En minä mihinkään ole hävinnyt, vaikka edellisestä postistani niin olisi ehkä voinut päätelläkin. Olen vain muuttunut, siis kroppani. Pyrkimys on kova palauttaa edes osa entisestä bodystäni. Illat ovat menneet punttisalilla ja erilaisilla jumppatunneilla. Koville ottaa, mutta periksi en anna.
Tänään olen kuitenkin sen verran puhki, että soin itselleni vapaaillan. moniNainen oli eilen illalla Svenska Teaternissa kuuntelemassa Forkin Pink Noisea. Wau on oikeastaan kaikki mitä voin siitä sanoa. Hiki tuli pelkästään katsellessa. Yleisö eli mukana, taputti ja jorasi. Sitä harvemmin näkee suomalaisissa teattereissa.
Olen kerran aikaisemminkin nähnyt kyseisen ryhmän esiintyvän ja jo silloin olin ihastuksissani. Mutta eilinen esitys vei kirkkaasti voiton. On käsittämätöntä miten pelkällä ihmisäänellä saa aikaan niin hienon musiikillisen elämyksen.
Marraskuukin on jo loppupuolellaan. Aika menee sellaista vauhtia ettei perässä pysy. Tähän aikaan vuodesta se on hyvä asia, koska tätä pimeyttä ei kauan jaksa sietää. Viikon verran vielä kun jaksaa rokata niin sitten on viikon ansaittu loma. Saa nähdä sitten mihin nokka näyttää. Toiveissa on jokin Keski-Euroopan kaupunki. Paikka, jossa moniNainen ei ole aikaisemmin käynyt. Pääasia, että pääsee irti näistä ympyröistä eikä ainakaan loma mene harmitellessa tekemättömiä kotitöitä, kuten kävisi jos olisi loman kotona. Ei kerta kaikkiaan osaisi relata kun olisi niin monta kohdetta, jotka tarvitsisivat siivousta, korjaamista, pesemistä, ompelemista jne.
Tuntematon odottaa!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti