Hauskaa Vappua

Siinä se nyt kolkuttelee oven takana- Valpuri. Kauan odotettu vieras, joka toivottavasti tuo mukanaan myös upean aurinkoisen ja lämpimän sään. Ottakaa riemu irti tästä kevään juhlasta ja pitkästä viikonlopusta.Nauttikaa silliä, kuoharia, simaa, tippaleipää, munkkia, ihan mitä vaan. Pääasia, että nautitte, nauratte, laulatte ja tanssitte ja olette iloisia.

Ihanan aurinkoista Vappua!
moniNainen

Kaksi muuta varmaa

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin "on ja pysyy"-rautakaupan palvelua. Mutta on niitä muitakin varmoja asioita, siis on ja pysyy.
Yksi on herrojen tyhmyys. Esimerkkejä tästä on saatu viime aikoina lukea lehdistä ja kuulla televisiosta. On ollut tapaus Lilius. Tapaus, josta kukaan ei ole (ollut) vastuussa, sattui nyt vaan lipsahtamaan, että vahingossa maksettiin muutamia miljoonia ekstraa. Ei luulisi, että tällainen on mahdollista, mutta vaan on.
Toinen esimerkki tyhmyydestä on Matin tekstiviestit. Ei paljon oppinut hänkään Ruusus-episodista. Luulisi miehen tietävän, että aina löytyy julkisuuden kipeitä naisia, jotka vääntävät jutun asiasta kuin asiasta. Ja Seiska auttaa asian julkituomisessa. No, nytpähän saa Masa maistaa omaa keittoansa, kun viestien vastaanottaja aikoo viedä asian oikeuteen.

Toinen varma asia, joka koskettaa meitä jokaista, on kuolleisuus. moniNaisen suosikki Kiminkinen tokaisi eräässä jaksossa, että kuolleisuus on 100%. Ja voisiko sen paremmin sanoa, ei ole toistaiseksi kukaan tänne jäänyt ikuisesti katuja tallomaan. Toivottavaa tietenkin on, että jokainen eläisi pitkään onnellisena ja terveenä. Monesti olen miettinyt, miksi ihmiset sairastavat, onko elämä tehty liian mutkikkaaksi ja stressaavaksi? Ei syödä enää yksinkertaista ruokaa vaan lisäaineilla kyllästettyjä eineksiä ja puolivalmisteita. Onko työelämässä enää mitään muuta kuin vaatimuksia ja tulostavoitteita? Ihmisen mieli on siitä kummallinen, että se tarvittaessa saa sairastumaan. Jos duunissa ahdistaa, ei jaksa eikä huvita ja pomokin on kuttumainen, niin kyllä ihminen saa itsensä sairastumaan.

Otetaan iisisti vaan!
moniNainen

Varmoja asioita

Vaikka elämmekin epävarmoja aikoja, niin jotkut asiat ovat edelleenkin yhtä varmoja kuin aina.
Yksi satavarma on palvelu rautakaupassa. Jokin aika sitten huushollistamme hajosi suihku. Yhdessä yössä se muuttui "englantilaiseksi" suihkuksi. Vettä lorotteli juuri sen verran, että hampaansa olisi ehkä saanut pestyä, pahinta oli se, että vaihtaja ei pysynyt asennossaan ja hiuksia oli mahdoton pestä. Toisella kädellä piti suihkua ja toisella vaihtajan nuppia ylhäällä. Sanomattakin on selvää, että ei siitä mitään tullut.
Niinpä moniNainen päätti lähteä paikalliseen rautakauppaan suihkuostoksille. Siellä minä haahuilin kuin Liisa Ihmemaassa, kukaan myyjistä ei vaivautunut palvelemaan, niinpä sitten valitsin sekoittajan ja suihkun kaikkine värkkeineen. Menin kassalle, siellä sentään oli ylimielisen tuntuinen kaveri. Raha toki kelpasi. Kysyin herra Ylimieleltä, että onko tässä nyt sitten varmasti kaikki mitä pitääkin. Kyllä on kuului yksioikoinen vastaus. Kotiin päästyäni, soitin talkkarille, josko hänellä olisi aikaa tulla asentamaan uusi suihkuni. Seuraavana päivänä Maukka sitten ilmestyi touhukkaana asentamaan suihkuani. Mutta ensimmäiseksi hän tokaisi, että tästä puuttuu kokonaan vaihtaja. Jaa, että mitä? Tässä vaiheessa olin jo aivan sekaisin, kuka minua oikein huijaa. Kun minä en siihen mitään vaihtajaa haluaisi, riittää kun vesi tulee suihkusta, mutta Maukka vaan väitti, että ei suihku toimi muuten. Miten niin ei toimi?
No, nolona ja pettyneenä lupasin mennä seuraavana päivänä hankkimaan tuon kummajaisen. Talkkari pelasti minut kuitenkin uudelta rautakauppavierailulta ja kävi kaivamassa autostaan upouuden vaihtajan. Ei tietenkään ilmaiseksi, mutta iloiten maksoin pyydetyn hinnan. Säästyinpä tapaamasta herra Ylimieltä.

Suihkuun!
moniNainen

Britannia sai talenttinsa - uskomaton Susan Boyle

Harvoin on mitkään laulukisat tms idolit tehneet moniNaiseen niin suurta vaikutusta kuin Britannian Talentti-ehdokas Susan Boyle.
Kuuntelen ja katson videota katsomasta päästyäni. Susanin ääni on jotain sellaista mitä en ole koskaan kuullut. Siis aivan taivaallinen. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, välillä itkettää välillä naurattaa.

Ellet vielä ole käynyt katsomassa videota, tee se nyt, olen melko varma, että ihastut ikihyväksi. Susan Boyle

Mielenkiintoiseksi videon tekee se, että siihen sisältyy suuri opetus, joka meiltä niin helposti unohtuu, nimittäin ihmisen arvioiminen ulkoisten avujen perusteella. Mutta kun kuuntelee mitä Susan sanoo, huomaa, että hän on varsin tietoinen asiasta ja lupaa näyttää yleisölle niin sanotusti närhen munat. Susan uskaltaa olla oma luonnollinen itsensä, odottamattomat letkautukset saavat tuomarien ja yleisön suut loksahtamaan auki.

Ja vaikka yleisö sekä tuomarit tuomitsevat hänet jo ennenkuin on ehtinyt laulaakaan, Susan onnistuu kääntämään kaikki puolelleen. Toivottavasti Susan Boyle säilyttää oman persoonallisuutensa ja luonnollisuutensa. Täällä ei tarvita enää lisää kloonattuja barbeja, joita mahtuu kaksikymmentä tusinaan.

Kuuntele naista, jolle on annettu enkelin ääni!

moniNainen

Kevätsäätä ja kerjäläisiä

Pääsiäinen on mennyt varsin hiljaisissa merkeissä, olen ollut kotosalla yksikseni, sillä oneMan lähti maanantaina Etelä-Amerikkaan. Hiljaisuutta jatkuu vielä ensi viikonkin. Minulla on siis kaksi hiljaista viikkoa. Toisinaan tekee sielulle hyvää olla yksikseen. Parasta yksinolossa on se, että voi katsoa telkusta mitä haluaa,voi kuunnella sellaista musiikkia mistä pitää, voi syödä milloin haluaa tai olla kokonaan syömättä kuten moniNainen, voi mennä nukkumaan kun haluaa tai valvoa niin kauan kuin silmät pysyy auki. Siis ei voi moittia, kelpaa kyllä minulle aina silloin tällöin.

Täysin epäsosiaaliseksi en kuitenkaan ole heittäytynyt. Eilen aamulla päätin lähteä pääkaupunkiin ostoksille. Vaatteet ovat talven aikana jostain kumman syystä kutistuneet kaapissa ja tulin siihen tulokseen, että olisi ehkä hyvä saada jotain uutta, joka ei kauheasti kiristelisi. Siitä sitten vaan onnikkaan ja nokka kohti Helsinkiä.

Helsingissä on mukava kulkea ja katsella kevätauringon huumaamia ihmisiä, ei välttämättä tarvitse edes shoppailla. Päivä kuluu kävellessäkin. Aurinko tuo mukanaan muutakin kuin iloisia ihmisiä ja turisteja. Kerjäläiset ovat valloittaneet vilkkaimmat paikat. Minua ainakin ärsyttää nämä romanialaisporukat. Melkoisen iäkkäät naiset on pistetty polvilleen istumaan kadulle ja mankumaan rahaa ohikulkijoilta. Vedotakseen ihmisiin jotkut ovat laittaneet eteensä raamatun ja uikuttavat surkeana aina kun vaan joku ohikulkija on kuulosalla.

Oman huomioni mukaan pahemmin ei rahaa purkkeihin kilahdellut. Ilmeisesti lehdissä ja televiossa esitetyt vetoomukset ovat tehonneet. Niin kauan kun ihmiset antavat heille rahaa niin kauan he roikkuvat kaduilla kerjäämässä.
Emme ole täällä omassa pikkukaupungissammekaan välttyneet näiltä kerjäläisiltä. Korvia vihlovaa haitarin soittoa saa kuulla harva se päivä. Soitosta ei oikeastaan voi puhua, pikemminkin se on vinguttamista, nuotista ja melodiasta ei ole tietoakaan.
En tiedä, missä mahtavat majailla, mutta töitten jälkeen olen nähnyt, että kerjäläisiä noutaa mustaan nahkatakkiin pukeutunut ja Mersulla ajeleva mieshenkilö. Voisi suunnata Mersunsa sinne mistä ovat tulleetkin. Järjestettyä koko homma. Kuinkahan paljon ovat mummot maksaneet matkastaan Suomeen? Silläkin rahasummalla elelisi Romaniassa jonkun aikaa, luulisin. Olisi ainakin hiukan lämpimämpää.

Joka tapauksessa nautin päivästäni, en antanut kerjäläisten sitä häiritä. Katson, ettei minun elämäntehtäväni ole kohentaa romanialaisten oloja, olen itse vapaaehtoisesti valinnut ne luotettavaksi katsomani hyväntekeväisyyskohteet, joille haluan silloin tällöin lahjoittaa jonkun roposen omien mahdollisuuksieni mukaan. Uskon ja toivon, että rahani menevät niille, joille olen ne tarkoittanutkin.

Eipä enää kiristä!
moniNainen

Pariisin huhtikuussa

Virkistävä pikku loma teki todella hyvää pitkän työrupeaman jälkeen. Erityisen lomasta teki se, että moniNainen pääsi käymään täysin uudessa ja tuntemattomassa paikassa. Pyrkimykseni on, että pääsisin ainakin kerran vuodessa kohteeseen, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Ja näin kävi juniorin suotuisalla avustuksella.

Ja toden totta, Pariisin huhtikuu on todella lumoava. Kukat kukkivat, toiset puut olivat jo lähes täydessä lehdessä, jotkut vasta pienillä silmuilla.Ilmojen haltijatar suosi uskomattoman lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Ja sehän tuntui aivan taivaalliselta pitkän pimeän talven ja sitä edeltäneen sateisen kesän ja syksyn jälkeen.

Ennen lähtöä töissä varoiteltiin, että ei Ranskaan kannata mennä (olen kyllä aikaisemmin käynyt maassa, mutta toisaalla), siellä ihmiset ovat tympeitä ja tylyjä. Me emme kohdanneet tylyjä ihmisiä, ainakin meille kaikki olivat ystävällisiä ja avuliaita, jos apua tai neuvoja tarvitsimme.

Nähtävyyksien ja taiteen määrä suorastaan humalluttaa. Tosin muutaman päivän vierailulla ei ehdi kuin hiukan raapaista pintaa. Häkellyttävin kokemus oli Louvre uskomattomine taideaarteineen. Siellä yksistään vierähtäisi aivan helposti yksi viikko. Mona Lisan sentään löysimme pitkän tallustelun jälkeen. Lisalla on omituinen katse, katsoopa häntä mistä kulmasta tahansa aina on tunne, että hän tuijottaa juuri sinua. Olin kuvitellut, että maalaus on suuri, mutta se olikin lähes mitättömän kokoinen.

moniNaisen voimia koeteltiin kun kiipesimme Riemukaaren katolle. Innolla ostimme liput pytinkiin ja luulin pääseväni hissillä ylös, mutta todellisuudessa lippu oikeutti kapuamaan äärimmäisen kapeita kierreportaita ylös. Ei siinä muuten mitään, mutta reidet olivat aivan maitohapoilla ja alaspäin ei passanut katsoa, sillä heti rupesi huimaamaan. Ponnistelu palkittiin komealla näkymällä yli Pariisin.
Riemukaari on paljon korkeampi kuin olin kuvitellut ja se saikin sitten korvata Eiffel-tornissa käynnin. Ei siksi etteikö sekin olisi kiehtonut, mutta torniin oli uskomattoman pitkät jonot ja rajallista aikaa ei voinut tuhlata jonottamiseen.

Yhdeksällä egellä pääsi hiukan yli tunnin kestävälle laivamatkalle Seinelle. "Risteily" olikin oiva tapa nähdä kaupunkia laajemmalti. Suosittelen lämpimästi.
Liikkuminen metrolla on joutuisaa ja edullista. Metrolippu maksoi 1,60. Siis halvempaa kuin Helsingissä!!

moniNaisen Pariisi ainakin hurmasi ja toivon pääseväni sinne vielä joskus uudestaan. Monta kiintoisaa paikkaa jäi näkemättä ajan puutteen vuoksi, mutta riittääpä sitten uusia paikkoja ja asioita seuraavalle kerralle.

Matkailu avartaa!
moniNainen