Ladyt risteilyllä

moniNaisella oli ilo viettää vuorokauden verran aikaa kollegoiden kanssa Tallinnan risteilyllä. Olimme suunnitelleet tekevämme jotain mukavaa jo viime syksystä asti, jolloin rupesimme säästämään yhteiselle tilille "hauskarahaa". Idea osoittautuikin oivalliseksi keinoksi rahoittaa meidän ihan ikiomaa mukavaa. Jopa niin hyväksi, että päätimme jatkaa säästämistä seuraavaan vuoteen ja voimme taas kokoontua yhteen.

Koska emme olleet tavanneet pitkään aikaan porukalla, jokainen kertoi vuorollaan kuulumisiaan. Yhdestä oli tullut mummi, toisesta anoppi, yksi löytänyt elämänsä sulostuttajan, kun taas toisella oli uusi työ jne. Kaikille ei mitään ihmeempiä mullistuksia ollut tapahtunt, kuten ei moniNaisellekaan. Mutta jokainen oli kuitenkin tyytyväinen oma itsensä. Upeita naisia koko porukka.

Naisnäkökulmaa tuli puitua matkan aikana. Kaikilla meillä on ikää jo sen verran, että osaamme olla terveellä tavalla hiukan itsekkäitäkin. Olemme vuosikausia, jopa vuosikymmeniä vain huolehtineet perheidemme hyvinvoinnista ja kodista, emmekä ole ehtineet elää itsellemme. Nyt on vihdoin aika vapauttaa siivoojat, äidit, vaimot, kokit, pyykinpesijät ym ja antaa heidän tehdä mitä haluavat.



Yksi asia mikä moniNaista jäi harmittamaan, on laivalla öykkäröivät miehet, yleensä jo hiukan kypsempään ikään ehtineet. Miten sellaiset hieltä haisevat kaljamahaiset ukot voivatkaan olla typeriä. Tulevat huutamaan ja heilumaan toisten eteen ympäri päissään ja luulevat olevansa tosi fiksuja kaikkine typerine juttuineen. Ja näistä kun ei eroon pääse. Jos vain ryyppäisivätkin omissa oloissaan, mutta kun eivät uunot ymmärrä kuinka paljon häiritsevät toisten ihmisten matkantekoa. Ei vaan jaksa kuunnella kaiken maailman typeriä vitsejä aina uudestaan ja uudestaan. Nauha jää päälle ja valitettavasti nauhan sisältö on ala-arvoista ellei vallan julkaisukelvotonta kamaa.

Edellä mainituista häiriköistä huolimatta meillä oli kuitenkin mahdollisuus nauttia hyvästä ruuasta, shoppailusta ja yhdessäolosta, niistä naisten jutuista. Ja ensi vuonna otetaan uusiksi, ehkä kuitenkin jossain muualla kuin Tallinnan laivalla.

Tavataan taas!
moniNainen

Malja aidalle ja aidantekijälle

moniNainen kohottaa maljan aidalle ja sen tekijälle. Pienen rivitalopihamme aita on vihdoin valmis. Aitaa on noin kahdeksisen metriä ja sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, reilut kolme viikkoa siinä meni. Välillä projekti sai huvittaviakin piirteitä. oneMan kun on tunnettu jääräpäisyydestään, eikä voi millään uskoa moniNaisen neuvoja, kuten miehet yleensäkään, hehän tietävät kaiken. Niinpä aitaa tehtiin ja purettiin, tehtiin ja purettiin. Välillä riideltiinkin, yhden mokoman aidan takia. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että ihan hyvän näköinen siitä lopulta tuli.

Siis malja aidalle ja tekijälle. Nyt voin rauhassa istuksia pihassa ilman että naapurit töllistelevät. Ja kyllä se ihan oikeasti tuntuu mukavammalta, ihan oma alue, jossa voi häiriintymättä ilman yleisöä tehdä mitä haluaa. Seuraavasta projektista en vielä edes uskalla puhuakaan, se on nimittäin uuden terassin rakentaminen. Ehkä tässä talven mittaan pitää varovasti tunnustella ilmaa ja esittää suunnitelmia, hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty.

Saatiinpa tänään vihdoin nauttia ihanan aurinkoisesta säästäkin. Aurinko kun on ollut varsin harvinaista herkkua täällä tänä kesänä. Ja lupailivat viikollekin kaunista säätä. Mikäs sen mukavampaa, nautitaan siitä.

Antoisaa viikkoa!
moniNainen

Klontille kyytiä

Muutama viikko sitten huomasin, että vasemman jalan vaivaisenluun tyveen oli ilmestynyt herneen kokoinen klontti. Sitä siinä ihmettelin ja ajattelin, että olisi jo riittänyt pelkkä vaivaisenluu, melkoisen komea sekin. Klontti oli hiukan pehmeä ja liikkui kun sitä työnsi kynnellä. Päivä päivältä se vaan komistui, kunnes viereen ilmestyi toinen samanlainen. Eilen sitten huomasin, että klontit olivat liittoutuneet yhdeksi vähän suuremmaksi mohkuraksi. Jalka näytti siltä kuin siinä olisi ollut kaksi vaivaisenluuta vierekkäin.

Sen verran asia alkoi hirvittää, että tänä aamuna soitin lääkärille, jos voisi katsoa kummajaista. Tohtori totesi sen vaarattomaksi, nimikin sillä oli, mutta koska latina ei ole vahvuuteni, en enää muista sitä. No, joka tapauksessa ystävällinen lääkäri tarjoutui punkteeraamaan sen siltä istumalta. Klontti pieneni silmissä ja työnsi sisuksistaan ällön näköistä töhnää. Sitten vaan laastari päälle ja takaisin töihin. Kivutonta ja nopeaa. Klontin olisi kuulemma voinut itsekin rutistella, niin että se olisi rikkoontunut ja ajan oloon se olisi hävinnyt itsestään. Mutta mistä sitä maallikko tietää, mitä saa itse survoa ja mitä ei.

Olo on joka tapauksessa helpottunut, että klontti on muisto vain ja toivottavasti uusia ei tule.

moniNaisella näitä klontteja, luomia ja muita näppyjä on riittänyt, milloin mistäkin niitä on leikelty, raaputettu ja punkteerattu pois. Vielä olisi pari jäljellä, mutta ne vaativat kirurgin käsittelyn ja saavat nyt odottaa vielä jonkun aikaa, ne ovat olleet jo niin kauan, että tuskin ovat vaarallisia nekään. Ehkä ostan itselleni joululahjaksi parin klontin poiston. Olisi ainakin pitkäaikainen lahja.

Hyvää syksyä!
moniNainen

Painajaisia täysikuun aikaan

moniNaisella on ollut viimeaikoina melkoisesti menoa ja meininkiä. Ja lisää on tulossa. Mutta lauantaiaamuna lähdin mökille rauhoittumaan ja parantamaan perjantai-illan tuottamaa huonoa oloa, siis dagen efter fiilistä. Se on tauti, josta oneMan ei tiedä yhtään mitään. Hän ei sitä koskaan saa, mutta on kylläkin aina tarvittaessa jaksanut moniNaista hoivata ja jopa oppinut vuosien varrella sen tosiasian, että tauti on ihan kauhia.
No raikkaassa syyssäässä tauti olisi ohi parissa tunnissa, niin luulin. Mutta koko päivä siinä vierähti, ei auttanut kunnon saunominenkaan. Värisyttävä olo ei mennyt ohi koko päivänä, ruoka ei maistunut, ei edes kahvi ja se on jotain ennen kuulumatonta. Niinpä päätin painua ajoissa pehkuihin. Kuvittelin nukkuvani yhtä hyvin kuin aina mökillä ollessa. Mutta toisin kävi. En tiedä johtuiko täysikuusta vai mistä, mutta näin niin pahoja unia, että minun oli herätettävä itseni pariin otteeseen keskellä yötä, käväisin hyyskässä ja ihastelin uskomattoman kaunista kuutamoa. Kuu valaisi koko kallion ja oli todella valoisaa. Kuinka valoisaa olisi ollutkaan, jos maassa olisi ollut lunta. Toivottavasti kuitenkin saamme odottaa lunta vielä pari kuukautta.

Olen jo vuosia pannut merkille, etten pysty nukkumaan täysikuun aikaan. Ja se ei ole mikään luulo, koska useimmiten en edes tiedä, että on täysikuu. Aamulla vain ihmettelen levotonta yötäni, kunnes luen lehdestä tai valistunut oneMan kertoo, että on täysikuu. Ei taida olla ihan hihasta reväisty kun puhutaan kuuhulluista. Toivottavasti moniNaisen kohdalla on kuitenkin kyse lievemmästä asteesta.

Nyt on ainakin varsin tuoreessa muistissa biletyksen jälkitila, saa nähdä kuinka kauan sen muistaa....kahden viikon kuluttua lähdetään nimittäin naisporukalla risteilylle. Otamme sen kuulemma rauhallisesti istuksimalla ja nauttien hyvästä ruuasta (ja juomasta?) ja kertomalla kuulumisia, koska siitä on jo tosi pitkä aika kun olemme porukalla viimeksi tavanneet. Positiivinen puoli on se, että silloin ei ainakaan voi olla täysikuu ja näin ollen ei tarvitse "huonon olon" lisäksi nähdä painajaisunia.

Raikasta syksyä!
moniNainen