Lopultakin saatiin oikeudenmukainen ratkaisu Tanssii tähtien kanssa -kisaan. Harmi vain, ettei se tapahtunut aikaisemmin. Olisi nimittäin tehnyt kisasta paljon jännittävämmän kun olisi ollut enemmän tasokkaampia tanssijoita kisaamassa semifinaalipaikoista. Asialle ei voi enää mitään.
Mutta mahtoi olla Kaikkosesta ihanaa päästä irti koko ohjelmasta, ainakin uskoisin niin. Miettikää itse, miltä tuntuisi koikkelehtia parketilla tietäen, että on täysin naurettavan näköinen, eikä ihan oikeasti osaa yhtään tanssia. Eikä varmaan yhtään helmpompaa ole ollut opettajallakaan. Nyt onkin sitten jäljellä kolme kovatasoista paria, joita on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. moniNaisen suosikkipari on Tuuli ja Aleksi. Nähtäväksi jää, miten heidän käy. Siitä sitten myöhemmin lisää.
Yhtä tanssia on ollut tämä viikon ensimmäinen työpäiväkin. Tosin olen tuntenut itseni lähinnä marionettinukeksi, jota muut tanssittavat miten tahtovat ja kiskovat naruista kukin eri suuntiin. Mutta minkäs sille mahtaa. Iltapäivällä tuntui, että pää halkeaa kaikista keskeneräisistä asioista, edellistä ei vielä saanut käsistään kun jo pari uutta asiaa pukkasi tilalle. Yksinkertaisella yhteenlaskutoimituksella lopputulos on, että tekemättömät työt eivät suinkaan vähentyneet vaan lisääntyivät. Huomenna siis odottaa entistä suurempi pino, vaikka tunnollisena työntekijänä jatkoin päivää kahdella tunnilla. Mutta niinhän sananlaskukin sanoo ettei työ tekemällä lopu.
Yritän kuitenkin kiireestäkin löytää kiitollisuuden siemenen ja ilon aiheita. Ja kyllä niitä on, minulla on työ, saan oppia uusia asioita ja jopa vielä kykenen siihen ja lisäksi joka kerta tuntee suurta tyytyväisyyttä kun on saanut ongelmallisen asian hoidettua. Eikö se juuri ole sitä työniloa?
Huomiseen!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti