Ennen kaikkea mökkielämän ihanuus on juuri vapaudessa, ei tarvitse piitata minkään maailman normeista. Ja se juuri on balsamia sielulle.

Perheen nuorisokin, siis poikamme tyttöystävänsä kanssa tuli lauantaina tervehtimään kalkkiksia. Oikein mukavaa. Ruokakin maistuu aina paljon paremmalta kun on enemmän porukkaa pöydän ääressä. Ja jollain tavoin tuntuu paljon mielekkäämmältä laittaa ruokaa useammalle kuin kahdelle tai yhdelle hengelle. Liekö tunne peräisin lapsuudenkodista, jossa meitä oli ihan liuta ruokapöydän ääressä. Ja sai moniNainenkin vähän juttuseuraa, tuo oneMan kun on melko vähäpuheinen, ainakin meikäläisen seurassa.
Kaikki päättyy aikanaan ja huomenna on taas palattava sorvin ääreen meikattuna ja laitettuna, prässisaumat oikosessa ja kynnet lakattuna. Tosin helpottaa ajatus siitä, että työviikko on juhannuksen vuoksi lyhyempi ja jo ensi torstaina voin taas suunnata energiapaikalleni viettämään sydänsuven juhlaa ja yötöntä yötä, taikoja unohtamatta.
Hyvää työviikon alkua!
moniNainen


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti