Viikon loma alkaa olla putkessa, sääkin on ollut varsin suotuisa, suorastaan kuuma sunnuntai-iltaan saakka, mutta sitten saapui kiukkuinen ukkosmyrsky, taivaan hanat olivat pari tuntia auki, salamoi ja jyrisi, ihan hirvitti. Vettä tuli pari tuntia niin ettei mitään rajaa. Vettä on odoteltukin jo pidemmän aikaa ja kyllähän se kasveille hyvää tekeekin. Mutta vois jo loppua, nyt eletään jo tiistaita. Kyllä kasvit ovat jo tarpeeksi saaneet.
Se siitä sateesta, viikonloppuna olimme Länsi-Suomessa moniNaisen lapsuudenkodissa serkkubileiden merkeissä. Suurella porukalla pidettiin hauskaa, syötiin ja juotiin, saunottiin ja pelattiin mölkkyä. Niin ja tärkein meinasi unohtua naurettiin ihan mahdottomasti yhtä sun toista ja varsinkin Kassi-Almaa. Tällä porukalla on taianomainen kyky löytää "naurun aihe" aivan jostain mitättömästäkin asiasta. Yksi uskomattomimmista naurun aiheista on ollut silakka. Miten niin pieni kala voikaan kirvoittaa sellaiseen mielikuvituksen lentoon, mitä silakka sai aikaan. Mutta silakka-aihe on niin pitkällinen juttu, ettei siitä nyt sen enempää.
Viikonlopun naurun aihe oli siis Kassi-Alma. Ja mistä se lähtikään liikkeelle? Eräs seurueen naisista etsi laukkuaan, meni ympäriinsä kuin väkkärä ja etsi ja etsi, muttei löytänyt. Vihdoin kävelee ulos pahvinen viinipönikkä kädessään, kantaen sitä kuin käsilaukkua koomisen näköisenä, toinen housunpuntti sukan sisällä ja toinen normaalisti ulkona. Tyylikästä. Siihen sisko heitti, että Kassi-Alma löysi kassinsa. Ei siihen muuta tarvittu, juttu sen kuin levisi ja naurua piisasi, niin että vesi valui silmistä ja pissit meinasi tulla housuun. Onneksi "Kassi-Alma" on sen verran huumorintajuinen, että oli oikein ylpeä nimestään, sillä Alma tarkoittaa kuulemma sielua Espanjan kielessä. Siis naurummekin täytyi sitten olla sielukasta ja sillä hekotuksen määrällä ikääkin tuli lisää ainakin kymmenen vuotta.
Myös Mölkky-kalikat saivat kyytiä koko viikonlopun. Yksinkertainen, mutta hauska ja jännittävä peli. Ruotsi-Suomi maaottelua pelattiin, tosin en enää muista kumpi voitti, mutta väliäkös sillä. Pelit sujuivat kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikilla oli hauskaa. Sen verran Ruotsin serkut ihastuivat peliin, että olivat laivalle ajaessaan poikenneet Raumalle ja ostaneet kolme Mölkky-peliä. Ei ole kovin vaikea arvata, mitä serkkujen vieraat tänä kesänä tekevät, jos erehtyvät poikkeamaan.
Sen verran hauskaa porukalla oli, että sen olivat kyläläisetkin huomanneet. oneMan oli yksinään aamukävelyllä, kun eräs herrasmies oli tokaissut hänelle, että teillä taitaa olla hauskat juhlat. Olikohan meteli ja nauru liian kovaa, vaiko vain olisi itsekin halunnut osallistua.
Nauretaan kun tavataan!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei moniNainen! Oletan, ettet ole enää eilisen teeren tyttöjä, joten ymmärrän, että sukulaiset ajan myötä saavuttavat tärkeän, erilaisen aseman elämässä, etenkin, kun nykyään ei enää voi tuttavillakaan poiketa kyläilemässä kutsumatta. Nauru on ihana asia. Itse asun rivitalossa ja toissa kesänä nuori miesjoukko pelasi jotain pallopeliä ja olivat hyvinkin iloisia. Eräs heistä tuli hetken päästä pyytämään anteeksi meteliään, toi tullessaan oluttölkin anteeksipyynnön eleenä.
Ei minulta tarvitse pyytää anteeksi iloista elämää, ihanaa, kun suomalaisetkin saavat nauttia auringosta ja vapautuneisuudesta joskus. Kyllähän tuolla Arkadianmäellä yrittävät kaikkensa, että meiltä suomalaisilta nauru loppuisi. Mutta siihen emme suostu.. Hauskaa loppukesää sinulle!
Kiitos kommentista! En minäkään ymmärrä sitä, että aina kaikesta pitää sopia etukäteen. Ennen vanhaan mentiin moikkaamaan kaveria kun siltä tuntui, nyt on jo päiviä ellei viikkoja ennen sovittava voisiko tulla käymään. ja aika paradoksaalista kyllä, kaikki tuntuvat valittavan, että kukaan ei käy kylässä. Ota siitä sitten selvää.
Hyvää kesää!
Kitte
Teetä tarjolla
Lähetä kommentti