Kuka ihmeen nero on keksinyt, että pitää kelloja vääntää eteen ja taakse pari kertaa vuodessa ja sekoittaa ihmisen sisäisen rytmin totaalisesti. Meikäläisen yökyöpelin unet jäivät viime yönnä vähiin kun muutoinkin valvon yhteen tai kahteen. Ja nyt sitten kolmeen. Nukkumaan mennessä en huomannut, että kello oli soimassa kuudelta. Voi siis sanoa, että yö oli minimalistisen lyhyt.
Kaikesta huolimatta sain itseni liikenteeseen ja koska aamu oli melko lämmin ja aurinkoinen, päätin kävellä parin kilsan työmatkani kuten tavallisestikin. Mp-soitin taskuun ja napit korviin ja menoksi. Musiikin ja affirmaatioiden siivittämänä matka sujuu kuin huomaamatta ja saavun työpaikalle innostuneen virkeänä, pää täynnä positiivisia ajatuksia.
Positiivisuus tosin vähenee sitä mukaan kuin tunnit kuluvat. Ylitöihin sitä ei sitten enää riittänytkään. Siitäkin huolimatta päätin jäädä "siivoamaan pöytäni" huomista varten. Mutta koska atk-järjestelmät päättivät viiden jälkeen sanoa sopimuksensa irti kanssani, puhdas pöytä jäi haaveeksi. Tutut työt siis toivottavat minut huomen aamulla tervetulleeksi.
Ehkä tänä yönä saan jo nukutuksi hieman pidempään, ainakin muistan katsoa ettei kello ole soimassa kuudelta.
Kesäaikaa!
moniNainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti