Takkuinen on ollut moniNaisen tammikuu. En oikein meinaa herätä talviunesta vai mikä lienee vaivaa. Kaikenlaiset krempat ovat vaivanneet viime viikkoina, mutta toivottavasti ovat nyt ohi tältä vuodelta. Tosin on myönnettävä, että joululahjaksi saamani kirkasvalolamppu on ainakin tehnyt sen, että nukun tosi sikeästi koko yön. Se on varsin harvinaista herkkua, kun yleensä olen pyörinyt sängyssä illasta aamuun ja se on puolestaan aiheuttanut sen, etten koskaan tuntenut itseäni virkeäksi aamuisin. Eli ei ihan huuhaata tämä lamppu.
Kaikenlaista "pientä" on maailmassa tapahtunut tammikuussa. USA sai sympaattisen oloisen presidentin, tosin on poikaparalle jätetty melkoinen sontakasa perinnöksi. Obama osasi kyllä taitavasti näpäyttää Bushia virkaanastujaispuheessaan. Mutta tuskin Bush edes ymmärsi koko asiaa. Taitaapa vielä tänäkin päivänä miettiä, että mitähän se oikein tarkoitti. Tyhmemmän oloista presidenttiä en kyllä tiedä kuin nyt pestinsä jättänyt kyseinen herra. Toivotaan, että kaikki kääntyy pikkuhiljaa parempaan suuntaan niin Amerikassa kuin muuallakin maailmassa.
Täällä kotimaassa on viime päivinä ihastuttanut ja vihastuttanut rouva Mikkonen omituisilla mielipiteillään. En tiedä mistä hän on johtopäätöksensä tehnyt, että tarhalapsista tulisi joitain yhteiskunnan hylkiöitä. moniNainen ei ainakaan allekirjoita Mikkosen mielipiteitä. Minua lähinnä säälittää kyseisen rouvan lapset.
Pitäisi kyseisen rouvan sieltä norsunluutornistaan katsoa tosiasioita eikä viitata yksittäisiin tapahtumiin, joita jotkut onnettomat lapsiparat ovat aiheuttaneet.
Toki täytyy myöntää, että kyllä moniNaistakin aikoinaan säälitti jättää ainukainen lapsensa tarhaan jo puolivuotiaana. Mieluusti olisin ollut hiukan pitempään kotona hänen kanssaan. Mutta tilanne oli pakon sanelema. Ei se leipä tule pöytään pelkästään sillä, että rakastaa lastaan ja on kotona häntä hoitamassa.
Kaikeksi onneksi moniNaisella on nyt ihka ihana aikuinen, kohtelias, sosiaalinen nuorimies ja vielä ihan kunnollinenkin, koulussakin pärjäsi samoin kuin armeijassa. Samoin on muitten poikien laita, jotka hänen kanssaan yhtäaikaa olivat samassa tarhassa. Kunnon kavereita kaikki.
Pitäkööt rouva Mikkonen mielipiteensä, siihen hänellä on oikeus, mutta täytyykö niistä paasata paatoksella ympäriinsä ja aiheuttaa pahaa mieltä niille äideille, joilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin.
Valinnanvapautta äideille!
moniNainen
maanantai 26. tammikuuta 2009
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Leipäjono
Katselin eilen illalla televisiosta ohjelmaa, jossa keskusteltiin yhä pitenevistä leipäjonoista. Ilmiö on moniNaisestakin ikävä ja huolestuttava. Onko julkisella vallalla enää mitään vastuuta vähäosaisista? Leipää jakavat Pelastusarmeija ja jotkut seurakunnat. Voisivat jakaa leipää Arkadianmäeltä, niin näkisivät mitä oikea köyhyys on tämän päivän Suomessa. Taitaa elää mainitun mäen porukka niin omissa pilvilinnoissaan, ettei sisäistä asioiden oikeaa laitaa.
Irvokkainta ohjelmassa oli Hyssälän haastattelu, arvon rouva kurvasi mustalla pirssillä leivänjakopisteen eteen haastateltavaksi. Kun häneltä kysyttiin, mitä aikoo tehdä asian korjaamiseksi ja parantamiseksi. Hän vastasi, että moni hallitus on jo vuosien ajan yrittänyt löytää ratkaisua asiaan. Aikaa siis on ollut, mutta mitään ei ole tapahtunut ja tuskin tapahtuu lähivuosinakaan. Olisit vaan Hyssälä sanonut suoraan, että ei kiinnosta tippaakaan. Kurkkasit sentään sisään ja totesit, että vielä on leipää ja siirryit mustaan pirssiisi takaisin. Hei vaan köyhät, hakekaa leipänne mistä tahdotte.
Ei näkynyt tämän päivän lehdissä artikkeleita kyseisestä ongelmasta. Sen sijaan paljonkin kirjoitettiin toisesta tv-ohjelmasta, jossa satiirin keinoin ilakoitiin ministeri Niinistön kustannuksella. Mikä älämölö mokomasta. Tämä osoittaa vaan sen, mikä ja millainen on ministerien ja eduskunnan arvomaailma. Ja vielä niin pirun huumorintajuttomiakin ovat, itsepähän ovat itsensä julkisuuteen tunkeneet. Pitäisi aikuisten ihmisten ymmärtää myös julkisuuden tuomat ei niin mukavat puolet.
Puuttukaa pilvilinnan asukit todellisiin ongelmiin, älkääkä tuhlatko energiaanne toisarvoisiin asioihin. Saattaisivat asiat olla mallillaan tässäkin maassa, jos oikeat ongelmat saisivat yhtä paljon julkisuutta ja asioihin paneutumista kuin ministerien tyttöystävät ja vaimot ja muut friidut.
Leipää kaikille!
moniNainen
Irvokkainta ohjelmassa oli Hyssälän haastattelu, arvon rouva kurvasi mustalla pirssillä leivänjakopisteen eteen haastateltavaksi. Kun häneltä kysyttiin, mitä aikoo tehdä asian korjaamiseksi ja parantamiseksi. Hän vastasi, että moni hallitus on jo vuosien ajan yrittänyt löytää ratkaisua asiaan. Aikaa siis on ollut, mutta mitään ei ole tapahtunut ja tuskin tapahtuu lähivuosinakaan. Olisit vaan Hyssälä sanonut suoraan, että ei kiinnosta tippaakaan. Kurkkasit sentään sisään ja totesit, että vielä on leipää ja siirryit mustaan pirssiisi takaisin. Hei vaan köyhät, hakekaa leipänne mistä tahdotte.
Ei näkynyt tämän päivän lehdissä artikkeleita kyseisestä ongelmasta. Sen sijaan paljonkin kirjoitettiin toisesta tv-ohjelmasta, jossa satiirin keinoin ilakoitiin ministeri Niinistön kustannuksella. Mikä älämölö mokomasta. Tämä osoittaa vaan sen, mikä ja millainen on ministerien ja eduskunnan arvomaailma. Ja vielä niin pirun huumorintajuttomiakin ovat, itsepähän ovat itsensä julkisuuteen tunkeneet. Pitäisi aikuisten ihmisten ymmärtää myös julkisuuden tuomat ei niin mukavat puolet.
Puuttukaa pilvilinnan asukit todellisiin ongelmiin, älkääkä tuhlatko energiaanne toisarvoisiin asioihin. Saattaisivat asiat olla mallillaan tässäkin maassa, jos oikeat ongelmat saisivat yhtä paljon julkisuutta ja asioihin paneutumista kuin ministerien tyttöystävät ja vaimot ja muut friidut.
Leipää kaikille!
moniNainen
tiistai 13. tammikuuta 2009
Tuulta ja tuskaa
Lauantain ihanan aurinkoinen ja talvinen sää vaihtui jo sunnuntain vastaisena yönä tuuleksi ja sateeksi ja on jatkunut siitä asti tähän iltaan. Lumesta ei ole enää tietoakaan ja synkkyys ja pimeys valtasi kaupungin.
Tuuli toi tuskan myös moniNaiselle. Sunnuntaiaamuna rupesimme oneManin kanssa yhteistuumin hiukan siivoamaan huushollia. Siinä sitten sohvatyynyjä ojennellessa sain pistävän kivun oikealle alaselkääni ja siinä sitten oltiin tuskasta vaikerrellen. Kipu oli sanoin kuuvamaton. Ei ollut siis pyhätyöllä siunausta kuten äidilläni oli tapana sanoa.
Nyt tiistaina on jo ollut paljon helpompaa, pääsen omin avuin ylös sohvalta ja sängystä. Kiitos hyvästä särkylääkkeestä työterveyslääkärilleni, jolta myös varmuuden vuoksi sain lähetteen kiropraktikolle mikäli kipu ei hellittäisi otettaan. Toivon, ettei minun tarvitse sitä käyttää.
Huomisen olen vielä kotosalla ja yritän noudattaa lääkärin neuvoa ja välttää istumista ja makaamista. Siis kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla kävellä kaupungilla, vaikka on sairaslomalla. Ja myönnettävä on, että liikuntaharrastukseni on viimeisen vuoden aikana jäänyt todella vähiin. Ei olisi ehkä selkäkään niin herkästi kipeytyvä, jos lihakset olisivat hyvässä kunnossa. Nyt vain on otettava itseään niskasta kiinni ja ruvettava hommiin.
Olis punteille töitä!
moniNainen
Tuuli toi tuskan myös moniNaiselle. Sunnuntaiaamuna rupesimme oneManin kanssa yhteistuumin hiukan siivoamaan huushollia. Siinä sitten sohvatyynyjä ojennellessa sain pistävän kivun oikealle alaselkääni ja siinä sitten oltiin tuskasta vaikerrellen. Kipu oli sanoin kuuvamaton. Ei ollut siis pyhätyöllä siunausta kuten äidilläni oli tapana sanoa.
Nyt tiistaina on jo ollut paljon helpompaa, pääsen omin avuin ylös sohvalta ja sängystä. Kiitos hyvästä särkylääkkeestä työterveyslääkärilleni, jolta myös varmuuden vuoksi sain lähetteen kiropraktikolle mikäli kipu ei hellittäisi otettaan. Toivon, ettei minun tarvitse sitä käyttää.
Huomisen olen vielä kotosalla ja yritän noudattaa lääkärin neuvoa ja välttää istumista ja makaamista. Siis kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla kävellä kaupungilla, vaikka on sairaslomalla. Ja myönnettävä on, että liikuntaharrastukseni on viimeisen vuoden aikana jäänyt todella vähiin. Ei olisi ehkä selkäkään niin herkästi kipeytyvä, jos lihakset olisivat hyvässä kunnossa. Nyt vain on otettava itseään niskasta kiinni ja ruvettava hommiin.
Olis punteille töitä!
moniNainen
tiistai 6. tammikuuta 2009
Lööppejä riittää
Nyt koettiin tasavallassa todellinen yllätys. Sauli räväytti ja meni naimisiin lähes salaa nuoren naisen kanssa. Onnea vaan vastaleivotulle avioparille. Jos eivät olleet lehdet saaneet vihiä etukäteen, niin taatusti lööppejä tulee riittämään tulevaisuudessa. Ja niitähän revitään pienimmistäkin asioista. Ei passaa Saulin paljon morjestella vieraita naisia kadulla, saati että istuskelisi kaffella jonkun vieraan leidin kanssa. Mutta hienosti olivat pystyneet pitämään suunnitelmansa salassa, toisin kun jotkut muut tasavallan arvohenkilöt nimiä mainitsematta.
moniNainen on tässä viimepäivinä miettinyt, että miten olisi jos asetelma olisikin toisin päin; kuusikymppinen nainen naisi kolmekymppisen miehen. Siitäkin varmasti kohistaisiin monin verroin enemmän. Se olisi vallan kamalaa ja inhottavaa, yäk! Mutta olen sitä mieltä, että jokainen tehkööt mitä lystää ja jos siitä vielä tulee onnelliseksi niin mikäs siinä.
Luonnon asettama totuus on kuitenkin se, että jossain vaiheessa kolmenkymmenen vuoden ikäero tulee vaikuttamaan elämään. Jo pelkästään ajatusmaailma muuttuu niin paljon, ettei yhteistä säveltä ole varmaankaan helppo löytää ja toisesta tulee vääjämättä vanhemman puoliskon "omaishoitaja".
Muutoin uusi vuosi ei ole tarjonnutkaan yllätyksiä täällä kotimaassa. Mutta toivon kuitenkin, että maan talouteen saataisiin jotain tolkkua, eikä tarvitsisi joka päivä lukea irtisanomisista ja lomautuksista. On aivan käsittämätöntä, että yhdellä silmänräpäytyksellä kaikkien on lomautettava ja sanottava irti työntekijöitä kun menee niin huonosti. Aikaisemmin riitti se, että yrityksen tulos oli plussan puolella, nyt ei riitä, että voittoa tulee miljoona tai pari. Jotain rajaa ahneudellakin voisi olla, vai onko parempi, että koko Suomi lakkautetaan ja myydään eniten tarjoavalle.
Ensimmäiseksi ollaan vaatimassa, että työntekijöiden on luovuttava palkankorotuksistaan, mutta en ole vielä missään nähnyt, että johtajat olisivat halukkaita alentamaan kymmenientuhansien kuukausipalkkaansa tai luopumaan optioistaan. Johtajien palkanalennuksilla ja optioilla pystyttäisiin pitämään muutamiakin työntekijöitä yrityksen palkkalistoilla. Työntekijän palkka on kuitenkin vain pari tonnia kuussa.
Toinen kummastuksen aihe moniNaisella on se, että jos johtaja epäonnistuu ja potkitaan pois palliltaan, hänelle maksetaan millin verran hyvää, kuten maanantaina saatiin lukea. Moraalitonta, millillä yksi tavallinen duunari tekee työtä kaksikymmentä vuotta! Työntekijät, jotka potkitaan pellolle, eivät yleensä ole epäonnistuneet työssään, vaan ovat tunnollisesti tehneet sen mitä on käsketty. Mutta mikä on kiitos heille, kun jäävät omaa syyttään työttömiksi, mitätön päiväraha määräajaksi. Kituuttele sillä sitten, jos pystyt.
Tasa-arvoa ja moraalia tasavaltaan!
moniNainen
moniNainen on tässä viimepäivinä miettinyt, että miten olisi jos asetelma olisikin toisin päin; kuusikymppinen nainen naisi kolmekymppisen miehen. Siitäkin varmasti kohistaisiin monin verroin enemmän. Se olisi vallan kamalaa ja inhottavaa, yäk! Mutta olen sitä mieltä, että jokainen tehkööt mitä lystää ja jos siitä vielä tulee onnelliseksi niin mikäs siinä.
Luonnon asettama totuus on kuitenkin se, että jossain vaiheessa kolmenkymmenen vuoden ikäero tulee vaikuttamaan elämään. Jo pelkästään ajatusmaailma muuttuu niin paljon, ettei yhteistä säveltä ole varmaankaan helppo löytää ja toisesta tulee vääjämättä vanhemman puoliskon "omaishoitaja".
Muutoin uusi vuosi ei ole tarjonnutkaan yllätyksiä täällä kotimaassa. Mutta toivon kuitenkin, että maan talouteen saataisiin jotain tolkkua, eikä tarvitsisi joka päivä lukea irtisanomisista ja lomautuksista. On aivan käsittämätöntä, että yhdellä silmänräpäytyksellä kaikkien on lomautettava ja sanottava irti työntekijöitä kun menee niin huonosti. Aikaisemmin riitti se, että yrityksen tulos oli plussan puolella, nyt ei riitä, että voittoa tulee miljoona tai pari. Jotain rajaa ahneudellakin voisi olla, vai onko parempi, että koko Suomi lakkautetaan ja myydään eniten tarjoavalle.
Ensimmäiseksi ollaan vaatimassa, että työntekijöiden on luovuttava palkankorotuksistaan, mutta en ole vielä missään nähnyt, että johtajat olisivat halukkaita alentamaan kymmenientuhansien kuukausipalkkaansa tai luopumaan optioistaan. Johtajien palkanalennuksilla ja optioilla pystyttäisiin pitämään muutamiakin työntekijöitä yrityksen palkkalistoilla. Työntekijän palkka on kuitenkin vain pari tonnia kuussa.
Toinen kummastuksen aihe moniNaisella on se, että jos johtaja epäonnistuu ja potkitaan pois palliltaan, hänelle maksetaan millin verran hyvää, kuten maanantaina saatiin lukea. Moraalitonta, millillä yksi tavallinen duunari tekee työtä kaksikymmentä vuotta! Työntekijät, jotka potkitaan pellolle, eivät yleensä ole epäonnistuneet työssään, vaan ovat tunnollisesti tehneet sen mitä on käsketty. Mutta mikä on kiitos heille, kun jäävät omaa syyttään työttömiksi, mitätön päiväraha määräajaksi. Kituuttele sillä sitten, jos pystyt.
Tasa-arvoa ja moraalia tasavaltaan!
moniNainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
