Kuumetta ja kuumaa

Onko mitään pahempaa kuin olla kuumeessa kesähelteellä, riittäisi pelkästään helle. Näin moniNaiselle nyt kuitenkin kävi. Tuskainen olo alkoi jo eilen töissä ollessa, hiki valui, vilutti ja kurkku oli kuin raastinrauta. Tänä aamuna sitten päätin jäädä kotiin.
Sama kuumeilu näyttää toistuvan joka vuosi suurinpiirtein samaan aikaan vuodesta, nyt kuitenkin noin kuukausi etuajassa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että kyse taitaa olla jonkun sortin allergiasta. Mikä lie yrtti nyt rehottaa.

No ohimenevää tämä joka tapauksessa on, pari päivää kun jaksaa tuhista ja niistää, hiukan buranaa poskeen ja vaakatasoon niin eiköhän se siitä.

Kesä on ollut säiden puolesta aika kummallinen. Ei ole ollut lämpöisiä kesäiltoja, vaan ilmassa on jotenkin raaka kylmyys, eikä pelkällä t-paidalla ole iltaisin pärjännyt. Samoin on ollut aamujen laita. Maanantaiaamuna kun fillaroin töihin, olin niin kylmissäni, että aivan tutisin. Polvet olivat jäykkänä viimasta, kädet kohmeessa ja kylmä tuntui luissa ja ytimissä.
Haikeudella muistelee pehmeän lämpimiä kesäiltoja, jolloin voi puoleen yöhön istua vähissä vaatteissa puutarhassa ja nauttia. Taitaa ilmastonmuutos olla tosiasia, mutta kuitenkin toivon, että tämä olisi vain poikkeuksellinen kesä ja että ensi vuonna saisimme taas nauttia ihan oikeasta suvesta.

Nyt ei auta muu kuin painua takaisin sängynpohjalle toipumaan, ehkä kuitenkin kuuntelen jotain ihanaa musiikkia, saapi ruokaa ainakin sielulle.

Kuumeetonta kesän jatkoa!
moniNainen

Auringon voima

Lämmin ja aurinkoinen sää saa ihmeitä aikaan. Aloitin päiväni pyöräilemällä töihin, olihan pitkästä aikaa aamu, jolloin ei satanut. Tälläisiä aamuja olen odottanut koko kesän, mutta en muista kuin pari sateetonta aamua, joten pyöräily on jäänyt vähemmälle. Toivottavasti tahti nyt sitten muuttuu ja saan ottaa valkoisen moponi tallista monina tulevina aamuina.
Vielä illansuussa lähdimme ystävättäreni kanssa viiden kilometrin keppikävelylle. Ihan mukavaan tahtiin selvisimme lenkistä. Hiki valui ja rasvaa paloi. Ja syytä onkin, kevään ankara työrupeama on jättänyt merkkinsä vyötärön seutuun, joten monia lenkkejä saa vielä tehdä ennenkuin on "entisellään".

On ihmeellistä miten aurinkoinen ja lämmin sää vaikuttaa mielialaan ja energiatasoon. Tekee heti mieli lähteä liikenteeseen ja tehdä kaikenlaista. Sadesäällä ei halua nokkaansa ulos pistää, löhöää vain ja lueskelee. Toki sadesääkin on joskus mukava, mutta liika on liikaa moniNaisellekin, koska olen varsinainen kesäihminen ja rakastan lämpöä. Joten nyt sitten nautitaan jokaisesta aurinkoisesta tunnista joita meille suodaan.

Aurinkoon!
moniNainen

Meno - Paluu

Arki on alkanut ja päivä sorvin ääressä vierähti nopeasti, mutta hiukan tahmaisesti. Olin onnistunut nollaamaan aivoni totaalisesti loman aikana. Tuntui kuin en olisi ikinä tietokonetta nähnytkään, saati sitten että olisin muistanut miten eri ohjelmat toimivat. Mutta huomenna kaikki on jo varmaan toisin ja lomasta vain muisto.



Minun on vielä kerran palattava ihanaan Itävallan reissuun. Kuten jo edellisessä kirjoituksessani mainitsin, voin suositella kohdetta lämpimästi. Hinnatkaan eivät olleet mitään päätä huimaavia, suomalaista tasoa, joissain kohdin himpun verran halvempia.
moniNaista ihastutti monipuoliset Bio Marketit pyörryttävillä valikoimillaan. Jälkeenpäin naureskelin itsekseni, että harva taitaa tuoda niin eksoottista ostosta kotiinsa ulkomailta kuin minä, nimittäin tiskiharjan, eko-harja maksoi vain hiukan yli euron, kun siitä Suomessa saa maksaa 7 egeä! Toinen erikoinen tuominen oli pussillinen pesupähkinöitä. Niitä on jo tullut testattua ja puhdasta tulee. Täällä en ole vielä niitä nähnyt, jostain varmaan löytyy ja hinta kiinnostaisi kovasti. moniNainen maksoi pussista alle kymmenen euroa.

Meitä kummastutti suuresti kun ostimme junalipun Salzburgista Münchenin lentokentälle, niin näin päin matka maksoikin vain 29,- per 5 henkilöä. Joten jos aiotte Münchenistä junalla Itävallan puolelle, pyytäkää Baijer Ticket, joka kattaa siis viiden hengen matkat. Voi olla, että matka oli lyhentynyt, ihan samaa rataa näytti juna kuitenkin menevän ja oli vielä parempi juna kuin mennessä. Itseäänkin voi tietenkin syyttää kun ei tiedustellut, olisiko halvempia lippuja saatavilla, saksalainen tietää rahan arvon eikä rabatilla myy mitään.

Poutaa odotellessa!
moniNainen

Upeita maisemia ja pieniä nautintoja

moniNainen on aivan pyörällä päästään. Sydämeni on menetetty Salzburgille. Kaupunki on uskomattoman kaunis ja täynnänsä ihanaa nähtävää ja koettavaa. Kahdeksan tuntia on tänään tullut tramppailtua ympäri kaupunkia ja ihasteltavaa todella riittää. Taitaa olla ensimmäinen ulkomaanmatkani kun en ole kuullut ainuttakaan suomen sanaa. Voin kyllä suositella lämpimästi jokaiselle härmäläiselle käyntiä täällä Sissin maisemissa. Ette varmasti tule katumaan, voittaa monet aurinkolomat. Matkustaminen tänne oli ihan kätevää, ensin Muncheniin lentäen ja siitä loppumatka junalla Itävallan puolelle. Junamatka kesti noin puolitoista tuntia, maksoi 33 egeä, junanvaihto Munchenin itäisellä rautatieasemalla. Pitäisi onnistua keneltä tahansa.

Rohkeasti vaan matkaan ja nauttimaan hiukan erilaisesta lomasta.

Gute nacht!
moniNainen

Ihana Kirsti

Päätimme oneManin kanssa lähteä tänään kaupunkikotiin, koska sää oli kovin epävakainen. Auringon paistaessa oli polttavan kuuma ja kun taivas pilveentyi oli jäätävän kylmä johtuen pohjoistuulesta. Katsoimme siis parhaaksi pakata pyykit pussiin ja lähteä cityyn. Viisi päivää kuluikin ihan mukavasti mökillä hömppäkirjoja lukiessa ja kaikenmoista pientä puuhatessa. Lauantai-aamuna kävimme lähisaaren kesätorilla ostamassa saaristolaisherkkuja ja katselemassa aamumenoja saaren ainoassa juottolassa. Olut ja siideri tekivät vauhdilla kauppansa jo heti kymmenen aikaan aamusta. Mutta jollakin tavalla kaikki meno tuntui aidolta elämältä "suomalaismetsissä", jos nyt niin voi sanoa. Siis tyypillistä härmäläistä meininkiä, vaikka seutu onkin kovin ruotsinkielistä.

Toisaalta olin tyytyväinen, että tulimme kaupunkiin, sain nähdä Levengoodin ohjelman, jossa tällä kertaa oli vieraana suuresti ihailemani Kirsti Paakkanen. Olen niin monessa asiassa samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka moniNaiselta on jäänyt saavuttamatta lähes kaikki unelmat, ainakin toistaiseksi. Paakkanen on ollut viisas johtaja, hän kertoi kuinka firman mennessä huonosti, työntekijät odottivat yt-neuvotteluja, mutta hän viisaana naisena antoikin varoituksen johtajille, jos tulos ei parane, johtajat saavat lähteä. Näin se pitäisi ollakin, johtajat ovat käsittääkseni ne, jotka kantavat vastuun, että yritys tekee tulosta. Heille myös maksetaan siitä monin verroin työntekijöihin nähden.
Mutta mitä oikeasti tapahtuu, kun menee huonosti. Pihalle pistetään lähetit ja siivoojat ja tavalliset duunarit ja johtajat sen kuin porskuttaa, eikä heidän tarvitse kantaa vastuuta mistään. Ei ole oikeudenmukaista, eikä edes kovin loogista.

Ihailen loputtomiin ihmisiä, jotka uskaltavat olla persoonia ja toteuttavat omia unelmiaan. Ja totuuden nimessä olen hiukan kateellinenkin, moniNaisellakin on paljon unelmia, mutta en tiedä miksi olen niin saamaton, etten saa niitä toteutetuksi. Johtuisikohan siitä, että toisin kuin Kirsti Paakkasen vanhemmat, minun vanhempani eivät koskaan kehoittaneet pitämään unelmista kiinni, vaan palauttivat hyvin äkkiä maan pinnalle, jos edes uskalsin mainita jostain haaveistani. Ja täytyy myöntää, että kyllä se musersi nuoren ihmisen itsetuntoa. On vienyt vuosia saada se takaisin ja vieläkin on ajoittain vaikeuksia. Mutta ollakseni rehellinen, nyt minua ei pitäisi mikään estää ja silti vain vieläkin haaveilen....

Toteuttakaa unelmianne!
moniNainen