laihduttaa ja putsaa koko koneiston ja tuo muutenkin virkeyttä ja energisyyttä.

Olen nyt juonut teetä viikon ja täytyy sanoa, että tuntuu ja alkaa jo näkymään. Olin ominaiseen tapaani ensin hyvin skeptinen, mutta päätin kuitenkin tilata teetä netistä. Tee tuli suoraan kotiin kymmenentenä päivänä tilauksesta, laitoin automaattilähetyksen päälle, niin säästän vielä postimaksuissakin, joskaan ne eivät olleet kummoiset muutenkaan, halvempaa kuin Suomessa lähettää samankokoinen lähetys.




Jos tee kiinnostaa sinua, toivotan sinut tervetulleeksi klubiin, sillä on paljon muutakin tarjottavaa kuin vain menetetyt kilot, ja kukapa niitä kaipaisi. Täältä pääset tilaamaan teetä
Sinun ei tarvitse pelätä, että menettäisit rahasi mustaan aukkoon, yritys on luotettava ja toiminut jo kahdenkymmenen vuoden ajan.

Saisiko olla kuppi teetä?
moniNainen

Siina se meni....

...juhannus tänäkin vuonna epävakaisen sään merkeissä. Ei oikein suosinut ilmojenhaltijatar juhannuksenviettäjää ainakaan etelä-rannikolla. Mutta kaikesta huolimatta moniNainen nautti täysin siemauksin vapaapäivistä. Päätin kerrankin lukea jotain täysin hyödytöntä ja nappasin mukaani summamutikassa työkaverin työpaikalle jättämästä pahvilootasta Salatun rikkauden. Oli suorastaan kiva lukea kun ei tarvinnut ajatella mitään - sen kun vaan luki. Kyllä kirjassa juoni oli ja jopa hiukan jännitystäkin ja mukavasti pari iltaa hupeni kirjan parissa. Tosin en ymmärrä, että joku viitsii moista sopaa ostaa. Seuraavaksi viikonlopuksi aion varustautua omilla kirjoillani ja omilla cd-levyillä, niin ei tarvitse myöskään kuunnella samoja levyjä novasta aamusta iltaan.

Elleivät linnut olisi laulaneet metsän siimeksessä, mökillämme olisi ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Mökkinaapureista ei kuulunut mitään, silloin tällöin mereltä kuului ainoastaan moottoriveneen ääniä. Olen toki kiitollinen, että saan olla täysin omassa rauhassani ja että jossain on vielä hiljaista. Hiljaisuutta nykyihminen kait kaipaakin. Ja miten pitkiä unia voikaan hiljaisuudessa vedellä. Yksitoista tuntia ei ole mitään. Kaupungissa ollessa saan hädin tuskin nukutuksi kuusi tuntia ja sekin on usein tuskaa.
Olen usein miettinyt mistä se mahtaa oikein johtua ja olen tullut siihen tulokseen, että kun mökillä ei ole tv:tä eikä tietokonetta, niin ihmisen mielikin rauhoittuu eri tavalla ja alitajuntakin saa levätä kaikesta digitaalisesta saasteesta. On helpompi rauhoittua uneen.

Juhannustaikoja en tehnyt, mitäs sitä tällainen keski-ikäinen naisihminen enää mitään taikoja, minun prinssini ovat tulleet ja menneet ja olisi ollut aika kauheaa jos olisin laittanut kukkia tyynyn alle ja nähnyt unta vain oneManista. Säästin siis itsekkäästi itseäni pettymykseltä. Mitä sitä enää unissa katselemaan, tuossahan se pyörii joka päivä. Jääkööt taiat nuorempien hoidettavaksi.

Tänään toisena juhannuspäivänä ukkospilvet nousivat uhmakkaan näköisinä mereltä mökkiä kohti. Päätimme kuitenkin vielä valmistaa ruokaa mörskällä ja lähteä vasta sitten kaupunkiin. Naapurimökin vastaleivottu mummo tuli näyttämään kahden ja puolen viikon ikäistä somaa tyttövauvaa. Ihana niin kuin vain vauva voi olla.
Syötyämme kokosimme kamppeemme taas kerran ja suuntasimme kaupunkiin, jossa ukkonen otti meidät vastaan kovalla jyrähdyksellä ja melkoisella sadekuurolla. Toivottavasti ei ole enne tulevasta viikosta, joka on muuten viimeinen viikko ennen loman alkua. Viikosta tulee melkoisella varmuudella kiireinen niin kuin yleensä ennen lomaa tapana on ollut, mutta ei se mitään, sitten on kolme viikkoa vapaata putkeen. Yritän tilata aurinkoista ja lämmintä säätä koko lomani ajaksi.

Nautitaan kesästä!
moniNainen

Ihanaa...

Ihanaa juhannusta teille kaikille!

Typerät jutut

moniNainen on tässä muutaman viikon ihmetellyt iltalehtien typeriä juttuja. Siis malliin, miten isket naisen, miten isket miehen, mitet petät puolisoasi, miten sitä ja tätä... Olen sitä mieltä, että iskeä osaa kuka vaan, mutta oikea löytyy iskemättä. Se vaan tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ei siinä auta iskemiset eikä muutkaan kikkailut. Kolahtaa kun kolahtaa ja sillä sipuli.

Mutta sitä oikeasti ajattelen, miten ala-arvoisilla jutuilla iltalehtiä myydään. Tänään saimme lukea julkkisten lomavinkkejä, peräti sata vinkkiä. Oikeampi otsikko olisi ollut: näin tylsästi julkkis viettää lomaansa. Ei siis mitään uutta. Samaa mökkeilyä, matkustelua, ruohonleikkuuta ja remonttia kuin ihan taviksillakin. Kannattiko tuosta juttua tehdä?

No, eihän noita juttuja tarvitse lukea, mutta sen verran utelias olen luonteeltani, että lounaspaikassa lehti tartuu kouraan ellei ole mitään muuta seuraa. Valitettavasti muita lehtiä ei ole saatavilla muuten hyvässä syöttölässä.

Aamulla otin poljettavan moponi tallista ja lähdin töihin. Ilma oli melko kirpeä ja polvissa tuntui inhottavaa pistelyä kun sotkin tuhatta ja sataa keskustaan. Kovaa oli mentävä, sillä olin tapani mukaan myöhässä.
Maanantai meni siis entiseen tapaan varsin hitaissa tunnelmissa, vaikka kiire olikin koko päivän. Se hitaus on siis vain minun omassa pääkopassani ja kropassani, en vaan pääse vauhtiin viikonlopun jälkeen. Huomenna on jo toisin, vähitellen pääsee vanhakin vauhtiin eli tiistaina asiat ovat jo toisin.

Vauhtia viikkoon!
moniNainen

Sielunrauhaa ja saunomista

moniNainen tuntee, että patterit on nyt ladattu. Koko viikonlopun olen saanut kuunnella ihanaa lintujen laulua raikkaassa ilmassa. Istuksin jos huvitti, tein jotain pientä jos siltä tuntui. Mökkimme sauna on varmaan maailman rumin ja pienin sauna, mutta toisaalta siellä saa maailman parhaat löylyt. Ja lauantai-ilta ilman mökkisaunaa olisi kuin viini ilman prosentteja. Saunan jälkeen istuimme mökissä ja joimme oneManin kanssa kaffetta ja kuuntelimme supisuomalaisia iskelmiä. Siis ihan maalaista meininkiä. Parasta maalla olossa on kuitenkin se, että ei tarvitse meikata, ei laittaa tukkaa eikä miettiä mitä päälleen pukisi. Siitä kaikesta saa viikolla ihan tarpeekseen koska työ on sen luonteista, ettei voi ihan farkuissa duuniin lähteä.
Ennen kaikkea mökkielämän ihanuus on juuri vapaudessa, ei tarvitse piitata minkään maailman normeista. Ja se juuri on balsamia sielulle.



Perheen nuorisokin, siis poikamme tyttöystävänsä kanssa tuli lauantaina tervehtimään kalkkiksia. Oikein mukavaa. Ruokakin maistuu aina paljon paremmalta kun on enemmän porukkaa pöydän ääressä. Ja jollain tavoin tuntuu paljon mielekkäämmältä laittaa ruokaa useammalle kuin kahdelle tai yhdelle hengelle. Liekö tunne peräisin lapsuudenkodista, jossa meitä oli ihan liuta ruokapöydän ääressä. Ja sai moniNainenkin vähän juttuseuraa, tuo oneMan kun on melko vähäpuheinen, ainakin meikäläisen seurassa.

Kaikki päättyy aikanaan ja huomenna on taas palattava sorvin ääreen meikattuna ja laitettuna, prässisaumat oikosessa ja kynnet lakattuna. Tosin helpottaa ajatus siitä, että työviikko on juhannuksen vuoksi lyhyempi ja jo ensi torstaina voin taas suunnata energiapaikalleni viettämään sydänsuven juhlaa ja yötöntä yötä, taikoja unohtamatta.

Hyvää työviikon alkua!
moniNainen

Eikun menoksi

Perjantaiehtoo ja pari päivää vapaata! Sää on ihana, joten kaupunkiin ei viitsi jäädä.
Kamppeet kasaan ja C-ämpäri mukaan ja kyllä kelpaa.

Viikonloppua!
moniNainen

Paluu arkeen

Ensimmäinen työpäivä viikon paussin jälkeen oli karu palautus arkitodellisuuteen. Tällä hetkellä tuntuu kun mitään lomaa ei olisi ollutkaan. Yhtä haipakkaa koko päivä. Kolme puhelinta plus kännykkä soi yhtäaikaa, asiakkaita tuli ja meni ja jotkut istuivat odottamassa. Mihin siitä enää repeää. Mutta tulipa todistettua taas kerran, että hengissä selviää vaikka joutuukin tekemään kolmen ihmisen työt. Onneksi ei aina näin ole, tämä päivä nyt vaan oli sattuma kun kollegat olivat toisaalla.

moniNaisella oli kerrankin tuuri lomasään suhteen, koko viikon oli varsin lämmin ja aurinkoinen sää. Nyt onkin jo sitten saanut melkein hytistä viileästä ilmasta, lämpimän jakson jälkeen se tuntuu erityisen kylmältä. Kummallinen ilmiö, jos tälläinen sää olisi pitempään, ei yhtään viluttaisi.

Vaikka päivä olikin yhtä mylläkkää, se hyvä puoli on että huomenna on jo perjantai. Ja ensi viikkokin on lyhyt kun juhannus tuppaa päälle ihan väkisten. Turhan nopeaan kesä tuntuu menevän vai eikö sitä vain ole huomannut, eikä ole ollut aikaa nauttia. Ehkä olisi syytä tarkistaa omaa asennettaan ja tapaansa suhtautua asioihin.

Toivotaan lämpenevää!
moniNainen

Mölkkyä ja muuta mukavaa

Viikon loma alkaa olla putkessa, sääkin on ollut varsin suotuisa, suorastaan kuuma sunnuntai-iltaan saakka, mutta sitten saapui kiukkuinen ukkosmyrsky, taivaan hanat olivat pari tuntia auki, salamoi ja jyrisi, ihan hirvitti. Vettä tuli pari tuntia niin ettei mitään rajaa. Vettä on odoteltukin jo pidemmän aikaa ja kyllähän se kasveille hyvää tekeekin. Mutta vois jo loppua, nyt eletään jo tiistaita. Kyllä kasvit ovat jo tarpeeksi saaneet.

Se siitä sateesta, viikonloppuna olimme Länsi-Suomessa moniNaisen lapsuudenkodissa serkkubileiden merkeissä. Suurella porukalla pidettiin hauskaa, syötiin ja juotiin, saunottiin ja pelattiin mölkkyä. Niin ja tärkein meinasi unohtua naurettiin ihan mahdottomasti yhtä sun toista ja varsinkin Kassi-Almaa. Tällä porukalla on taianomainen kyky löytää "naurun aihe" aivan jostain mitättömästäkin asiasta. Yksi uskomattomimmista naurun aiheista on ollut silakka. Miten niin pieni kala voikaan kirvoittaa sellaiseen mielikuvituksen lentoon, mitä silakka sai aikaan. Mutta silakka-aihe on niin pitkällinen juttu, ettei siitä nyt sen enempää.

Viikonlopun naurun aihe oli siis Kassi-Alma. Ja mistä se lähtikään liikkeelle? Eräs seurueen naisista etsi laukkuaan, meni ympäriinsä kuin väkkärä ja etsi ja etsi, muttei löytänyt. Vihdoin kävelee ulos pahvinen viinipönikkä kädessään, kantaen sitä kuin käsilaukkua koomisen näköisenä, toinen housunpuntti sukan sisällä ja toinen normaalisti ulkona. Tyylikästä. Siihen sisko heitti, että Kassi-Alma löysi kassinsa. Ei siihen muuta tarvittu, juttu sen kuin levisi ja naurua piisasi, niin että vesi valui silmistä ja pissit meinasi tulla housuun. Onneksi "Kassi-Alma" on sen verran huumorintajuinen, että oli oikein ylpeä nimestään, sillä Alma tarkoittaa kuulemma sielua Espanjan kielessä. Siis naurummekin täytyi sitten olla sielukasta ja sillä hekotuksen määrällä ikääkin tuli lisää ainakin kymmenen vuotta.

Myös Mölkky-kalikat saivat kyytiä koko viikonlopun. Yksinkertainen, mutta hauska ja jännittävä peli. Ruotsi-Suomi maaottelua pelattiin, tosin en enää muista kumpi voitti, mutta väliäkös sillä. Pelit sujuivat kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikilla oli hauskaa. Sen verran Ruotsin serkut ihastuivat peliin, että olivat laivalle ajaessaan poikenneet Raumalle ja ostaneet kolme Mölkky-peliä. Ei ole kovin vaikea arvata, mitä serkkujen vieraat tänä kesänä tekevät, jos erehtyvät poikkeamaan.

Sen verran hauskaa porukalla oli, että sen olivat kyläläisetkin huomanneet. oneMan oli yksinään aamukävelyllä, kun eräs herrasmies oli tokaissut hänelle, että teillä taitaa olla hauskat juhlat. Olikohan meteli ja nauru liian kovaa, vaiko vain olisi itsekin halunnut osallistua.

Nauretaan kun tavataan!
moniNainen

Kahvisäkkejä

Lähdimme- siis moniNainen ja oneMan- töiden jälkeen ystävättäreni luokse, hän oli luvannut meille polttopuita. Viikonloppuna käytimme viimeisetkin tikunpätkät saunan lämmittämiseen ja koska kutsuin serkkuni viettämään juhannusta mökillemme, alkoi paniikki iskeä. Miten lämmitän saunan ilman puita. Aikaisemmin keväällä eräissä illanistujaisissa aiemmin mainittu ystävättäreni lupasi meille puita. Se on kyllä ollut mielessä, mutta tarve ei ole ollut akuutti, puiden hakeminen on vaan jäänyt. Nyt oli oiva tilaisuus tarkistaa, pitikö lupaus edelleen paikkansa ja kyllä se piti. Auto lastattiin niin täyteen kuin mahdollista ja kaupan päälle saimme vielä kasan tuohia sytykkeeksi.

Erityisen iloinen olen kahvisäkeistä, joita myös sain. Siis aivan oikein, kahvisäkeistä. Sellaisista oikeista vanhanaikaisista säkeistä, joissa lukee maalatuilla kirjaimilla Cafe Brasil ja kaikenlaista muuta merkkiä ja numeroa. Olen kauan aikaa haikaillut kyseisiä säkkejä. Olen nähnyt ulkolaisisissa sisustuslehdissä niitä käytettävän erilaisissa yhteyksissä. Aivan ihania. moniNainen aikoo taikoa säkeistä "pöytäliinan" kesämökin puutarhapöydälle. Ei tule taatusti toista vastaan. Säkit ovat ihan oikeasti minulle aarre, joita ei löydä etsimällä, vaan sattumalta. En edes osannut kysellä mitään säkkejä ystävättäreltäni, hän vaan ykskantaan kysyi, etkö tarvisi mitään muuta, kahvisäkkejä olisi. Ja niinpä minulla oli käärö säkkejä, joka saatiin vielä mahtumaan pieneen riisipussiimme klapien päälle.

Aarteita löytyy!
moniNainen

Vilutusta

Eipä tässäkään maanantaissa mitään poikkeavaa ole. Yhtä hidasta ja takkuista kuin aina.
Kuuman viikonlopun jälkeen moniNainen on palellut koko päivän ja olo on flunssainen. Vai alkaisiko vasta nyt viikonlopun siitepölyt vaikuttamaan, eilen ei tuntunut mitään, mutta tänään olo on ollut tosi tuskainen. Saattaapi olla kuitenkin ihan tavallinen flunssa. Varmuuden vuoksi otin parin antiwiriä ja nyt ainakin on jo lämpöisempi olo. Saatan vaikuttaa tosi koomiseltakin, jaloissa paksut villasukat ja pojalta nurkkiin lojumaan jääneet vanhat verkkarit. Ne ovat niin pitkät, että meinaan aina kompastua lahkeisiin kun nousen ylös ja lähden kävelemään. Kotonaan saa olla onneksi millaisissa tamineissa vaan, eikä minua täällä kukaan muu katsele kuin oneMan ja hän on minut nähnyt vaikka millaisissa vetimissä. Se ei hänen maailmaansa hetkauta.

Paras on painua pehkuihin ja toivoa, että huomenna olo olisi jo parempi. Vähän aikaa saatan vielä lukea tai kuunnella rauhoittavaa musaa ja sitten tietysti tilaan jännittäviä unia katseltavaksi yön aikana.

Hyvää yötä!
moniNainen

Kesäkuu

Nyt on siis ihan virallisesti kesä. Toki se oli jo eilenkin, ainakin jos sitä ilmoista katsoo. Viikonloppu oli siis taivaallisen ihana sään puolesta ja kaikin puolin muutoinkin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja moniNainen löhösi käytännöllisesti katsoen koko viikonlopun kalliolla tekemättä mitään! Voitteko kuvitella? Mutta niin itsekkääksi olen vihdoin oppinut, että kykenen vain olemaan enkä jatkuvasti mieti tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Enkä edes kanna siitä enää huonoa omaatuntoa, jos minulla nyt ylipäätään sitä onkaan.
Ja kyllä sitä ihan hyvin pystyi vain lojumaan ja vetelehtimään, ja se teki jopa ihan hyvää. Uusia puolia löytää itsestään vielä kympsemmälläkin iällä.

Ainoa haittapuoli viikonlopussa oli aivan uskomaton siitepölyn määrä. Kaikki ulkokalusteet olivat aivan keltaisia, mutta koska olin päättänyt olla tekemättä mitään niin annoin pölyn kerääntyä. Toivottavasti männyt ovat levitelleet kaiken siitenpölynsä seuraavaan viikonloppuun mennessä niin kalusteet voisi pestä. Pieni sadekuuro edesauttaisi myös siitepölymäärään ja tekisi luonnolle muutoinkin hyvää.
Säälittää ne miljoonat mustikankukat, jotka karisevat kuivuuttaan. Olen niitä ihastellut muutaman viikon ja nähnyt jo itseni poimimassa ihanan pulleita mustikoita. Mutta nähtäväksi jää ehtivätkö ollenkaan kehittyä marjoiksi tai jos ehtivät, on varmaan turha odottaa viime kesän vertaista satoa.

Viikonlopun täydellisen levon jälkeen jaksaakin taas töihin ruhtinaalliseksi kolmeksi päiväksi kunnes koittaa kauan odotettu viikon loma.

Heleää kesäkuuta!
moniNainen