Talven selkä taittuu

Sydäntalvi on vienyt voimat niin totaalisesti, ettei edes kirjoittamisesta ole aikoihin tullut mitään.Josko pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan. Toinen syy on tietysti se, että hermot meinaa mennä kun tämän vanhan rukin kanssa yrittää luoda tekstiä. Taitaa vedellä viimeisiään tämä moniNaisen tietokone.

Uutiset ovat vaan päivästä päivään samanlaisia. Olisi uutinen jo itsessään jollei jonain päivänä ilmoitettaisi yhdestäkään lomautuksesta tai irtisanomisesta. Vihaksi on pistänyt monta kertaa parin viime viikon aikana. Kaikista ällöttävin uutinen oli, kun erään suuryhtiön johtajat lupasivat luopua kuukauden palkastaan. Mitä sitten? Ei tunnu missään jos palkka on 50.000 - 100.000 egeä kuussa, jopa enemmänkin. On siitä varmaan jäänyt hiukan säästöönkin. Ehätti siinä jo joku sijoittaja kehumaan, että sillä on suuri psykologinen vaikutus. Negatiivinen vai positiivinen? moniNaiselle vaikutus ainakin oli negatiivinen. Miettisivät herrat hiukan sitäkin, miltä mahtaa tuntua niistä henkilöistä, jotka joutuvat luopumaan pakosta parin tonnin kuukausiliksastaan, ehkä useaksikin kuukaudeksi.

Sitä paitsi en ole koskaan ymmärtänyt, miten jonkun ihmisen työpanos voi olla sadantonnin arvoinen. H...ti, niin tehokasta tyyppiä ei löydy! Maalaisjärjelläni ajatellen näillä isopalkkaisilla pitäisi ainakin olla jotain vastuuta. Mutta ei, kun yrityksellä menee huonosti, niin pistetäänpä pellolle muutama sata tai tuhat työntekijää, sillä se asia korjaantuu ja johtajat sen kun porskuttaa.

Toinen, täysin erilainen asia sai myös niskavillani nousemaan pystyyn. Televisiossa haastateltiin erästä pakolaisryhmää vai mitä turvapaikanhakijoita lienevät. Olivat olleet Suomessa peräti pari viikkoa, asustelivat motellissa, jossa heillä oli ruokaa, vaatteita, puhtaat ja siistit tilat. Mutta silti piti valittaa, kun ei ollut telkkua ja shoppailemaankin oli ainakin kaksikymmentä kilometriä.
Suomessa on omasta takaakin oikeasti tosi köyhiä ihmisiä, joilla ei ole kunnon asuntoa ja jotka eivät kitise, etteivät pääse shoppailemaan. Yäk!

Tähän asti olen henkeen ja vereen puolustanut työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa täällä olevia ulkomaalaisia, mutta nyt kyllä on alkanut minunkin mielipiteeni hiukan muuttumaan. Tervetuloa vaan, mutta ensimmäiseksi ei pitäisi alkaa valittamaan ja vaatimaan. Meillä on niin paljon todellisessa ahdingossa olevia oman maan kansalaisia. Tunnen henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ovat parikymmentä vuotta jonottaneet asuntoa, mutta eivät ole sitä saaneet toisin kuin.....

Jaksamista kaikille!
moniNainen