Vaalihöpinää

Kyllästymiseen asti on viime päivinä saanut kuunnella omasta mielestään fiksujen ja filmaattisten ehdokkaiden itsekehuskelua. moniNainen ei voi millään ymmärtää miten ministeritason ihmiset huutavat kuin pienet kakarat tv:n vaalikeskustelussa. Aivan naurettavaa käytöstä ja heitä sitten pitäisi muka pitää uskottavina henkilöinä, jotka hoitavat meidän suomalaisten yhteisiä asioita.

Toinen asia, mikä pistää näissä vaalikeskusteluissa silmään, on se, että luvataan ihan uskomattomia parannuksia asiaan jos toiseenkin. Ei näytä olevan monellakaan ehdokkaalla harmainta aavistusta miten talous toimii. Jos rahaa annetaan, sitä on myös jostain tultava, ei se taivaalta tipu. Kouluun siitä, oppimaan talouden alkeita.

Onneksi kävin jo maanantaina äänestämässä, joten olen voinut hyvällä omalla tunnolla kieltäytyä vastaanottamasta mainoslippusia, joita eri puolueiden edustajat aamusta iltaan kaupungilla ovat tyrkyttämässä. Olen vain sanonut, että nyt on jo myöhäistä, olen jo ääneni antanut. Ja aivan hyvin heistä tällä tavoin on päässytkin eroon.

Ja sitä paitsi ovat luvanneet sunnuntaiksi myrskyisää säätäkin, saa olla rauhassa sisätiloissa eikä tarvitse lähteä äänestyspaikalle. Voin kotona kaikessa rauhassa seurata myrskyn kehittymistä, siis sekä säätä että eri puolueisen myrskyilyä keskenään.
Eivät taida asiat juurikaan parantua tässä maassa äänestipä ketä tahansa. Kunnallispolitiikka on melko ryvettynyttä, ainakin omassa kotikaupungissani. Piiri pieni pyörii eikä korppi korpin silmää syö.

Äänestäkää nyt kuitenkin!
moniNainen

Takaisin arkeen

Lomaviikko on takana ja paluu arkeen on alkanut sateisissa merkeissä. Mutta siitä olen tosi tyytyväinen, että minulla oli mahdollisuus viikkoon auringossa ja lämmössä ja molempia riitti yllin kyllin. Nyt olo tuntuu tosi hyvältä ja energiseltä, on saanut levätä, paistatella auringossa, uida yllin kyllin ja syödä hyvää ruokaa - jopa liikaakin.


Matkalle lähtiessä puin ylleni housut, jotka ovat hiukan löysät. Ajattelin, että on mukavampi istua lentokoneessa, kun mistään ei kiristä. Paluumatkalla asianlaita olikin jo toisin. Perjantaiaamuna kotiin lähtiessä kun puin samat housut jalkaani, moniNaisella oli täysi työ saada ne kiinni. Tästä voitanee vetää se johtopäätös, että ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon.
Mutta kyllä hyvä ruoka on myös osa lomanautintoa, olisi aika ikävä olla lomalla eikä saisi hyvää ja maistuvaa ruokaa. Eikö?

Itikan purematkin alkavat vähitellen hävitä. Mutta täytyy sanoa, että paukamat olivat uskomattoman suuria, kuten edellisen postini kuvassa näkyy. Onneksi rohdot, joita ulkomailla saa, ovat yleensä tosi tehokkaita ja tuovat nopeasti helpotuksen. Ja sitä paitsi moniNainen tietää, että jos Kreetalle menen, niin todennäköisesti itikat ovat heti kimpussa. Olen sentään tainnut tehdä yhden matkan kyseiselle saarelle, jolloin en saanut pistoksia ja se oli keväällä.

Sateesta huolimatta kotiinpaluussa oli se hyvä puoli, että pääsi omaan pehmeään sänkyyn nukkumaan. En tiedä mistä syystä Kreikassa vuoteet ovat niin kovia, että joka paikka on puuduksissa kun herää. Ja paikkojen puutumiseen herää keskellä yötäkin. Ja yhtä kovia kuin patjat ovat myös tyynyt. Kutsunkin niitä rotantappo-tyynyiksi. Sen verran vähän moniNaisella on yleensä matkatavaraa, että seuraavalla kerralla mukaan lähtee myös oma tyyny.

Ihanaa nukkua pehmeässä sängyssä!
moniNainen

Oh no Nikolaos

Terveiset Agios Nikolaoksesta. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että jossain on lämmin ja aurinkoa!!! Varsinkin näin Suomen lyhyen, mutta vähä-aurinkoisen kesän jälkeen.

Kreeta on aivan yhtä ihana kuin aikaisemmillakin kerroilla, en ole aikaisemmin ollut Agios Nikolaoksessa. Viehättävä kaupunki, korkeuserot ovat suuret ja on kysynyt kuntoa kävellä mäkiä ylös ja alas. Matkaesitteessa kerrottiin, etta hotellilta matkaa keskustaan on noin kolme kilometriä. Niin, noin. moniNainen lähti reippaana lauantai-aamuna talsimaan kohti keskustaa. Hiki valui ja aikaa kului n 50 minuuttia. Siitä päätellen matka oli suurinpiirtein viisi kilometriä. Ei se mitään, olenhan lomalla ja aikaa on. Ja kävellen tulin myos takaisin.

Tänä aamuna otinkin sitten jo taksin. moniNaisen oli käännyttävä lääkärin puoleen kuten melkein joka kerta Kreetalla ollessa. Jostain kumman syystä kreetalaiset itikat eivat rakasta minua. Nytkin puremia on joka puolella kehoa, parhaimmat läpimitaltaan kahdeksan senttiä ja suurenevat koko ajan ja kutiavat ihan p...sti. Ystävällinen ja komean näköinen tohtori voitelikin puremat silta istumalta ja kirjoitti kolmen sortin rohtoa, joten varmasti jo huomenna helpottaa.



Kaikista itikoista huolimatta Kreeta on mukava paikka yksikseenkin tulla. Täällä en ole koskaan ymmartanyt pelätä mitaan, jos tosin en juuri muuallakaan. Ruokaa on tarjolla tuhottomat määrät sekä aamiaisella ja illallisella. Niinpa kerroinkin oneManille jo etukäteen, etta tulen varmasti pyörien kotiin.

Mutta palataan matkakokemuksiin kun olen tullut kotiin.

Jassu!
moniNainen