Näppiruokaa ja nauloja

Aika on mennyt kuin siivillä, viikonloput ja muut vapaapäivät mörskän kimpussa nauloja repiessä. Ainoa asia, mistä ei näytä olleen pulaa viisikymmenluvun alussa, on naulat. Kilokaupalla niitä on nyt revitty ja vihdoin näyttää siltä, että tältä osin projekti on lopuillaan. Pirullisimpia ovat pienet mustat, terävät nupit, joilla pahvia on naulattu seiniin ja kattoon kiinni. Nämä pikkupaholaiset repivät kädet ja painuvat kengänpohjiin kevyesti, jos sattuu päälle astumaan. Toisaalta niiden kanta on niin litteä ja monesti lautaan syvälle painunut, ettei niitä saa irti millään ilveellä. Mutta eivät kai niskaan tipahtele, vaikka niitä muutama jääkin.

Seuraava etappi onkin sitten seinä- ja kattopaneelien maalaaminen. Muistan, että olen pikkutytöstä asti ihaillut helmipaneelia. Vihdoin päätin toteuttaa unelmani ja eikun paikalliseen puutavaraliikkeeseen ostoksille. Nyt sitä paneelia on sitten melkoinen kasa pihalla odottamassa maalaamista. Kasan kimppuun on käytävä viikonloppuna, siinähän se sitten vauhdilla meneekin. Toivotaan, että sää suosisi maalareita.

"Normaalit" kevättyöt ovat saaneet väistyä remontin tieltä. Mutta eiköhän luonto pidä huolta puista ja pensaista. Roskat korjataan sitten kun ehditään. Narsissit ainakin kukkivat komeasti.

Suurimmaksi ongelmaksi moniNainen kokee sen, että tällä hetkellä mörskällä ei paljon kokkailla, koska keittiössä ei ole kuin raakalautaiset seinät. Kaikki muu odottaa vain kuljetusta kaatopaikalle. Siinä onkin saanut käyttää mielikuvitustaan, että keksii evästä päiväksi. Sillä nälkä tulee kun oikein huhkii. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt näppiruoka, koska astiatkin on hävyksissä jossain laatikossa tai missä lie.
Onkin käynyt mielessä, että voisin seuraavaksi projektikseni ottaa "näppiruoka-keittokirjan" kirjoittamisen.

Seuraavaan kertaan!
moniNainen

Huvila ja huussi

Otsikko saattaa olla hiukan harhaanjohtava, sillä moniNaisella ei todellakaan ole mitään huvilaa. Todellisuudessa se on pikkuruinen mökki, jota kutsumme mörskäksi. Tänä keväänä päätimme yhdessä tuumin oneManin kanssa, että jotain sille on tehtävä. Ja yllätys yllätys aloitimme ikkunoiden ja sisäänkäynnin uusimisella. Ja siitä se remontti sitten on levinnyt kuin elanto.


No, toki tiesimme, että remontista tulee isompi. Siellä ei ole viiteenkymmeneen vuoteen tehty mitään muuta kuin lisätty tapetteja seiniin. Lisäksi haluan siitä oman näköisen, puhtaan ja yksinkertaisen.

Pari viikonloppua on jo mennyt repiessä levyjä ja tapetteja seinistä. Ja niitä ei olekaan ihan vähän. Ensin oli kaksi kerrosta tapettia, sitten voimapahvia, sitten halltexin tapaista levyä ja levyn alla vielä tapetti ja voimapahvi. Repiminen olisi käynyt varsin joutuisastikin, mutta kun kaikki oli naulattu tuhansilla nupeilla ja nauloilla. Naulojen nyppimisessä sitä aikaa kuluukin vielä varmasti pari viikonloppua.

Äitienpäivä kului hiirenpesien ja -kakan lapioimisessa. Poistimme kuistin lattialta vanha laudat uusien tieltä. Yhteen nurkkaan hiirulaiset olivat päättäneet tehdä oman kammarinsa. Siitä on tosin täytynyt kulua jo vuosia, sillä mitään tuoretta tavaraa ei löytynyt ja itse en ole koskaan nähnyt ainuttakaan hiirtä mörskällä. No purut oli tietenkin pakko poistaa ja pistää uutta fylliä tilalle.

Edistystä tapahtuu viikottain, mutta tosin hitaaseen tahtiin. Yksinkertaisimpia asioita yritämme tehdä itse, mutta hankalimpiin hommiin olen pyytänyt apua ammattilaisilta. Ja hyvää työtä ovat tehneet. Pulmana on vaan se, että aina pitää odottaa viikko tai pari, että ehtivät tulla. Ja kun jonkun asian tekeminen riippuu taas jostain toisesta, niin kärsivällisyyttä tarvitaan. Toisaalta ei passaa stressiäkään ottaa, vaikka toivonkin, että ehtisimme viettää aikaa mörskällä ihan vaan levon ja loikoilun merkeissä tulevana kesänä.

Remontti-Reiskoja tarvittaisiin!
moniNainen