Koska emme olleet tavanneet pitkään aikaan porukalla, jokainen kertoi vuorollaan kuulumisiaan. Yhdestä oli tullut mummi, toisesta anoppi, yksi löytänyt elämänsä sulostuttajan, kun taas toisella oli uusi työ jne. Kaikille ei mitään ihmeempiä mullistuksia ollut tapahtunt, kuten ei moniNaisellekaan. Mutta jokainen oli kuitenkin tyytyväinen oma itsensä. Upeita naisia koko porukka.
Naisnäkökulmaa tuli puitua matkan aikana. Kaikilla meillä on ikää jo sen verran, että osaamme olla terveellä tavalla hiukan itsekkäitäkin. Olemme vuosikausia, jopa vuosikymmeniä vain huolehtineet perheidemme hyvinvoinnista ja kodista, emmekä ole ehtineet elää itsellemme. Nyt on vihdoin aika vapauttaa siivoojat, äidit, vaimot, kokit, pyykinpesijät ym ja antaa heidän tehdä mitä haluavat.

Yksi asia mikä moniNaista jäi harmittamaan, on laivalla öykkäröivät miehet, yleensä jo hiukan kypsempään ikään ehtineet. Miten sellaiset hieltä haisevat kaljamahaiset ukot voivatkaan olla typeriä. Tulevat huutamaan ja heilumaan toisten eteen ympäri päissään ja luulevat olevansa tosi fiksuja kaikkine typerine juttuineen. Ja näistä kun ei eroon pääse. Jos vain ryyppäisivätkin omissa oloissaan, mutta kun eivät uunot ymmärrä kuinka paljon häiritsevät toisten ihmisten matkantekoa. Ei vaan jaksa kuunnella kaiken maailman typeriä vitsejä aina uudestaan ja uudestaan. Nauha jää päälle ja valitettavasti nauhan sisältö on ala-arvoista ellei vallan julkaisukelvotonta kamaa.
Edellä mainituista häiriköistä huolimatta meillä oli kuitenkin mahdollisuus nauttia hyvästä ruuasta, shoppailusta ja yhdessäolosta, niistä naisten jutuista. Ja ensi vuonna otetaan uusiksi, ehkä kuitenkin jossain muualla kuin Tallinnan laivalla.
Tavataan taas!
moniNainen


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti