On jäänyt vähän harvemmalle tämä kirjoittelu. On vaan ollut niin uskomaton kiire, saisi jo loppua. Niin kiire ei kuitenkaan, ettenkö olisi ehtinyt eilen illalla Dublinersien konserttiin. Ensimmäisen kerran näin kyseiset herrat livenä vuonna -97 Bradfordissa, silloin heillä oli meneillään 30-vuotis kiertue!!! Nyt yksitoista vuotta myöhemmin he ovat yhä iskussa, joskin pyöreämpinä ja harmaampina hiuksiltaan, ei muuten.
Konsertti oli aivan uskomattoman ihana. On ilo katsella ihmisiä kun he ilmiselvästi nauttivat siitä, mitä tekevät ja se välittyy myös kuulijalle. Taitavaa soitantaa ja kauniita lauluja. Ja kyllä se suomalainenkin yleisö lämpenee, kummasti vaan porukka lauloi mukana, taputti käsiään ja välillä hurrasi. Että se siitä suomalaisesta jäykkyydestä.
moniNainen ei voinut muuta kuin ihailla, miten niinkin iäkkäät ukkelit jaksavat vetää lähes kolmetuntisen ohjelman sillä vauhdilla ja intensiteetillä läpi kuin he sen tekivät.
Elämykset ovat elämän suola, ja vaikka kotiintulo venähtikin melkein kello yhteen yöllä, kummasti jaksoi aamulla nousta ennen seitsemää. Eli kun tekee mistä pitää, niin jaksaa lyhyemmilläkin unilla.
Nauttikaa ihmiset!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti