Pikkulauantai

moniNainen ei voi ymmärtää, miten sitä nuorena likkana jaksoi pikkulauantainakin lähteä joraamaan. Siihen aikaan ravintolat olivat auki kolmeen tai jopa neljäänkin. Ei kun viimeiseen asti vain ja aamulla töihin. Perjantaina ja lauantaina otettiin uusiksi. Eikä edes pahemmin väsyttänyt. Nyt on vappuaatosta kulunut jo viikko ja moniNaisesta tuntuu, että vappuaaton ilot väsyttävät edelleen.

Ei se varmaan pelkkä ikäkysymyskään ole, pikemminkin kyse taitaa olla arvomaailman muutoksesta, toisenlaiset asiat ovat kiinnostavampia. Tai, no en nyt rehellisesti sanoen tiedä oliko mukavampi olla töissä kahdeksaan kuin lähteä pistämään jalalla koreasti. Tosiasia on kuitenkin se, että kaupungissamme ei ole tanssipaikkaa aikuisille. Paikkaa, jossa soitettaisiin mukavaa tanssittavaa musiikkia kohtuu volyymilla. En ole koskaan, en edes nuorena ymmärtänyt miksi musiikin pitää olla niin kovaäänistä, ettei voi edes keskustella kenenkään kanssa. Mitä nautittavaa siinä on?

Ja kun kapakkaan menee, niin kyllä tuntee että käyttöpäivä alkaa olla ohi. Näin tokaisivat jotkut nuoret pojannössikät minulle ja ystävättärelleni jokunen vuosi sitten. Olimme ystävättären kanssa juhlimassa hänen lakkiaisiaan kun hän oli läpäissyt aikuislukion. Illasta piti tulla ratkiriemukas, arvatkaapa toisenkin kerran miten kävi. Istuimme suut ymmyrkäisinä ja ihmettelimme menoa ja meininkiä. Pelkkiä kakaroita koko paikka täynnä, tappelunnujakoita, oksentelua, huutoa ja kiroilua, bändi soitti mieluummin kovaa kuin hyvin. Ja me olimme tulleet tanssimaan ja nauttimaan illasta. Sentään pari kaveria tuli pokkaamaan, mutta ei suinkaan ehdoitta. Sanoivat suoraan ja selkeällä suomenkielellä, että tanssittavat kyllä meitä, jos maksamme siitä heille. Kiitimme kohteliaasti ja päätimme siirtyä ystävättäreni kotiin, siellä pystyisimme joka tapauksessa edes keskustelemaan.
Päästyämme ulos hiljaisuuteen, purskahdimme molemmat makeaan nauruun ja totesimme, että viimeinen käyttöpäivä meni jo.

Joko se nyt meni!
moniNainen