Aika on mennyt kuin siivillä, viikonloput ja muut vapaapäivät mörskän kimpussa nauloja repiessä. Ainoa asia, mistä ei näytä olleen pulaa viisikymmenluvun alussa, on naulat. Kilokaupalla niitä on nyt revitty ja vihdoin näyttää siltä, että tältä osin projekti on lopuillaan. Pirullisimpia ovat pienet mustat, terävät nupit, joilla pahvia on naulattu seiniin ja kattoon kiinni. Nämä pikkupaholaiset repivät kädet ja painuvat kengänpohjiin kevyesti, jos sattuu päälle astumaan. Toisaalta niiden kanta on niin litteä ja monesti lautaan syvälle painunut, ettei niitä saa irti millään ilveellä. Mutta eivät kai niskaan tipahtele, vaikka niitä muutama jääkin.
Seuraava etappi onkin sitten seinä- ja kattopaneelien maalaaminen. Muistan, että olen pikkutytöstä asti ihaillut helmipaneelia. Vihdoin päätin toteuttaa unelmani ja eikun paikalliseen puutavaraliikkeeseen ostoksille. Nyt sitä paneelia on sitten melkoinen kasa pihalla odottamassa maalaamista. Kasan kimppuun on käytävä viikonloppuna, siinähän se sitten vauhdilla meneekin. Toivotaan, että sää suosisi maalareita.
"Normaalit" kevättyöt ovat saaneet väistyä remontin tieltä. Mutta eiköhän luonto pidä huolta puista ja pensaista. Roskat korjataan sitten kun ehditään. Narsissit ainakin kukkivat komeasti.
Suurimmaksi ongelmaksi moniNainen kokee sen, että tällä hetkellä mörskällä ei paljon kokkailla, koska keittiössä ei ole kuin raakalautaiset seinät. Kaikki muu odottaa vain kuljetusta kaatopaikalle. Siinä onkin saanut käyttää mielikuvitustaan, että keksii evästä päiväksi. Sillä nälkä tulee kun oikein huhkii. Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt näppiruoka, koska astiatkin on hävyksissä jossain laatikossa tai missä lie.
Onkin käynyt mielessä, että voisin seuraavaksi projektikseni ottaa "näppiruoka-keittokirjan" kirjoittamisen.
Seuraavaan kertaan!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti