Vaikka kaikki kukat ovatkin mielestäni kauniita, niin silti en voi hyväksyä sitä, että voinunnut valloittavat koko pienen pihamme. Niitä itse asiassa ilmestyy salamavauhtia. Vaikka kuinka kitken niitä, niin seuraavana päivänä niitä on kaksinkertainen määrä.
Kunpa muutkin kasvit lisääntyisivät ja kasvaisivat samaa vauhtia niin pikkupuutarhani olisikin jo oikea paratiisi. Mutta sitä saa kyllä odottaa ihan taatusti muutamia vuosia. Jos sitten edes enää asuu tässä paikassa. No, aika näyttää, kummalta loppuu kärsivällisyys ensin moniNaiselta vai voikukilta.
Tänään sentään antoi ilma jo hiukan viitteitä siitä, että saattaisi kääntyä lämpimämpään suuntaan. Aamulla tosin oli melko viileää, sen tunsi luissaan ja käsissään kun pyörällä viiletti töihin. Kaikesta huolimatta olen päättänyt tänään istuttaa viimeisetkin kukat ulos, kävi miten kävi. Ei se ainakaan huonompi paikka ole kuin keittiön lattia, jossa kukat ovat lojuneet jo viikon verran.
Ikkunatkin ovat aivan keltaisena siitepölystä, joten jos virtaa riittää, saatan vielä pesaista nekin. Sitä ennen aion kuitenkin katsoa telkusta tila-ohjelman, siinä samalla ehdin löhötä puolituntia ja sitten varmaan jo pikku askareetkin sujuvat.
Nunnusota saa jäädä tältä päivältä, katsotaan huomenna mitä niille tehdään.
Toivotaan lämpenevää!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti