Kivien kantoa

Aikaisemmassa blogissani kerroin toiveestani saada pihalleni kiviä. Tänään päätin ruveta toteuttamaan kivipuroani. Pari muovipussia kainaloon ja lähimetsään. Joku viisas kyllä huomautti, ettei metsästä saa ottaa kiviä. moniNainen viis veisaa moisista neuvoista. Löysinkin oikein kunnollisen kokoisia kiviä, sulloin niitä muovipusseihin vähän liikaakin. Toinen pussi repesi, joten ei auttanut muu kuin kantaa pussia sylissä, onneksi matkaa oli vain noin satakunta metriä.
Kolme reissua jaksoin tehdä ja sitten päätin, että jatketaan jonain toisena päivänä. Vaikka tuntui että kiviä oli ihan mahdottoman paljon, eivät ne täyttäneet vasta kuin ehkä neljänneksen suunnitellusta alasta.



Olen kyllä maininnut vienosti isännälle, että voisi aina tuoda muutaman kiven mukanaan kun käy kävelyllä. Vielä ei ole näkynyt. Taitaa taas käydä niin, että jää moniNaisen projektiksi. Tiedetäänhän se jo etukäteen, että moisesta vain sisuunnun ja piruuttani hankin loputkin kivet viimeistään ensi viikon aikana.
Ehkä tässä projektissa talven aikana vyötärölle kertyneet ihanan pehmeät ja pulleat makkarat saavat kyytiä. Ja samalla varmaan kuntokin kohenee.

Niin ja ei tämä kaupunkipiha ole ainoa, mihin energiaansa upottaa. Huomenissa on tarkoitus mennä mökille ja siellä sitä pihaa riittää monin verroin ja kivetkin ovat huomattavasti isompia. Fyysisesti voimakkaampi puolisko kyllä jo ilmoitti lähtevänsä sunnuntaiaamuna golfkentälle. Sinnehän sitten jään yksin ihmettelemään kiviä ja kantoja. Toivonpa vain, että sää olisi tosi aurinkoinen ja lämmin, niin teen yllärin enkä teekään mitään, istun vaan ja löhöän.

Toivottavasti tähän kirjoitukseen ei tarttunut kovin negatiivinen sävy, mutta kun joskus vaan ottaa nuppiin. Aion silti tavalla tai toisella nauttia viikonlopusta ja luvatusta aurinkoisesta säästä.

Aurinkoista viikonloppua!
moniNainen