Tähän asti olen luullut, että kaakeli on kovaa. Ja kyllä se todella onkin silloin kun siihen yrittää sahata kulmaa tai jotain muuta koloa. Viimeisten päivien aikana on tullut todettua, että kovuus on vain puoli totuutta. Useita kaakeleita on mennyt pilalle juuri kun on luullut, että kolot pistorasiaa tai katkaisijaa varten on valmiita niin kuinka ollakkaan, syystä tai toisesta kaakeli napsahtaa poikki kuin näkkileipä.
Keittiön välitilan kaakeloinnista on tullut ikuisuusprojekti, kuten monista muistakin projekteista. moniNainen kuvitteli, että työ olisi tehty parissa illassa. Toistaiseksi työhön on kulunut viikon päivät. No, ehkä tästäkin vielä selvitään. Vaikka hermoja se koettelee ja ärräpäät lentelevät. Tämän jälkeen keittiössämme on varmasti niin huonot energiat, että on pakko tehdä kunnon space clearing. Muutoin saattaa keitokset palaa pohjaan ja pullista tulee littanoita.
Sisukkaana sissinä olen päättänyt, että tänä iltana sahaan ainakin yhden kaakelin valmiiksi silläkin uhalla, että naapurit alkavat pitämään meitä omituisina hyypiöinä, jotka melskaavat ja sahailevat kaiken yötä.
Seuraavalla kerralla ainakin tiedän, että en valitse isokokoisia kaakeleita, vaan jotain pientä mosaiikkia, jota ei tarvitse sahailla eikä leikellä. Mutta siitä olen aivan vakuuttunut, että tämän projektin lopputulos tulee olemaan tyylikäs, kunhan vielä energiat saadaan kuntoon.
Lykkyä tykö kaikille kaakeloijille!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti