Joulu

Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
(Mika Waltari)

Hyvää joulua!
moniNainen

Joulutunnelmaa

Ihana joulutunnelma, moniNaiselle se tulee perinteisestä joulukonsertista Porvoon Tuomiokirkossa, niin tänäkin vuonna. Tunnelmaa lisää vielä se, että luontokin on pukeutunut parhaimpiinsa. On niin valkoista ja kaunista. Ja kyllä sitä lunta on saatukin, muutamassa päivässä kolmisenkymmentä senttiä - ainakin.

Huomenissa on vielä työpäivä ja sen kun klaaraa niin voi heittää arkihuolet muutamaksi päiväksi romukoppaan ja vain olla ja löhötä, kuunnella musiikkia ja lukea kirjoja. Mikä muu voisi olla parempaa? No tietty suklaa.

Omaksi onnekseni en ole kovin hössöttäväinen ruoan ja herkkujen kanssa. Ainoa mitä aion itse valmistaa on lanttuloota ja joulutortut olenkin jo tehnyt. Eiköhän paikalliset marketit sitten mielellään tarjoa (ostettavaksi) muut tarpeelliset asiat.
Mitäpä sitä kaksi vanhaa varista niin paljon tarvitsee, vararavintoa on kertynyt vuosien varrella kiitettävä määrä, joten niissä varastoissa kyllä piisaa. Eli mennään vaan kiss-periaatteella tämä joulu.

Tunnelmissa!
moniNainen

Glögi lämmittää

Talvi tulee joka vuosi, niin nytkin. Ulkona on jäätävän kylmää, sisällä sentään tarkenee kun hörppäilee lämmintä glögiä aina silloin tällöin. Ja kyllä se eittämättä on yksi parhaista juomista kropan lämmitykseen. Terästyksellä tai ilman.


Viime postissani mainitsin lomastani, joka siis suuntautui Wieniin. Wien on aina Wien vai onko? Suuri kaupunki, paljon mukavaa nähtävää ja maukasta sacheria. Mutta yleisilmeeltään kaupunki ei ollut kovin kehuttava. Puistot ja historialliset linnat olivat tosi kauniita, mutta jokin kulahtaneisuus kaupungissa silti oli, jollain tavalla hoitamattoman näköistä.
Wieniin ei syntynyt moniNaiselle mitään rakkaussuhdetta niin kuin moniin muihin kaupunkeihin. En haluaisi sinne uudestaan, yksi kerta riitti. Matka oli muutoin ihan onnistunut, hotelli oli tosi hieno, henkilökunta ystävällistä ja joustavaa. Matkaseura oli kerrassaan loistava ja huolehtiva. Tuntevat moniNaisen suuntavaiston ja ilma heitä olisin ollut eksyksissä monta kertaa.
Ja ainahan muutaman päivän breikki poissa arkisista ymyröistä tekee hyvää.

Nyt sitten vaan joulua odottelemaan. Tänään sain joulukortit postiin, joululahjoja ei paljon tarvitse miettiä kun perhepiirissä ei ole pieniä lapsia. Ehkä kuitenkin oneMan saa yhden lahjan. Joulukukatkin hankimme jo sunnuntaina paikallisesta puutarhasta, ainoaksi hommaksi jää siis ruokien miettiminen ja se että valmistanko itse vai ostanko kaupasta. Joka tapauksessa jotain on syötävä.

Ei joulustressiä!
moniNainen

Hyvää Pikkujoulua

Tässä sitä taas ollaan. Pikkujoulu, vaikka ei kyllä uskoisi kun ulos katsoo. Vettä tulee taivaan täydeltä ja pimeys on sanoin kuvaamaton. Ainakaan sää ei edesauta pikkujoulutunnelmaan pääsyä. Mutta ei se aina säästäkään ole kiinni. Eilen illalla moniNainen juhli pikkujoulua työporukan kanssa ja kieltämättä mukavaa oli. Ruoka oli hyvää ja naurua riitti. Nuorempi sukupolvi työporukasta lähti vielä jatkoille, mutta moniNainen suunnisti kotiin rankkasateessa. Mutta ei haitannut yhtään vaikka meikit valuivat pitkin poskia, tukka oli kuin suihkun jäljiltä ja vaatteista voi käsin vääntää enemmät vedet pois.


Pikkujoulu toi mukanaan muutakin hyvää kuin tontun tuoman lahjan - viikon loman. Ja loma tulee todella tarpeeseen ja viime hetkillä, niin väsynyt olen parin viime viikon ajan ollut. Maanantaiaamuna on tarkoitus suunnistaa kohti erästä Keski-Euroopan pääkaupunkia. Olen haaveillut pitkään joskus pääseväni kyseiseen kaupunkiin ja nyt siitä vihdoin tulee totta. Matkakohteesta ja -kokemuksista aion kertoa seuraavassa postissani ensi viikon loppupuolella.

Hyvää Pikkujoulua Kaikille!
moniNanen

Treeniä ja teatteria

En minä mihinkään ole hävinnyt, vaikka edellisestä postistani niin olisi ehkä voinut päätelläkin. Olen vain muuttunut, siis kroppani. Pyrkimys on kova palauttaa edes osa entisestä bodystäni. Illat ovat menneet punttisalilla ja erilaisilla jumppatunneilla. Koville ottaa, mutta periksi en anna.

Tänään olen kuitenkin sen verran puhki, että soin itselleni vapaaillan. moniNainen oli eilen illalla Svenska Teaternissa kuuntelemassa Forkin Pink Noisea. Wau on oikeastaan kaikki mitä voin siitä sanoa. Hiki tuli pelkästään katsellessa. Yleisö eli mukana, taputti ja jorasi. Sitä harvemmin näkee suomalaisissa teattereissa.
Olen kerran aikaisemminkin nähnyt kyseisen ryhmän esiintyvän ja jo silloin olin ihastuksissani. Mutta eilinen esitys vei kirkkaasti voiton. On käsittämätöntä miten pelkällä ihmisäänellä saa aikaan niin hienon musiikillisen elämyksen.

Marraskuukin on jo loppupuolellaan. Aika menee sellaista vauhtia ettei perässä pysy. Tähän aikaan vuodesta se on hyvä asia, koska tätä pimeyttä ei kauan jaksa sietää. Viikon verran vielä kun jaksaa rokata niin sitten on viikon ansaittu loma. Saa nähdä sitten mihin nokka näyttää. Toiveissa on jokin Keski-Euroopan kaupunki. Paikka, jossa moniNainen ei ole aikaisemmin käynyt. Pääasia, että pääsee irti näistä ympyröistä eikä ainakaan loma mene harmitellessa tekemättömiä kotitöitä, kuten kävisi jos olisi loman kotona. Ei kerta kaikkiaan osaisi relata kun olisi niin monta kohdetta, jotka tarvitsisivat siivousta, korjaamista, pesemistä, ompelemista jne.

Tuntematon odottaa!
moniNainen

Mihin minä hävisin?

Naisen elämä voi sitten olla kummallista. Mitä ihmeellisimpiä asioita tapahtuu yhdessä yössä.
Lantioni katosi yhdessä yössä joitakin vuosia sitten. Eräänä toisena yönä menin nukkumaan vain huomatakseni aamulla, että reiteni olivat kadonneet ja tilalla oli reidet, jotka näyttivät siltä kuin ne olisi tehty kaurapuurosta. Yök!Kenen reidet minulla oli ja mihin katosivat minun sileät reiteni? Etsin niitä koko kesän. Lopulta vihaisena ja masentuneena minun oli tunnustettava ja hyväksyttävä se tosiasia, että jatkaisin elämääni farkuissa.
Seuraavana oli takapuoli. Uusi takamukseni oli viisitoista senttiä alempana kuin alkuperäinen.Minun oli luovuttava farkuistani ja ruvettava käyttämään pitkää hametta.
Pari vuotta sitten huomasin, että jopa käsivarteni oli vaihdettu. Yhtenä aamuna kun föönasin tukkaani pelästyin suunnattomasti kun käsivarsissani allit heiluivat samaan tahtiin hiusharjani kanssa hiuksiani föönatessa. Se oli inhottavaa, kroppani oli vaihdettu (huonompaan) pala palalta.
Mitä sitten tapahtuikaan. Kaulani hävisi ja se korvattiin kalkkunan kaulalla.

Viime vuonna luulin, että joku oli varastanut rintani. Makasin sängyssä ja ne olivat poissa, mutta kun hyppäsin ylös sängystä saatoin huokaista helpotuksesta, ne olivat vain menneet piiloon kainaloihini kun nukuin.

Vahtikaa kroppaanne naiset!
moniNainen

Postia Pappi Jakobille

Maanantai oli tosi takkuinen päivä. Joku viisas olikin todennut sen olevan vuoden tuottamattomin päivä, johtuen siitä, että kelloja rukattiin taas kerran tunnilla, talviaikaan. Ja kyllä se varmaan niin olikin, tuntui kuin koko työporukka olisi ollut aivan lukossa moniNainen mukaanlukien. No onneksi maanantai on ollut ja mennyt.

Tiistaina vauhti olikin sitten jo aivan toinen. Päivä meni kuin siivillä. Heti työpäivän päätteeksi lähdin ystävättäreni kanssa elokuviin katsomaan Klaus Härön elokuvaa Postia Pappi Jakobille. Kiehtova leffa ja erityisen hyvin rooleihinsa sopivat näyttelijät. Elokuvan nähtyäni en voisi kuvitellakaan pääosiin muita kuin Kaarina Hazardia ja Heikki Nousiaista. Toivottavasti kukaan ei päätä olla katsomatta elokuvaa sen uskonnollisen päähenkilön takia. Elokuva tarjoaa niin paljon muutakin, on hyvin moniulotteinen hienoista näyttelijäsuorituksista puhumattakaan.

Tiistaina oli siis tarjolla "hengen" ravintoa ja keskiviikkona on ruumiin kulttuurin vuoro. moniNaisen treeniohjelma pitäsi olla valmiina ja sitten paluuta ei olekaan.

Hyvää yötä!
moniNainen

Huumaa löytyi lauantai-illastakin

Ei se nyt ihan huumaton ollut lauantai-iltakaan, pitää vaan osua oikeaan paikkaan. Ja tällä kertaa moniNainen todella onnistui siinä. Lähdin ystävättäreni kanssa Loirin konserttiin Inari-Ivalo-Kasari. Olen vuosikausia ollut Veskun uskollinen ihailija, nyt en puhu Turhapurosta vaan vahvasta laulujen tulkitsijasta. Monet konsertit on käyty ja aina ne ovat yllättäneet erilaisuudellaan. Tällä kertaa ohjelmisto sisälsi tulkintoja tunnettujen aikalaisten biiseistä, jotka eivät todellakaan jättäneet ketään kylmäksi.

moniNaista sävähdytti erityisesti Juicen Pyhä Toimitus, Meitä odotetaan mullan alla (YUP), Edu Kettusen Kone älä hyydy ja Aulikki Oksasen sanoittama Vilukukka. Toki muutkin biisit olivat hienoja, mutta edellämainitut sai viluväreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kaiken kaikkiaan konsertti oli hieno elämys.

Toivottavasti Vesku saa itsensä parempaan kuntoon, sillä moniNainen ainakin haluaa kuulla vielä monta konserttia Livenä!

Tsemppiä Veskulle!
moniNainen

Perjantai-illan huumaa

Perjantai on varmasti päivä, jota melko suurella todennäköisyydellä lähes jokainen työssäkäyvä odottaa. Nuorempana muistan odottelleeni aina lauantaita, mutta niin se maailma muuttuu. Nyt sitä odottaa perjantaita. Jostain kumman syystä mehut ovat menneet ainakin moniNaiselta kun aikarauta näyttää perjantaisin lukemaa 16.45. Mutta tietoisuus siitä, että lauantaiaamuna saa vapaasti vedellä hirsiä niin kauan kuin lystää, tuottaa omituisen hyvän olon tunteen. Energia lisääntyy kummasti eikä väsymyksestä ole tietoakaan kun pääsee kotiin. Siis ihan oikeaa perjantai-illan huumaa.

Jossain huumassa ovat kauppiaatkin. Tänään parissa liikkeessä pistäytyessäni, olin suorastaan hämmästynyt kun ovesta sisään astuessani törmäsin täyteen joulumeininkiin. Yök!!!!! Nytkö se jo alkaa, eletään vasta lokakuuta. Joulumusiikki ei sentään vielä soinut, mutta hyllyt notkuivat kaikenlaista joulukrääsää. Mahtavat myyjäparat olla kurkkuaan myöten täynnä jouluinhotusta jo siinä vaiheessa kun tavallinen tallaaja vasta alkaa miettimään joulunviettoa. En tiedä onko se vaan harhaluuloa, mutta jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta tämä jouluhässäkkä aikaistuu. moniNaisen mielestä sopiva aloitusaika olisi pikkujoulusta. Uskon nykymenon synnyttävän muissakin ihmisissä pelkästään inhotusta jouluilon sijasta.
Onneksi valinta on jokaisen oma, moniNainen ainakin aikoo valita ostospaikkansa sieltä, missä ei tätä hössötystä vielä ole.

Viikonloppuna onkin sitten taas yksi suuri ilonaihe kun saamme menetetyn tunnin takaisin. Siis yhtä huumaa vaan.

Hyvää lokakuun loppua!
moniNainen

Bingonpelaajia ja tuppeensahattuja lautoja

Viime viikkoina lehtien palstatilaa ovat valloittaneet tuppeensahatut laudat ja ...leen bingonpelaajat. Hyvin on valtakunnassa asiat kun ei tähdellisempää kirjoitettavaa löydy.
Rouva Airisto on tunnettu räväköistä mielipiteistään, mutta moniNaisen mielestä tämän- kertainen toteamus ei ollut aivan ajantasalla. Tai oikeammin Airisto ei ehkä ole aivan ajantasalla nykymaailman menosta. Muistaakseni hän sanoi jotensakin tähän tyyliin "kysyn kuusikymppisiltä, aiotteko pelata bingoa lopun ikäänne?" (Golf kuuluu hänen mielestään samaan kastiin.)Niin ja tietysti omalle tyylilleen sopivana suitsuttaa itseään kuinka vielä seitsemänkymppisenäkin tekee duunia ja ties vaikka mitä.
Tähän en voi kuin todeta sen, että kuinkahan moni näistä kuusikymppisistä on vapaaehtoisesti ilman työtä? Kuinka moni heistä pelaa bingoa tai pelaa golfia? Rouva Airisto voisi ihan oikeasti tutustua tämän päivän työelämän todellisuuteen, jossa jo viisikymppiset potkitaan pellolle kunhan vaan joku syy keksitään. Ja mitä helkutin väliä sillä on mitä ihminen ajankulukseen tekee. moniNaista ei ainakaan liikuta kenenkään tekemiset, on omissa asioissa ihan tarpeeksi miettimistä.

Toinen valtakunnan puheenaihe on ollut Vanhasen "saama lautakasa". En millään tavalla ole Vanhasen ihailija enkä muutenkaan pidä koko ukosta, mutta kyllä tuntuu käsittämättömältä ajojahdilta. Kuinka paljon onkaan energiaa tuhlattu moisen asian setvimiseen. Kukakohan Arkadianmäen porukasta ei olisi jotain ilmaiseksi saanut? Antakaa nyt ihmeessä kymmenen vuoden takaisen lautakasan lahota ihan rauhassa ja keskittäkää energianne tärkeämpiin asioihin. Vähissä on median jutun aiheet kun täytyy tyhjästä nyhjästä.

Toivottavasti oven takana kolkuttava talvi tuo mukavampia asioita tullessaan. Jaksaisi paremmin pimeän vuodenajan ylitse. moniNainen aikoo kaivaa kirkasvalolampun kaapin kätköistä näinä päivinä sulostuttamaan aamuhetkiä.
oneManin kanssa laitoimme mökin talvikuntoon viikonloppuna, hiukan haikealta tuntui. Mutta ei siinä loppujen lopuksi niin kauan mene kun siellä taas voidaan viettää viikonloppuja. Ja toisaalta on mukava välillä viettää cityelämääkin viikonloppuisin.

Syksyä cityssä!
moniNainen

Susan teki sen taas

Susan Boyle yllättää taas kerran. Hän on valinnut marraskuussa ilmestyvälleen levylleen Rollareitten kappaleen Wild Horses. Mikä tulkinta! Biisiä pääset kuuntelemaan tästä linkistä Wild Horses

moniNaisista kiireistä johtuen en ehdi tällä kertaa kirjoittelemaan sen pitempään. Mutta kuunnelkaa Susania ja muutakin kaunista musiikkia. Se on lepoa sielulle tässä hektisessä maailmassa.

Rentouttavia hetkiä!
moniNainen

moniNaisen paluu

Täällä ollaan. Ihanaa kesää vaan ei ole voinut tuhlata tietokoneen ääressä. Nyt kun syksy tekee tuloaan, alkaa taas olla hiukan malttia pysyä sisätiloissa ja kirjoitella posteja.
Tähän asti meitä onkin hellitty ihanilla ja lämpimillä syyskuun päivillä. Ja kyllä vieläkin heti perjantaina töistä päästyä suunta on mökille. Nautin kun saan aamusella juoda kahvit kalliolla ja sen jälkeen suunnistaa metsään marjoja poimimaan. Ja niitä onkin tullut kerätyksi joitain kymmeniä litroja, enempää ei pakastimeen mahdu. Ystävätkin ovat saaneet pieniä marjayllätyksiä, en vaan malta olla poimimatta ja kun itselle ei mihinkään mahdu, niin vien kavereille. Sitä paitsi metsässä käveleminen ja kykkiminen on varsin mainiota liikuntaa ja kesän aikana onkin vyötärö hoikistunut niin paljon että sain ostaa pari numeroa pienemmät housut. Kaiken varalta aion kuitenkin säästää isoiksi käyneet vetimet, jos sattuu talven aikana kilot yllättämään.

Kesä meni siis pääasiassa mökillä remppaa tehdessä. Aivan valmiiksi sitä ei saatu, mutta jossain vaiheessa oli laitettava stoppi, pitäähän kesästäkin nauttia. Jatketaan sitten ensi keväänä.


Kesäloman aikana toki ehdin muutakin. Mieluisin juttu oli pyörämatka Gotlannissa Fårön saarella. Saari on uskomattoman kaunis karuudessaankin. Luonto on siellä niin erilainen kuin missään muualla Pohjolassa. Käymisen arvoinen paikka. Ja ensi kesäksi on suunnitteilla uusi pyöräreissu, todennäköisesti kuitenkin eri saarelle.
Unelmia ja suunnitelmia pitää olla, jaksaa paljon paremmin talven yli. Mutta nautitaan nyt kuitenkin ihanasta syksystä.

Menkää marjaan!
moniNainen

Jussi tuli ja meni

Kuukausi vierähtää uskomattoman nopeasti. En edes tajunnut, että edellisestä postistani on jo niin kauan. Ainakin sen olen oppinut viimeisen kuluneen kuukauden aikana, etten päätä tekeväni jotain tietyin väliajoin kuten kirjoittavani blogiini. Yksi suuri este tosin on ollut tämä tietokoneeni, joka huutaa kuin vanha zetori ja aikaa menee lauseenkin kirjoittamiseen helposti vähintään viisi minuuttia.

Niin ja seinäpaneelit saatiin maalattua Juhannuksena. Ei riittänyt kaksi maalauskertaa, vaan vielä oli maalattava kolmannenkin kerran. Tästä tarkkaavainen lukija jo varmaan huomasikin, että ei ole mörskän remontti vieläkään valmis. Aivan oikein. moniNainen onkin jo luopunut toivosta, että voisi viettää aikaa mörskällä ihan vaan oleillen tänä kesänä. Jos näin kaikesta huolimatta kävisi niin se olisi vain positiivinen yllätys.
Mökin remontti on ollut paljon aikaavievämpi ja hankalampi projekti kuin aluksi kuvittelin. Ärräpäät ovat lennelleet ja sätkä palanut ja ihan hiukan on ollut pakko nauttia camparia - ainakin saunan jälkeen. Kaikki kuitenkin korjaantuu, feng shui-ihmisenä tiedän miten putsata huonot energiat hevon kuuseen. Mutta space clearingin voi tehdä vasta kun kaikki on valmista ja roskat ja romut siivottu ja viety mätäjärvelle. Nyt vaan odotellaan päivää x ja clearingiä.

Elämä kuitenkin jatkuu Juhannuksen jälkeenkin ja niin oli aamulla siirrettävä moniNaisenkin luunsa kustannuspaikalle. Loman alkuun on neljä viikkoa, toivottavasti hellelimiitti ei ole käytetty siihen mennessä loppuun. Vaan loma on lomaa, vaikka satais ämmiä äkeet selässä. Lomaa odottaa aina innolla ja aina yhtä nopeasti se on ohi.

Aurinkoisia päiviä!
moniNainen

Näppiruokaa ja nauloja

Aika on mennyt kuin siivillä, viikonloput ja muut vapaapäivät mörskän kimpussa nauloja repiessä. Ainoa asia, mistä ei näytä olleen pulaa viisikymmenluvun alussa, on naulat. Kilokaupalla niitä on nyt revitty ja vihdoin näyttää siltä, että tältä osin projekti on lopuillaan. Pirullisimpia ovat pienet mustat, terävät nupit, joilla pahvia on naulattu seiniin ja kattoon kiinni. Nämä pikkupaholaiset repivät kädet ja painuvat kengänpohjiin kevyesti, jos sattuu päälle astumaan. Toisaalta niiden kanta on niin litteä ja monesti lautaan syvälle painunut, ettei niitä saa irti millään ilveellä. Mutta eivät kai niskaan tipahtele, vaikka niitä muutama jääkin.

Seuraava etappi onkin sitten seinä- ja kattopaneelien maalaaminen. Muistan, että olen pikkutytöstä asti ihaillut helmipaneelia. Vihdoin päätin toteuttaa unelmani ja eikun paikalliseen puutavaraliikkeeseen ostoksille. Nyt sitä paneelia on sitten melkoinen kasa pihalla odottamassa maalaamista. Kasan kimppuun on käytävä viikonloppuna, siinähän se sitten vauhdilla meneekin. Toivotaan, että sää suosisi maalareita.

"Normaalit" kevättyöt ovat saaneet väistyä remontin tieltä. Mutta eiköhän luonto pidä huolta puista ja pensaista. Roskat korjataan sitten kun ehditään. Narsissit ainakin kukkivat komeasti.

Suurimmaksi ongelmaksi moniNainen kokee sen, että tällä hetkellä mörskällä ei paljon kokkailla, koska keittiössä ei ole kuin raakalautaiset seinät. Kaikki muu odottaa vain kuljetusta kaatopaikalle. Siinä onkin saanut käyttää mielikuvitustaan, että keksii evästä päiväksi. Sillä nälkä tulee kun oikein huhkii. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt näppiruoka, koska astiatkin on hävyksissä jossain laatikossa tai missä lie.
Onkin käynyt mielessä, että voisin seuraavaksi projektikseni ottaa "näppiruoka-keittokirjan" kirjoittamisen.

Seuraavaan kertaan!
moniNainen

Huvila ja huussi

Otsikko saattaa olla hiukan harhaanjohtava, sillä moniNaisella ei todellakaan ole mitään huvilaa. Todellisuudessa se on pikkuruinen mökki, jota kutsumme mörskäksi. Tänä keväänä päätimme yhdessä tuumin oneManin kanssa, että jotain sille on tehtävä. Ja yllätys yllätys aloitimme ikkunoiden ja sisäänkäynnin uusimisella. Ja siitä se remontti sitten on levinnyt kuin elanto.


No, toki tiesimme, että remontista tulee isompi. Siellä ei ole viiteenkymmeneen vuoteen tehty mitään muuta kuin lisätty tapetteja seiniin. Lisäksi haluan siitä oman näköisen, puhtaan ja yksinkertaisen.

Pari viikonloppua on jo mennyt repiessä levyjä ja tapetteja seinistä. Ja niitä ei olekaan ihan vähän. Ensin oli kaksi kerrosta tapettia, sitten voimapahvia, sitten halltexin tapaista levyä ja levyn alla vielä tapetti ja voimapahvi. Repiminen olisi käynyt varsin joutuisastikin, mutta kun kaikki oli naulattu tuhansilla nupeilla ja nauloilla. Naulojen nyppimisessä sitä aikaa kuluukin vielä varmasti pari viikonloppua.

Äitienpäivä kului hiirenpesien ja -kakan lapioimisessa. Poistimme kuistin lattialta vanha laudat uusien tieltä. Yhteen nurkkaan hiirulaiset olivat päättäneet tehdä oman kammarinsa. Siitä on tosin täytynyt kulua jo vuosia, sillä mitään tuoretta tavaraa ei löytynyt ja itse en ole koskaan nähnyt ainuttakaan hiirtä mörskällä. No purut oli tietenkin pakko poistaa ja pistää uutta fylliä tilalle.

Edistystä tapahtuu viikottain, mutta tosin hitaaseen tahtiin. Yksinkertaisimpia asioita yritämme tehdä itse, mutta hankalimpiin hommiin olen pyytänyt apua ammattilaisilta. Ja hyvää työtä ovat tehneet. Pulmana on vaan se, että aina pitää odottaa viikko tai pari, että ehtivät tulla. Ja kun jonkun asian tekeminen riippuu taas jostain toisesta, niin kärsivällisyyttä tarvitaan. Toisaalta ei passaa stressiäkään ottaa, vaikka toivonkin, että ehtisimme viettää aikaa mörskällä ihan vaan levon ja loikoilun merkeissä tulevana kesänä.

Remontti-Reiskoja tarvittaisiin!
moniNainen

Hauskaa Vappua

Siinä se nyt kolkuttelee oven takana- Valpuri. Kauan odotettu vieras, joka toivottavasti tuo mukanaan myös upean aurinkoisen ja lämpimän sään. Ottakaa riemu irti tästä kevään juhlasta ja pitkästä viikonlopusta.Nauttikaa silliä, kuoharia, simaa, tippaleipää, munkkia, ihan mitä vaan. Pääasia, että nautitte, nauratte, laulatte ja tanssitte ja olette iloisia.

Ihanan aurinkoista Vappua!
moniNainen

Kaksi muuta varmaa

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin "on ja pysyy"-rautakaupan palvelua. Mutta on niitä muitakin varmoja asioita, siis on ja pysyy.
Yksi on herrojen tyhmyys. Esimerkkejä tästä on saatu viime aikoina lukea lehdistä ja kuulla televisiosta. On ollut tapaus Lilius. Tapaus, josta kukaan ei ole (ollut) vastuussa, sattui nyt vaan lipsahtamaan, että vahingossa maksettiin muutamia miljoonia ekstraa. Ei luulisi, että tällainen on mahdollista, mutta vaan on.
Toinen esimerkki tyhmyydestä on Matin tekstiviestit. Ei paljon oppinut hänkään Ruusus-episodista. Luulisi miehen tietävän, että aina löytyy julkisuuden kipeitä naisia, jotka vääntävät jutun asiasta kuin asiasta. Ja Seiska auttaa asian julkituomisessa. No, nytpähän saa Masa maistaa omaa keittoansa, kun viestien vastaanottaja aikoo viedä asian oikeuteen.

Toinen varma asia, joka koskettaa meitä jokaista, on kuolleisuus. moniNaisen suosikki Kiminkinen tokaisi eräässä jaksossa, että kuolleisuus on 100%. Ja voisiko sen paremmin sanoa, ei ole toistaiseksi kukaan tänne jäänyt ikuisesti katuja tallomaan. Toivottavaa tietenkin on, että jokainen eläisi pitkään onnellisena ja terveenä. Monesti olen miettinyt, miksi ihmiset sairastavat, onko elämä tehty liian mutkikkaaksi ja stressaavaksi? Ei syödä enää yksinkertaista ruokaa vaan lisäaineilla kyllästettyjä eineksiä ja puolivalmisteita. Onko työelämässä enää mitään muuta kuin vaatimuksia ja tulostavoitteita? Ihmisen mieli on siitä kummallinen, että se tarvittaessa saa sairastumaan. Jos duunissa ahdistaa, ei jaksa eikä huvita ja pomokin on kuttumainen, niin kyllä ihminen saa itsensä sairastumaan.

Otetaan iisisti vaan!
moniNainen

Varmoja asioita

Vaikka elämmekin epävarmoja aikoja, niin jotkut asiat ovat edelleenkin yhtä varmoja kuin aina.
Yksi satavarma on palvelu rautakaupassa. Jokin aika sitten huushollistamme hajosi suihku. Yhdessä yössä se muuttui "englantilaiseksi" suihkuksi. Vettä lorotteli juuri sen verran, että hampaansa olisi ehkä saanut pestyä, pahinta oli se, että vaihtaja ei pysynyt asennossaan ja hiuksia oli mahdoton pestä. Toisella kädellä piti suihkua ja toisella vaihtajan nuppia ylhäällä. Sanomattakin on selvää, että ei siitä mitään tullut.
Niinpä moniNainen päätti lähteä paikalliseen rautakauppaan suihkuostoksille. Siellä minä haahuilin kuin Liisa Ihmemaassa, kukaan myyjistä ei vaivautunut palvelemaan, niinpä sitten valitsin sekoittajan ja suihkun kaikkine värkkeineen. Menin kassalle, siellä sentään oli ylimielisen tuntuinen kaveri. Raha toki kelpasi. Kysyin herra Ylimieleltä, että onko tässä nyt sitten varmasti kaikki mitä pitääkin. Kyllä on kuului yksioikoinen vastaus. Kotiin päästyäni, soitin talkkarille, josko hänellä olisi aikaa tulla asentamaan uusi suihkuni. Seuraavana päivänä Maukka sitten ilmestyi touhukkaana asentamaan suihkuani. Mutta ensimmäiseksi hän tokaisi, että tästä puuttuu kokonaan vaihtaja. Jaa, että mitä? Tässä vaiheessa olin jo aivan sekaisin, kuka minua oikein huijaa. Kun minä en siihen mitään vaihtajaa haluaisi, riittää kun vesi tulee suihkusta, mutta Maukka vaan väitti, että ei suihku toimi muuten. Miten niin ei toimi?
No, nolona ja pettyneenä lupasin mennä seuraavana päivänä hankkimaan tuon kummajaisen. Talkkari pelasti minut kuitenkin uudelta rautakauppavierailulta ja kävi kaivamassa autostaan upouuden vaihtajan. Ei tietenkään ilmaiseksi, mutta iloiten maksoin pyydetyn hinnan. Säästyinpä tapaamasta herra Ylimieltä.

Suihkuun!
moniNainen

Britannia sai talenttinsa - uskomaton Susan Boyle

Harvoin on mitkään laulukisat tms idolit tehneet moniNaiseen niin suurta vaikutusta kuin Britannian Talentti-ehdokas Susan Boyle.
Kuuntelen ja katson videota katsomasta päästyäni. Susanin ääni on jotain sellaista mitä en ole koskaan kuullut. Siis aivan taivaallinen. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, välillä itkettää välillä naurattaa.

Ellet vielä ole käynyt katsomassa videota, tee se nyt, olen melko varma, että ihastut ikihyväksi. Susan Boyle

Mielenkiintoiseksi videon tekee se, että siihen sisältyy suuri opetus, joka meiltä niin helposti unohtuu, nimittäin ihmisen arvioiminen ulkoisten avujen perusteella. Mutta kun kuuntelee mitä Susan sanoo, huomaa, että hän on varsin tietoinen asiasta ja lupaa näyttää yleisölle niin sanotusti närhen munat. Susan uskaltaa olla oma luonnollinen itsensä, odottamattomat letkautukset saavat tuomarien ja yleisön suut loksahtamaan auki.

Ja vaikka yleisö sekä tuomarit tuomitsevat hänet jo ennenkuin on ehtinyt laulaakaan, Susan onnistuu kääntämään kaikki puolelleen. Toivottavasti Susan Boyle säilyttää oman persoonallisuutensa ja luonnollisuutensa. Täällä ei tarvita enää lisää kloonattuja barbeja, joita mahtuu kaksikymmentä tusinaan.

Kuuntele naista, jolle on annettu enkelin ääni!

moniNainen

Kevätsäätä ja kerjäläisiä

Pääsiäinen on mennyt varsin hiljaisissa merkeissä, olen ollut kotosalla yksikseni, sillä oneMan lähti maanantaina Etelä-Amerikkaan. Hiljaisuutta jatkuu vielä ensi viikonkin. Minulla on siis kaksi hiljaista viikkoa. Toisinaan tekee sielulle hyvää olla yksikseen. Parasta yksinolossa on se, että voi katsoa telkusta mitä haluaa,voi kuunnella sellaista musiikkia mistä pitää, voi syödä milloin haluaa tai olla kokonaan syömättä kuten moniNainen, voi mennä nukkumaan kun haluaa tai valvoa niin kauan kuin silmät pysyy auki. Siis ei voi moittia, kelpaa kyllä minulle aina silloin tällöin.

Täysin epäsosiaaliseksi en kuitenkaan ole heittäytynyt. Eilen aamulla päätin lähteä pääkaupunkiin ostoksille. Vaatteet ovat talven aikana jostain kumman syystä kutistuneet kaapissa ja tulin siihen tulokseen, että olisi ehkä hyvä saada jotain uutta, joka ei kauheasti kiristelisi. Siitä sitten vaan onnikkaan ja nokka kohti Helsinkiä.

Helsingissä on mukava kulkea ja katsella kevätauringon huumaamia ihmisiä, ei välttämättä tarvitse edes shoppailla. Päivä kuluu kävellessäkin. Aurinko tuo mukanaan muutakin kuin iloisia ihmisiä ja turisteja. Kerjäläiset ovat valloittaneet vilkkaimmat paikat. Minua ainakin ärsyttää nämä romanialaisporukat. Melkoisen iäkkäät naiset on pistetty polvilleen istumaan kadulle ja mankumaan rahaa ohikulkijoilta. Vedotakseen ihmisiin jotkut ovat laittaneet eteensä raamatun ja uikuttavat surkeana aina kun vaan joku ohikulkija on kuulosalla.

Oman huomioni mukaan pahemmin ei rahaa purkkeihin kilahdellut. Ilmeisesti lehdissä ja televiossa esitetyt vetoomukset ovat tehonneet. Niin kauan kun ihmiset antavat heille rahaa niin kauan he roikkuvat kaduilla kerjäämässä.
Emme ole täällä omassa pikkukaupungissammekaan välttyneet näiltä kerjäläisiltä. Korvia vihlovaa haitarin soittoa saa kuulla harva se päivä. Soitosta ei oikeastaan voi puhua, pikemminkin se on vinguttamista, nuotista ja melodiasta ei ole tietoakaan.
En tiedä, missä mahtavat majailla, mutta töitten jälkeen olen nähnyt, että kerjäläisiä noutaa mustaan nahkatakkiin pukeutunut ja Mersulla ajeleva mieshenkilö. Voisi suunnata Mersunsa sinne mistä ovat tulleetkin. Järjestettyä koko homma. Kuinkahan paljon ovat mummot maksaneet matkastaan Suomeen? Silläkin rahasummalla elelisi Romaniassa jonkun aikaa, luulisin. Olisi ainakin hiukan lämpimämpää.

Joka tapauksessa nautin päivästäni, en antanut kerjäläisten sitä häiritä. Katson, ettei minun elämäntehtäväni ole kohentaa romanialaisten oloja, olen itse vapaaehtoisesti valinnut ne luotettavaksi katsomani hyväntekeväisyyskohteet, joille haluan silloin tällöin lahjoittaa jonkun roposen omien mahdollisuuksieni mukaan. Uskon ja toivon, että rahani menevät niille, joille olen ne tarkoittanutkin.

Eipä enää kiristä!
moniNainen

Pariisin huhtikuussa

Virkistävä pikku loma teki todella hyvää pitkän työrupeaman jälkeen. Erityisen lomasta teki se, että moniNainen pääsi käymään täysin uudessa ja tuntemattomassa paikassa. Pyrkimykseni on, että pääsisin ainakin kerran vuodessa kohteeseen, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Ja näin kävi juniorin suotuisalla avustuksella.

Ja toden totta, Pariisin huhtikuu on todella lumoava. Kukat kukkivat, toiset puut olivat jo lähes täydessä lehdessä, jotkut vasta pienillä silmuilla.Ilmojen haltijatar suosi uskomattoman lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Ja sehän tuntui aivan taivaalliselta pitkän pimeän talven ja sitä edeltäneen sateisen kesän ja syksyn jälkeen.

Ennen lähtöä töissä varoiteltiin, että ei Ranskaan kannata mennä (olen kyllä aikaisemmin käynyt maassa, mutta toisaalla), siellä ihmiset ovat tympeitä ja tylyjä. Me emme kohdanneet tylyjä ihmisiä, ainakin meille kaikki olivat ystävällisiä ja avuliaita, jos apua tai neuvoja tarvitsimme.

Nähtävyyksien ja taiteen määrä suorastaan humalluttaa. Tosin muutaman päivän vierailulla ei ehdi kuin hiukan raapaista pintaa. Häkellyttävin kokemus oli Louvre uskomattomine taideaarteineen. Siellä yksistään vierähtäisi aivan helposti yksi viikko. Mona Lisan sentään löysimme pitkän tallustelun jälkeen. Lisalla on omituinen katse, katsoopa häntä mistä kulmasta tahansa aina on tunne, että hän tuijottaa juuri sinua. Olin kuvitellut, että maalaus on suuri, mutta se olikin lähes mitättömän kokoinen.

moniNaisen voimia koeteltiin kun kiipesimme Riemukaaren katolle. Innolla ostimme liput pytinkiin ja luulin pääseväni hissillä ylös, mutta todellisuudessa lippu oikeutti kapuamaan äärimmäisen kapeita kierreportaita ylös. Ei siinä muuten mitään, mutta reidet olivat aivan maitohapoilla ja alaspäin ei passanut katsoa, sillä heti rupesi huimaamaan. Ponnistelu palkittiin komealla näkymällä yli Pariisin.
Riemukaari on paljon korkeampi kuin olin kuvitellut ja se saikin sitten korvata Eiffel-tornissa käynnin. Ei siksi etteikö sekin olisi kiehtonut, mutta torniin oli uskomattoman pitkät jonot ja rajallista aikaa ei voinut tuhlata jonottamiseen.

Yhdeksällä egellä pääsi hiukan yli tunnin kestävälle laivamatkalle Seinelle. "Risteily" olikin oiva tapa nähdä kaupunkia laajemmalti. Suosittelen lämpimästi.
Liikkuminen metrolla on joutuisaa ja edullista. Metrolippu maksoi 1,60. Siis halvempaa kuin Helsingissä!!

moniNaisen Pariisi ainakin hurmasi ja toivon pääseväni sinne vielä joskus uudestaan. Monta kiintoisaa paikkaa jäi näkemättä ajan puutteen vuoksi, mutta riittääpä sitten uusia paikkoja ja asioita seuraavalle kerralle.

Matkailu avartaa!
moniNainen

5 vuotta ja lisäaikaa

Ei, en suinkaan ole lopettanut kirjoittamista. Poissaoloni johtuu yksinkertaisesti siitä, että en ole jaksanut taistella tämän halvatun koneen kanssa. En itse asiassa tiedä johtuuko ongelma vain tästä koneesta, vaan myös verkkoyhteyksistä. Todennäköisesti molemmista. Hidasta on siis moniNaisen elämä ollut viime aikoina, kun jotain on halunnut tietokoneella tehdä, niin on saanut odottaa kymmeniä minuutteja että jotain elonmerkkiä näkyy. Joskus jopa paljon pidempään.

Paljon on tapahtunut parin viime viikon aikana. Mutta niistä nyt ei sen enempää. Jos kaikista mieltäni askarruttavista asioista rupeaisin nyt kirjoittamaan, en ehtisi huomen aamulla töihin.

Tänä aamuna kuunnellessani aamu-tv:ta minua rupesi ihan puistattamaan kun kerrottiin, että kirkonmiehet ovat istuneet 5 (viisi) vuotta toimikunnassa ja pohtineet, voivatko homo-/lesboparit saada kirkon siunauksen liitolleen. Mutta asia on niin vaikea päätettäväksi, että piispat ja papit anovat 2 (kahden) vuoden lisäaikaa asian päättämiseksi.

Luulisi olevan kirkon edustajilla näinä päivinä tärkeämpääkin miettimistä kuten hädänalaisten auttaminen. Näyttää siltä, että kukaan arvon herroista ei uskalla ottaa kantaa asiaan, mikä on tosi raukkamaista ja osoittaa vaan sen, että ollaan valmiita tuomitsemaan ihmisiä. moniNaisen ymmärryksen mukaan myös sukupuolisesti poikkeavat ihmiset ovat Jumalan luomia, eivät kai ole tyhjästä hekään tulleet.
Ei voi kaikkea tällainen tavallinen tallaaja ymmärtää.

Lisää suvaitsevaisuutta piispoille!
moniNainen

Talven selkä taittuu

Sydäntalvi on vienyt voimat niin totaalisesti, ettei edes kirjoittamisesta ole aikoihin tullut mitään.Josko pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan. Toinen syy on tietysti se, että hermot meinaa mennä kun tämän vanhan rukin kanssa yrittää luoda tekstiä. Taitaa vedellä viimeisiään tämä moniNaisen tietokone.

Uutiset ovat vaan päivästä päivään samanlaisia. Olisi uutinen jo itsessään jollei jonain päivänä ilmoitettaisi yhdestäkään lomautuksesta tai irtisanomisesta. Vihaksi on pistänyt monta kertaa parin viime viikon aikana. Kaikista ällöttävin uutinen oli, kun erään suuryhtiön johtajat lupasivat luopua kuukauden palkastaan. Mitä sitten? Ei tunnu missään jos palkka on 50.000 - 100.000 egeä kuussa, jopa enemmänkin. On siitä varmaan jäänyt hiukan säästöönkin. Ehätti siinä jo joku sijoittaja kehumaan, että sillä on suuri psykologinen vaikutus. Negatiivinen vai positiivinen? moniNaiselle vaikutus ainakin oli negatiivinen. Miettisivät herrat hiukan sitäkin, miltä mahtaa tuntua niistä henkilöistä, jotka joutuvat luopumaan pakosta parin tonnin kuukausiliksastaan, ehkä useaksikin kuukaudeksi.

Sitä paitsi en ole koskaan ymmärtänyt, miten jonkun ihmisen työpanos voi olla sadantonnin arvoinen. H...ti, niin tehokasta tyyppiä ei löydy! Maalaisjärjelläni ajatellen näillä isopalkkaisilla pitäisi ainakin olla jotain vastuuta. Mutta ei, kun yrityksellä menee huonosti, niin pistetäänpä pellolle muutama sata tai tuhat työntekijää, sillä se asia korjaantuu ja johtajat sen kun porskuttaa.

Toinen, täysin erilainen asia sai myös niskavillani nousemaan pystyyn. Televisiossa haastateltiin erästä pakolaisryhmää vai mitä turvapaikanhakijoita lienevät. Olivat olleet Suomessa peräti pari viikkoa, asustelivat motellissa, jossa heillä oli ruokaa, vaatteita, puhtaat ja siistit tilat. Mutta silti piti valittaa, kun ei ollut telkkua ja shoppailemaankin oli ainakin kaksikymmentä kilometriä.
Suomessa on omasta takaakin oikeasti tosi köyhiä ihmisiä, joilla ei ole kunnon asuntoa ja jotka eivät kitise, etteivät pääse shoppailemaan. Yäk!

Tähän asti olen henkeen ja vereen puolustanut työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa täällä olevia ulkomaalaisia, mutta nyt kyllä on alkanut minunkin mielipiteeni hiukan muuttumaan. Tervetuloa vaan, mutta ensimmäiseksi ei pitäisi alkaa valittamaan ja vaatimaan. Meillä on niin paljon todellisessa ahdingossa olevia oman maan kansalaisia. Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat parikymmentä vuotta jonottaneet asuntoa, mutta eivät ole sitä saaneet toisin kuin.....

Jaksamista kaikille!
moniNainen

Takkuinen tammikuu

Takkuinen on ollut moniNaisen tammikuu. En oikein meinaa herätä talviunesta vai mikä lienee vaivaa. Kaikenlaiset krempat ovat vaivanneet viime viikkoina, mutta toivottavasti ovat nyt ohi tältä vuodelta. Tosin on myönnettävä, että joululahjaksi saamani kirkasvalolamppu on ainakin tehnyt sen, että nukun tosi sikeästi koko yön. Se on varsin harvinaista herkkua, kun yleensä olen pyörinyt sängyssä illasta aamuun ja se on puolestaan aiheuttanut sen, etten koskaan tuntenut itseäni virkeäksi aamuisin. Eli ei ihan huuhaata tämä lamppu.

Kaikenlaista "pientä" on maailmassa tapahtunut tammikuussa. USA sai sympaattisen oloisen presidentin, tosin on poikaparalle jätetty melkoinen sontakasa perinnöksi. Obama osasi kyllä taitavasti näpäyttää Bushia virkaanastujaispuheessaan. Mutta tuskin Bush edes ymmärsi koko asiaa. Taitaapa vielä tänäkin päivänä miettiä, että mitähän se oikein tarkoitti. Tyhmemmän oloista presidenttiä en kyllä tiedä kuin nyt pestinsä jättänyt kyseinen herra. Toivotaan, että kaikki kääntyy pikkuhiljaa parempaan suuntaan niin Amerikassa kuin muuallakin maailmassa.

Täällä kotimaassa on viime päivinä ihastuttanut ja vihastuttanut rouva Mikkonen omituisilla mielipiteillään. En tiedä mistä hän on johtopäätöksensä tehnyt, että tarhalapsista tulisi joitain yhteiskunnan hylkiöitä. moniNainen ei ainakaan allekirjoita Mikkosen mielipiteitä. Minua lähinnä säälittää kyseisen rouvan lapset.
Pitäisi kyseisen rouvan sieltä norsunluutornistaan katsoa tosiasioita eikä viitata yksittäisiin tapahtumiin, joita jotkut onnettomat lapsiparat ovat aiheuttaneet.

Toki täytyy myöntää, että kyllä moniNaistakin aikoinaan säälitti jättää ainukainen lapsensa tarhaan jo puolivuotiaana. Mieluusti olisin ollut hiukan pitempään kotona hänen kanssaan. Mutta tilanne oli pakon sanelema. Ei se leipä tule pöytään pelkästään sillä, että rakastaa lastaan ja on kotona häntä hoitamassa.
Kaikeksi onneksi moniNaisella on nyt ihka ihana aikuinen, kohtelias, sosiaalinen nuorimies ja vielä ihan kunnollinenkin, koulussakin pärjäsi samoin kuin armeijassa. Samoin on muitten poikien laita, jotka hänen kanssaan yhtäaikaa olivat samassa tarhassa. Kunnon kavereita kaikki.
Pitäkööt rouva Mikkonen mielipiteensä, siihen hänellä on oikeus, mutta täytyykö niistä paasata paatoksella ympäriinsä ja aiheuttaa pahaa mieltä niille äideille, joilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin.

Valinnanvapautta äideille!
moniNainen

Leipäjono

Katselin eilen illalla televisiosta ohjelmaa, jossa keskusteltiin yhä pitenevistä leipäjonoista. Ilmiö on moniNaisestakin ikävä ja huolestuttava. Onko julkisella vallalla enää mitään vastuuta vähäosaisista? Leipää jakavat Pelastusarmeija ja jotkut seurakunnat. Voisivat jakaa leipää Arkadianmäeltä, niin näkisivät mitä oikea köyhyys on tämän päivän Suomessa. Taitaa elää mainitun mäen porukka niin omissa pilvilinnoissaan, ettei sisäistä asioiden oikeaa laitaa.

Irvokkainta ohjelmassa oli Hyssälän haastattelu, arvon rouva kurvasi mustalla pirssillä leivänjakopisteen eteen haastateltavaksi. Kun häneltä kysyttiin, mitä aikoo tehdä asian korjaamiseksi ja parantamiseksi. Hän vastasi, että moni hallitus on jo vuosien ajan yrittänyt löytää ratkaisua asiaan. Aikaa siis on ollut, mutta mitään ei ole tapahtunut ja tuskin tapahtuu lähivuosinakaan. Olisit vaan Hyssälä sanonut suoraan, että ei kiinnosta tippaakaan. Kurkkasit sentään sisään ja totesit, että vielä on leipää ja siirryit mustaan pirssiisi takaisin. Hei vaan köyhät, hakekaa leipänne mistä tahdotte.

Ei näkynyt tämän päivän lehdissä artikkeleita kyseisestä ongelmasta. Sen sijaan paljonkin kirjoitettiin toisesta tv-ohjelmasta, jossa satiirin keinoin ilakoitiin ministeri Niinistön kustannuksella. Mikä älämölö mokomasta. Tämä osoittaa vaan sen, mikä ja millainen on ministerien ja eduskunnan arvomaailma. Ja vielä niin pirun huumorintajuttomiakin ovat, itsepähän ovat itsensä julkisuuteen tunkeneet. Pitäisi aikuisten ihmisten ymmärtää myös julkisuuden tuomat ei niin mukavat puolet.

Puuttukaa pilvilinnan asukit todellisiin ongelmiin, älkääkä tuhlatko energiaanne toisarvoisiin asioihin. Saattaisivat asiat olla mallillaan tässäkin maassa, jos oikeat ongelmat saisivat yhtä paljon julkisuutta ja asioihin paneutumista kuin ministerien tyttöystävät ja vaimot ja muut friidut.

Leipää kaikille!
moniNainen

Tuulta ja tuskaa

Lauantain ihanan aurinkoinen ja talvinen sää vaihtui jo sunnuntain vastaisena yönä tuuleksi ja sateeksi ja on jatkunut siitä asti tähän iltaan. Lumesta ei ole enää tietoakaan ja synkkyys ja pimeys valtasi kaupungin.

Tuuli toi tuskan myös moniNaiselle. Sunnuntaiaamuna rupesimme oneManin kanssa yhteistuumin hiukan siivoamaan huushollia. Siinä sitten sohvatyynyjä ojennellessa sain pistävän kivun oikealle alaselkääni ja siinä sitten oltiin tuskasta vaikerrellen. Kipu oli sanoin kuuvamaton. Ei ollut siis pyhätyöllä siunausta kuten äidilläni oli tapana sanoa.
Nyt tiistaina on jo ollut paljon helpompaa, pääsen omin avuin ylös sohvalta ja sängystä. Kiitos hyvästä särkylääkkeestä työterveyslääkärilleni, jolta myös varmuuden vuoksi sain lähetteen kiropraktikolle mikäli kipu ei hellittäisi otettaan. Toivon, ettei minun tarvitse sitä käyttää.

Huomisen olen vielä kotosalla ja yritän noudattaa lääkärin neuvoa ja välttää istumista ja makaamista. Siis kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla kävellä kaupungilla, vaikka on sairaslomalla. Ja myönnettävä on, että liikuntaharrastukseni on viimeisen vuoden aikana jäänyt todella vähiin. Ei olisi ehkä selkäkään niin herkästi kipeytyvä, jos lihakset olisivat hyvässä kunnossa. Nyt vain on otettava itseään niskasta kiinni ja ruvettava hommiin.

Olis punteille töitä!
moniNainen

Lööppejä riittää

Nyt koettiin tasavallassa todellinen yllätys. Sauli räväytti ja meni naimisiin lähes salaa nuoren naisen kanssa. Onnea vaan vastaleivotulle avioparille. Jos eivät olleet lehdet saaneet vihiä etukäteen, niin taatusti lööppejä tulee riittämään tulevaisuudessa. Ja niitähän revitään pienimmistäkin asioista. Ei passaa Saulin paljon morjestella vieraita naisia kadulla, saati että istuskelisi kaffella jonkun vieraan leidin kanssa. Mutta hienosti olivat pystyneet pitämään suunnitelmansa salassa, toisin kun jotkut muut tasavallan arvohenkilöt nimiä mainitsematta.

moniNainen on tässä viimepäivinä miettinyt, että miten olisi jos asetelma olisikin toisin päin; kuusikymppinen nainen naisi kolmekymppisen miehen. Siitäkin varmasti kohistaisiin monin verroin enemmän. Se olisi vallan kamalaa ja inhottavaa, yäk! Mutta olen sitä mieltä, että jokainen tehkööt mitä lystää ja jos siitä vielä tulee onnelliseksi niin mikäs siinä.
Luonnon asettama totuus on kuitenkin se, että jossain vaiheessa kolmenkymmenen vuoden ikäero tulee vaikuttamaan elämään. Jo pelkästään ajatusmaailma muuttuu niin paljon, ettei yhteistä säveltä ole varmaankaan helppo löytää ja toisesta tulee vääjämättä vanhemman puoliskon "omaishoitaja".

Muutoin uusi vuosi ei ole tarjonnutkaan yllätyksiä täällä kotimaassa. Mutta toivon kuitenkin, että maan talouteen saataisiin jotain tolkkua, eikä tarvitsisi joka päivä lukea irtisanomisista ja lomautuksista. On aivan käsittämätöntä, että yhdellä silmänräpäytyksellä kaikkien on lomautettava ja sanottava irti työntekijöitä kun menee niin huonosti. Aikaisemmin riitti se, että yrityksen tulos oli plussan puolella, nyt ei riitä, että voittoa tulee miljoona tai pari. Jotain rajaa ahneudellakin voisi olla, vai onko parempi, että koko Suomi lakkautetaan ja myydään eniten tarjoavalle.
Ensimmäiseksi ollaan vaatimassa, että työntekijöiden on luovuttava palkankorotuksistaan, mutta en ole vielä missään nähnyt, että johtajat olisivat halukkaita alentamaan kymmenientuhansien kuukausipalkkaansa tai luopumaan optioistaan. Johtajien palkanalennuksilla ja optioilla pystyttäisiin pitämään muutamiakin työntekijöitä yrityksen palkkalistoilla. Työntekijän palkka on kuitenkin vain pari tonnia kuussa.
Toinen kummastuksen aihe moniNaisella on se, että jos johtaja epäonnistuu ja potkitaan pois palliltaan, hänelle maksetaan millin verran hyvää, kuten maanantaina saatiin lukea. Moraalitonta, millillä yksi tavallinen duunari tekee työtä kaksikymmentä vuotta! Työntekijät, jotka potkitaan pellolle, eivät yleensä ole epäonnistuneet työssään, vaan ovat tunnollisesti tehneet sen mitä on käsketty. Mutta mikä on kiitos heille, kun jäävät omaa syyttään työttömiksi, mitätön päiväraha määräajaksi. Kituuttele sillä sitten, jos pystyt.

Tasa-arvoa ja moraalia tasavaltaan!
moniNainen