Paljastava kevätaurinko

Aurinko paistaa vihdoinkin ja sitähän on odotettu useita kuukausia. Kevätaurinko on ikävä kyllä myös varsin paljastava. Armotta se muistuttaa pesemättömistä ikkunoista, pölyisestä lattiasta, vaikka se olisi juuri imuroitu. Onneksi se menee ohi kun aurinko nousee korkeammalle, eikä paista enää suoraan ikkunoista sisään.

Isompi ongelma mielestäni on se, että myös vaatteet alkavat näyttämään kulahtaneilta ja synkiltä. Olisi siis aika lähteä vaateostoksille ja hankkia hiukan raikkaampia ja vaaleampia vaatteita. Mustissa, ruskeissa ja harmaissa on kuljettu koko talvi. En ole oikein ymmärtänyt tätä tummien vaatteiden logiikkaa, pukeudutaan tummiin väreihin kun on muutoinkin synkkää. Eikö juuri silloin pitäisi olla värikkäitä vaatteita?

Miksi en siis lähtisi vaateostoksille, piristäisi itseäni ja ympäristöäni. Joo, kyllä mielelläni, mutta mikä on inhottavampaa kuin vaatteiden sovittaminen ahtaissa kopeissa, joissa juuri ja juuri pääsee kääntymään. Kopeissa, joissa on tasan yksi tai kaksi naulakkoa, joihin yritän sulloa päällysvaatteeni, laukkuni ja muut vaatteet sekä vielä ne sovitettavat vaatteet. Hiki virtaa ja kelmeät neonvalot saavat kasvot näyttämään kalman kalpeilta ja vielä lisäksi vääristävät vaatteiden värit. Ja koska peilit on asetettu kulmikkain, näen tietysti äärimmäisen hyvin kaikki vartaloni virheet. Ei siis kertakaikkiaan käyttäjäystävällinen tämä koppi. Karmeinta on silloin kun mikään sovittamistani vaatteista ei olekaan oikeaa kokoa ja on puettava uudelleen ylle omat kulahtaneet vaatteet, koottava kimpsut ja kampsut ja haettava uudet sovituskappaleet. Ja sama ruljanssi alkaa alusta.

Myyjistä ei ole apua, heitä ei näy mailla eikä halmeilla kuin yleensä vasta siinä vaiheessa kun olen päättänyt, etten nyt tällä kertaa ostakaan mitään ja vien vaatteet takaisin paikoilleen. Silloin nämä tällätyt myyjättäret tulevat kysymään, voisivatko jotenkin olla avuksi. Ajattelen hiljaa mielessäni, painu hiiteen, provikkaa siinä havittelet, tulisit apuun silloin kun tarvitaan, äläkä silloin kun asiakas on päätöksensä tehnyt.
Rehellisesti sanoen, kaipaan suunnattomasti kunnon vanhanajan liikkeitä, joissa asiakasta palveltiin. Sait olla rauhassa sovituskopissa, ja myyjä toi uusia kokoja ja malleja sitä mukaan kuin oli tarvis. Ei tarvinnut välillä pukea omia vaatteitaan takaisin ylleen ja vetää toppatakkia niskaan jotta voi hakea lisää sovitettavaa.

Hiki tuli, vaatteet jäivät ostamatta. Jospa sieltä vaatekaapin kätköistä kuitenkin löytyisi jotain kevyempää puettavaa. En varmaankaan muista, mitä kaikkea ihanaa kaapin kätköissä onkaan.

Vaatteita sovittelemaan!
moniNainen