Tällä hetkellä moniNainen tuntee itsensä varsin alakuloiseksi. Elokuu vaihtuu kohta syyskuuhun, suomeksi sanottuna syksy on ovella. Oikeastaan jo jalka ovenraossa. Niin, että oliko sitä kesää ollenkaan. Ei ainakaan täällä päin. Alkukesästä päätin mennä fillarilla töihin joka aamu. Mutta koska työni vaatii, että olen suht koht inhimillisen näköinen ja tukka mallillaan, niin en voi pyöräillä sateessa. Ja näitä suunniteltuja pyöräilyaamuja on ollut varsin harvassa, sormet riittävät laskemaan "pouta-aamut". Siispä pyöräily on jäänyt varsin vähiin ja sen kyllä valitettavasti huomaa myös vyötärössään.
Jospa se siitä vielä muuttuisi, tulisi aurinkoinen syksy. Toivossa on ainakin hyvä elää.
Sen verran potuttaa tämä Suomen suvi, että on ollut pakko varata paikka auringosta. Tuskin maltan odottaa lokakuun alkuun, silloin nimittäin pääsen aurinkoon lämmittelemään ja keräämään hiukan energiaa talven varalle.
Sateiset ja synkeät säät tekevät olon kyllä varsin vetämättömäksi. Ei mitään haluta tehdä, löllöttää vaan soffalla ja torkkuu. Kirjoitusintoakaan ei viime aikoina ole ollut, eipä sen puoleen ei ole paljon mielikuvituskaan antanut elonmerkkejä jotta olisi tullut hyviä aiheita päähän.
Mutta positiivisena luonteena uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin, viimeistään ensi kesään mennessä. Se nyt vaan on niin, että kun sitä kesää odottaa ja odottaa, niin pettymys on varsin suuri kun huomaa, että kesää ei tullutkaan.
Aurinkoista syksyä odotellessa!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti