Aamu oli tosi hidas vaikkei ollutkaan maanantai. Kupeksin viime tinkaan ja kello läheni uhkaavasti puoliyhdeksää. Oli luovuttava ajatuksesta että kävelisin töihin vaikka sää vaikutti ihanalta. Ei auttanut muu kuin anella mieheltä josko heittäisi töihin. Ratkaisu osoittautui aivan oikeaksi. Astuessani ulos ovesta tuntui kuin joku olisi pläjäyttänyt vanhalla tiskirätillä päin naamaa. Ilma tuoksahti luvalla sanoen siltä itteltään. Syykin selvisi kun luin päivänlehteä, itänaapurissa palaa taas metsää ja peltoja kulotetaan. Tietääköhän kukaan ihan oikeasti mitä siellä poltetaan, siksi outo haju oli.
Lounastunnille lähtiessä ilma oli taas niin harmaa, ikäänkuin koko kaupunki olisi ollut pölypilven peitossa. Ja niinhän se itseasiassa olikin. Kaupungille tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä putsata hiekoitushiekat pois kadulta. Siinä ne sitten ovat kaupunkilaisten riesana useita päiviä ellei viikkoja, mukavasti pölisevät kuivalla ja hiukan tuulisella säällä. Kaupungilla kulkiessa on paras pitää suu visusti kiinni tai muutoin hiekka narskuu hampaissa.
Toivon, että viikonloppuna olisi mukava ja aurinkoinen sää, voisi mennä maalle raikkaaseen meri-ilmaan ja tehdä vaikka kevätsiivouksen mökillä. Vielä on kuitenkin yksi työpäivä edessä ennen mahdollista viikonloppu-ihanuutta.
Raikasta kevättä!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti