Siina se meni....

...juhannus tänäkin vuonna epävakaisen sään merkeissä. Ei oikein suosinut ilmojenhaltijatar juhannuksenviettäjää ainakaan etelä-rannikolla. Mutta kaikesta huolimatta moniNainen nautti täysin siemauksin vapaapäivistä. Päätin kerrankin lukea jotain täysin hyödytöntä ja nappasin mukaani summamutikassa työkaverin työpaikalle jättämästä pahvilootasta Salatun rikkauden. Oli suorastaan kiva lukea kun ei tarvinnut ajatella mitään - sen kun vaan luki. Kyllä kirjassa juoni oli ja jopa hiukan jännitystäkin ja mukavasti pari iltaa hupeni kirjan parissa. Tosin en ymmärrä, että joku viitsii moista sopaa ostaa. Seuraavaksi viikonlopuksi aion varustautua omilla kirjoillani ja omilla cd-levyillä, niin ei tarvitse myöskään kuunnella samoja levyjä novasta aamusta iltaan.

Elleivät linnut olisi laulaneet metsän siimeksessä, mökillämme olisi ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Mökkinaapureista ei kuulunut mitään, silloin tällöin mereltä kuului ainoastaan moottoriveneen ääniä. Olen toki kiitollinen, että saan olla täysin omassa rauhassani ja että jossain on vielä hiljaista. Hiljaisuutta nykyihminen kait kaipaakin. Ja miten pitkiä unia voikaan hiljaisuudessa vedellä. Yksitoista tuntia ei ole mitään. Kaupungissa ollessa saan hädin tuskin nukutuksi kuusi tuntia ja sekin on usein tuskaa.
Olen usein miettinyt mistä se mahtaa oikein johtua ja olen tullut siihen tulokseen, että kun mökillä ei ole tv:tä eikä tietokonetta, niin ihmisen mielikin rauhoittuu eri tavalla ja alitajuntakin saa levätä kaikesta digitaalisesta saasteesta. On helpompi rauhoittua uneen.

Juhannustaikoja en tehnyt, mitäs sitä tällainen keski-ikäinen naisihminen enää mitään taikoja, minun prinssini ovat tulleet ja menneet ja olisi ollut aika kauheaa jos olisin laittanut kukkia tyynyn alle ja nähnyt unta vain oneManista. Säästin siis itsekkäästi itseäni pettymykseltä. Mitä sitä enää unissa katselemaan, tuossahan se pyörii joka päivä. Jääkööt taiat nuorempien hoidettavaksi.

Tänään toisena juhannuspäivänä ukkospilvet nousivat uhmakkaan näköisinä mereltä mökkiä kohti. Päätimme kuitenkin vielä valmistaa ruokaa mörskällä ja lähteä vasta sitten kaupunkiin. Naapurimökin vastaleivottu mummo tuli näyttämään kahden ja puolen viikon ikäistä somaa tyttövauvaa. Ihana niin kuin vain vauva voi olla.
Syötyämme kokosimme kamppeemme taas kerran ja suuntasimme kaupunkiin, jossa ukkonen otti meidät vastaan kovalla jyrähdyksellä ja melkoisella sadekuurolla. Toivottavasti ei ole enne tulevasta viikosta, joka on muuten viimeinen viikko ennen loman alkua. Viikosta tulee melkoisella varmuudella kiireinen niin kuin yleensä ennen lomaa tapana on ollut, mutta ei se mitään, sitten on kolme viikkoa vapaata putkeen. Yritän tilata aurinkoista ja lämmintä säätä koko lomani ajaksi.

Nautitaan kesästä!
moniNainen