Klontille kyytiä

Muutama viikko sitten huomasin, että vasemman jalan vaivaisenluun tyveen oli ilmestynyt herneen kokoinen klontti. Sitä siinä ihmettelin ja ajattelin, että olisi jo riittänyt pelkkä vaivaisenluu, melkoisen komea sekin. Klontti oli hiukan pehmeä ja liikkui kun sitä työnsi kynnellä. Päivä päivältä se vaan komistui, kunnes viereen ilmestyi toinen samanlainen. Eilen sitten huomasin, että klontit olivat liittoutuneet yhdeksi vähän suuremmaksi mohkuraksi. Jalka näytti siltä kuin siinä olisi ollut kaksi vaivaisenluuta vierekkäin.

Sen verran asia alkoi hirvittää, että tänä aamuna soitin lääkärille, jos voisi katsoa kummajaista. Tohtori totesi sen vaarattomaksi, nimikin sillä oli, mutta koska latina ei ole vahvuuteni, en enää muista sitä. No, joka tapauksessa ystävällinen lääkäri tarjoutui punkteeraamaan sen siltä istumalta. Klontti pieneni silmissä ja työnsi sisuksistaan ällön näköistä töhnää. Sitten vaan laastari päälle ja takaisin töihin. Kivutonta ja nopeaa. Klontin olisi kuulemma voinut itsekin rutistella, niin että se olisi rikkoontunut ja ajan oloon se olisi hävinnyt itsestään. Mutta mistä sitä maallikko tietää, mitä saa itse survoa ja mitä ei.

Olo on joka tapauksessa helpottunut, että klontti on muisto vain ja toivottavasti uusia ei tule.

moniNaisella näitä klontteja, luomia ja muita näppyjä on riittänyt, milloin mistäkin niitä on leikelty, raaputettu ja punkteerattu pois. Vielä olisi pari jäljellä, mutta ne vaativat kirurgin käsittelyn ja saavat nyt odottaa vielä jonkun aikaa, ne ovat olleet jo niin kauan, että tuskin ovat vaarallisia nekään. Ehkä ostan itselleni joululahjaksi parin klontin poiston. Olisi ainakin pitkäaikainen lahja.

Hyvää syksyä!
moniNainen