Tämä on jälleen kerran ollut tappavan tavallinen maanantai, yksi niistä sadoista samanlaisista maanantaipäivistä elämäni aikana. Aamut ovat yhä tuskaa, unta riittäisi pitempään kuin on sallittua, aamutoimet vievät turhan kauan aikaa ja viime minuuteilla ryntään työpaikalleni. Työtä, lounastunti, työtä, kahvitunti, työtä ja ylityötä. Löntystellen kotiin, pientä välipalaa, rojahdus sohvalle. Olipa jännittävä päivä. Ja näitä riittää kyllästymiseen saakka.
moniNainen unelmoi yllätyksistä, toiminnasta ja kaikenlaisesta odottamattomasta, mutta positiivisesta. Olisin täysin ällikällä lyöty, jos joku vastaantulija sanoisi vaikka jotain, eikä kulkisi ohitse myrtyneen näköisenä kuin maansa myyneenä. Jospa joku vaikka hymyilisi vastaantullessaan. Mutta ei.
Olen itse monasti kokeillut hymyn tehoa, tuloksista en ole niinkään varma. Ihmiset katsovat lähinnä kuin vierasta sikaa ja näyttävät ajattelevan mikähän hullu tuokin on. No, sama se minulle.
Mutta ihmetyttää nämä suomalaiset tuppisuut, kehuvat kyllä kovasti kun ovat olleet jossain ulkomailla, kuinka siellä ihmiset puhuvat ja tervehtivät. Olipa mukavaa sakkia. Mutta yritäpä samaa täällä, niin saat kahelin leiman otsaasi. Paras siis olla omissa oloissaan ja maailmoissaan ja antaa muidenkin olla rauhassa omassa pienessä, nyrpeässä maailmassaan.
Hymy saa hämilleen!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti