Pääsiäinen on mennyt varsin hiljaisissa merkeissä, olen ollut kotosalla yksikseni, sillä oneMan lähti maanantaina Etelä-Amerikkaan. Hiljaisuutta jatkuu vielä ensi viikonkin. Minulla on siis kaksi hiljaista viikkoa. Toisinaan tekee sielulle hyvää olla yksikseen. Parasta yksinolossa on se, että voi katsoa telkusta mitä haluaa,voi kuunnella sellaista musiikkia mistä pitää, voi syödä milloin haluaa tai olla kokonaan syömättä kuten moniNainen, voi mennä nukkumaan kun haluaa tai valvoa niin kauan kuin silmät pysyy auki. Siis ei voi moittia, kelpaa kyllä minulle aina silloin tällöin.
Täysin epäsosiaaliseksi en kuitenkaan ole heittäytynyt. Eilen aamulla päätin lähteä pääkaupunkiin ostoksille. Vaatteet ovat talven aikana jostain kumman syystä kutistuneet kaapissa ja tulin siihen tulokseen, että olisi ehkä hyvä saada jotain uutta, joka ei kauheasti kiristelisi. Siitä sitten vaan onnikkaan ja nokka kohti Helsinkiä.
Helsingissä on mukava kulkea ja katsella kevätauringon huumaamia ihmisiä, ei välttämättä tarvitse edes shoppailla. Päivä kuluu kävellessäkin. Aurinko tuo mukanaan muutakin kuin iloisia ihmisiä ja turisteja. Kerjäläiset ovat valloittaneet vilkkaimmat paikat. Minua ainakin ärsyttää nämä romanialaisporukat. Melkoisen iäkkäät naiset on pistetty polvilleen istumaan kadulle ja mankumaan rahaa ohikulkijoilta. Vedotakseen ihmisiin jotkut ovat laittaneet eteensä raamatun ja uikuttavat surkeana aina kun vaan joku ohikulkija on kuulosalla.
Oman huomioni mukaan pahemmin ei rahaa purkkeihin kilahdellut. Ilmeisesti lehdissä ja televiossa esitetyt vetoomukset ovat tehonneet. Niin kauan kun ihmiset antavat heille rahaa niin kauan he roikkuvat kaduilla kerjäämässä.
Emme ole täällä omassa pikkukaupungissammekaan välttyneet näiltä kerjäläisiltä. Korvia vihlovaa haitarin soittoa saa kuulla harva se päivä. Soitosta ei oikeastaan voi puhua, pikemminkin se on vinguttamista, nuotista ja melodiasta ei ole tietoakaan.
En tiedä, missä mahtavat majailla, mutta töitten jälkeen olen nähnyt, että kerjäläisiä noutaa mustaan nahkatakkiin pukeutunut ja Mersulla ajeleva mieshenkilö. Voisi suunnata Mersunsa sinne mistä ovat tulleetkin. Järjestettyä koko homma. Kuinkahan paljon ovat mummot maksaneet matkastaan Suomeen? Silläkin rahasummalla elelisi Romaniassa jonkun aikaa, luulisin. Olisi ainakin hiukan lämpimämpää.
Joka tapauksessa nautin päivästäni, en antanut kerjäläisten sitä häiritä. Katson, ettei minun elämäntehtäväni ole kohentaa romanialaisten oloja, olen itse vapaaehtoisesti valinnut ne luotettavaksi katsomani hyväntekeväisyyskohteet, joille haluan silloin tällöin lahjoittaa jonkun roposen omien mahdollisuuksieni mukaan. Uskon ja toivon, että rahani menevät niille, joille olen ne tarkoittanutkin.
Eipä enää kiristä!
moniNainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti