Näinä päivinä puhutaan paljon uusavuttomista ihmisistä. Meikäläisestä jutut kuulostavat lähes naurettavilta, yksi ei osaa keittää perunoita saatikka sitten kuoria niitä, toinen ei osaa keittää kananmunia, kolmas ei ymmärrä, että kämppää olisi joskus hyvä siivotakin jne. Ensimmäiseksi tulee mieleen, minkälaisista kodeista nämä ihmiset ovat avuttomuutensa perineet. Eikö heille ole opetettu mitään, vai onko heille aina tehty kaikki valmiiksi? Niin tai näin, heillä riittää ainakin haastetta ja opittavaa jos nyt siitä ylipäätään piittaavat. Niin ja jokainen taaplaa tyylillään ja se kaikille suotakoon.
Toisinaan tosin kiukuttaa tämä uusi muoti-ilmiö. Työpaikkani henkilökunta koostuu hiukan yli parikymmpisistä yli viiskymppisiin. On jo varmaan tullut selväksi kumpaan ryhmään kirjoittaja kuuluu. Meillä on tapana juoda iltapäiväkahvit neukkarissa. Ja kahvit keittää se joka parhaiten ehtii. Keittonurkkaus sijaitsee niin, että jokaisen joka menee hakemaan kahvia, on kuljettava työpöytäni ohi. Eilen seurasin huvittuneena kun yksi nuorempi kollega tuli hakemaan kahvia ja sitä ei ollutkaan valmiina. Hän palasi omalle paikalleen hiukan pettyneen näköisenä. Ei mennyt kuin vartin verran ja tuli toinen, jonka kahvihammasta kolotti. Mutta voi, vieläkään kukaan ei ollut keittänyt kahvia. No, harvoin kaksi ilman kolmatta ja niinpä marssi kolmas työkaveri toivorikas ilme kasvoillaan hakemaan kahviaan. Huikkasi vielä ohi mennessään, että nyt tekee kahvi poikaa. Sitten palasi takaisin ja huokaisi, ei siellä ollutkaan kahvia.
Huvittavinta tässä näytelmässä oli se, että kukaan näistä kolmesta ei viitsinyt laittaa kahvia tippumaan. Tai kenties olikin kysymys uusavuttomuudesta, kahvinkeitto kun on niin äärimmäisen vaikeaa. On peräti kaadettava vettä keittimeen, laitettava poroja suodatinpussiin ja vielä laitettava virta päälle, jotta ihanat aromit leviäisivät toimistoon ja saisi työkaverit kokoontumaan hetkeksi yhteen.
Ei tosin jäänyt iltapäiväkahvi eilen juomatta, osaan sentään keittää kunnon sumpit.
Hyvä me moninaiset!
moniNainen
torstai 10. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti